Runoja nurkkaan tullut on
viisikymmentä jo, voi mahoton.
Helle hidastanut vähän
jatkoa toivoillaan tähän.
Nurkassa mukava viivähtää
sinne pian kiinni jää.
Sanasta yhdestäkin punoiltu
hauskasti se on runoiltu.
Iloa nurkka antaa meille
joskus vähän väsyneille.
Antaa runoratsun laukkailla
kaikkia sanasia haukkailla.
Hellehiki otsalta pyyhi pois
että runoja lisää tulla vois.
Tehdään yhdessä iloa kaikille, t.tulenlieskat
viisikymmentä jo, voi mahoton.
Helle hidastanut vähän
jatkoa toivoillaan tähän.
Nurkassa mukava viivähtää
sinne pian kiinni jää.
Sanasta yhdestäkin punoiltu
hauskasti se on runoiltu.
Iloa nurkka antaa meille
joskus vähän väsyneille.
Antaa runoratsun laukkailla
kaikkia sanasia haukkailla.
Hellehiki otsalta pyyhi pois
että runoja lisää tulla vois.
Tehdään yhdessä iloa kaikille, t.tulenlieskat
Vastaukset 56
Vanhimmat
Onnea ja iloa jakaa
vaan mikä sen takaa
kun on kohtaloita niin monen monta
ja ihmisiäkin onnetonta
ei kaikkia voi tavoittaa
joskus on pakko luovuttaa
vaikka millään ei luopua voisi
kun kullekin onnea soisi
en ymmärrä miks ei voi onnistaa
vaikka kuinka sitä ponnistaa
ehkei olekaan kykyä tarpeeksi
nyt annan minäkin periksi
ei minua luotu kai tähän
elämästä tiedän kai liian vähän.
ja sittenkin haluan antaa
ja ylitse vaikeuden kantaa.
ihan hassu runo t pilvi* kyynelin.
Ei runosi hassu lain
alakuloinen vain.
Vaan siinä sanavoimaa
elämän ajatusta roimaa.
Onnea vaikea ikävästä tavottaa
voi tunteen voima sitä rajottaa.
Etsitään elon parempi puoli
jätetään pois ikävän huoli.
Onni voi olla kävely retki
lintusen edelläsi kävelemä hetki.
Huomata aamulla olevansa elossa,
auringon kirkas hehku kelossa.
Liikaa ei tarvi ponnistaa
silloin paremmin onnistaa.
Yksin kun elon polulle jää,
ei aina voi sitä ymmärtää.
Iskee kipu polttavana rintaa
kipristäen sydämen pintaa.
Elämä on annettu elettäväksi
ei muistoissa pidettäväksi.
Muistot antaa vahvuutta
kulkea eteenpäin kohti uutta.
Runosi sai ajattelemaan, kiitos. Hyvää päivän jatkoa. tulenlieskat
Ollako vai eikö olla
ei nyt leikkaa polla
oonko heikko
vaiko peikko
peilistä katsooko
peikko vai eukko
mennään tasatassua
tämähän on hassua
kunhan loruilen
toraile mä en
sentään
jalka kenkään
..kohta mennään
oota vähän
en jää tähän
vähän vielä
täytyy niellä
....kirjaimia.
Sitä ja tätä päivässä tässä
kävelin rannalla sekä metsässä
ei näkynyt mansikkaa
ei näkynyt mustikkaa
ukkoskuuro vain yllätti
kotiin äkkiä lennätti.
Muotisuunnittelija sen sanoi tänään
korkokenkä kädessään:
"Kun saa jalan korkokenkään,
naisen p e r s o o n a muuttuu silloin!"
Kauhu silmiini tuon kuullessain jo nousi :
ei voi olla todellista ollenkaan!
Noinko heikko naisen itsekunnioitus?
Ei , EI , ei j o k a naisen ainakaan!
Muotisuunnittelija vain markkinoi
omia keksintöjään kaupaksi.
...
Muuttuu,muuttuu sittenkin
jalka heti somemmin
hameen alta pilkahtaa
iloiseksi mielen saa.
Aidosti nainen haluaa
itseään joskus kaunistaa
mies kun syö myös silmillään
katsoo vaimoaan mielellään.
Jos kenkä on soma ja järkevä
ei tarvitse varpaita särkeä.
Kesällä pelkät paljaat varpaat
on suukkoja saaneet sen jo arvaat.
Kauniit kengät luo juhlamieltä
kaapista otan ne esille sieltä.
Jalkani niihin sujautan
ja autoon odottavaan pujahdan.
Enpä ole unohtanut
vaikka en oo kirjoittanut
vähän lienen matkustellut
kulttuuria harrastellut
kesällä monta tapahtumaa
joskus jopa seuraa saa
yksinkin on mukavaa
jos aina ei kaveria saa.
Iltalamppu sytytetty himmenevään iltaan.
Kone kehrää ja lämmittää kuin kissa.
Kuuntelen nostalgista musiikkia.
Toisella korvalla kuuntelen nauhalta Vuosisadan rakkaustarinaa.
Miksi minun pitää tehdä näin monta asiaa samanaikaisesti?
Voisin vielä syödä tai juoda samalla kun teen kaikkea muutakin.
Niin minähän kirjoitankin lauseita koko ajan myös.
Ja kuuntelen...pysähtyykö hissi tässä kerroksessa...
AAmulampun tänään tarvitsen
ilman sitä mitään nää mä en
mustat pilvet taivaan peittää
kohta varmaan vettä heittää
taitaa tulla kotipäivä taas
kosteutta riittää maas
eipä tarvitse kukkia kastella
eikä vaatteita kuivumaan ripustella
hyvällä omallatunnolla
makaan siis vain sohvalla
ja katselan telkkarista maailmanmenoa.
Tunturiin , tunturiin
sinne mieleni taas halaa
joka syksy kaipaan niin
sinne missä revontulet palaa.
Tunturiin, tunturiin
sinne tahdon takasin
vaeltaa taas uuvuksiin
rinteitä mä tahtoisin.
Raikas tunturituuli saa
mieltäni taas ravistaa
värit hehkuvat voimaa antaa
pitkän talven yli mua kantaa.
lensi, sitten se ensi
kerran katsoi silmillään
olikin aivan ihmeissään.
horjahti klop, toinen
löytyi takimmainen,
työnsi eteen etujalan.
klo po ti kl----------
turvallensa humpsahti
kl po ti klopoti klop
Jo osaan :D klopotiklopotiklopoti.......huima hyppy---- ihhahaa
Kopinan kyllä kuulin
valkoinen liinaharja
heilahti tovin.
Hopotti hop,
kirjainpinon uuden
kohdalle hyppy pysähtyi
sanat valmiiksi sai
tää on runo tottakai.
Oltko samaa mieltä!?
Vanha ystävä torilla vastaan käveli
riemuissaan minua halaili
myös minä iloitsin siitä
että hän oli niin terveenä
viimeksi kun tavattiin
hän oli kipeä niin
ja nyt niin reippaana
iloisena asteli.
Ihahaa
hepo nauraa
vai oliko siinä aasi
on aasin nimi Ihahaa
siinä reipas runoaasi
sitä parempiko runohepo
no olkoon vaikka runorepo.
Taas päivä yöksi kääntyy
pian runoilijat sänkyyn vääntyy
ja uniansa uneksivat
vai valveillaanko haaveksivat
jokaisella unikuvat omat
painajaiset, vaiko kuvat somat.
Rauhaisaa nyt toivon yötä
olkoon onni myötä.
Ei vielä ehdi uinumaan,
ryhdyin juuri lukemaan
uteliaana runojanne,
joita tänne sorvailette.´
Tosi pimeää on ulkona.
Puut ikkunan takana
seisovat synkän mustana,
lehtikään ei heilahda.
Mustat pilvet seilaa hiljaa,
jokohan taas kohta sataa.
Jo loppua vois`veden tulo,
vaarana ei enää kulo.
Nyt taidan pisteen laittaa,
ei kai tässä ketään haittaa,
jos Hyvää Yötä sanon minäkin.
Näin Teitä tänään tervehdin.
Pikkuisen sydän suli
siellä käyvät nukkumaan
ikiomaan onnelaan.
Yön taivas ylle kaartukoon
ja Atofiina varjekoon.
Ja kumppaniaan omaa
se vasta onkin somaa.
Aamu jälleen koittaa
aurinko pilvetkin voittaa.
Taas runon myötä tavataan
ja vaikka silloin halataan.
Suo kaikille nyt Hyvä yö
kun päättynyt on päivän työ.
Jopa löyty saven alta
oiva penopeli saappi,
pian insonööri hiuksiaan raapii.
Voiko vanhaan autoon vielä luottaa,
voiko se liikenteessä tuskaa tuottaa.
Parikymppiä on huima ikä vanhuksella,
hyvin on pärjätty,ei sen ole tarvinnu jouten olla.
Olin niin ylpeä saapista kerran,
sen uutena ostin,oli rahaa sen verran.
Monta on matkaa tehty ystävän kera,
kotiin on tuonut ja baanalle vienyt.
Olin aikeissa jo luopua siitä,
mutta en voikakkaan,romuksi antaa,
kyllä se vuoden vielä minua kantaa.
En ole vielä aamukahvia saanut
vaik'olen näinkin pitkään maannut
ei ole kukaan kahvia sänkyyn tuonu
itse ne olen pöytäni ääressä juonut
yritän venyttää muutenkin pitkään
aamupalaa, etteivät mitkään
kalorit heti aamulla kimpuun kävis
ja laihtuisin vähän !
Joo, senkun näkis!
Nyt ei runoratsu laukkaa,
suru rinnassa paukkaa.
Lili, sielukissanen,
lähti maille maahisten.
Oli hieno luonteeltaan,
arkalainen luonnoltaan.
Mutta katseen kohdatessa,
luki Lili aatokset.
Ethän rakas lukija,
pahastu, kun kissasta
näitä mietteitä laadin.
Surut, ilot,
pienet , suuret,
ovat kaikki tärkeitä.
Myöskin muisto mirristä,
rakkahasta kissistä.
Sydämessä muiston saa
eläinystävämme rakkaat
unohdu ei milloinkaan.
Paikka niillä muistoissamme
ihan ikioma on.
Mirri kisua kaipailemme
punon sille runon.
Ymmärrämme surun kyllä
vaikka lohdutus ei yllä
sinne saakka
raskas taakka
suru aina on
ilo loputon
muistosta kuitenkin löytyy.
Vauvakisu kovin mua tiiraili,
tutkien jokapuolta katseli.
Omaksei tahtoi tulla
hymyyn meni suu mulla.
Luokseni muuti kerä pehmyt
omakseen on kotini tehnyt.
Yhdessä vuosia viisitoista
saimme viettää noista.
Sitten luotain pois lähti
syttyi sille oma kissantähti.
Muistoissa kissani viihtyy
hetkiä hauskoja mieleen piirtyy.
Aamulla lähdin kahvia keittään
ehti se eteeni kyljelleen heittään.
Läpsäs mua tassullaan
ensin aamupalaa vaatimaan.
Joskus kyllä sängyssä kelli
mua näin vapaalla helli.
Suru suuri erotessa
muistojakin kertoessa.
Vaan iloa antamaan tuotu
on eläimet meille luotu.
Kaivata niitä myös saa
rakkauttahan se todistaa.
Koirat,kissat lemmikit kaikkiaan
sydämet saa valloittamaan.
Larolla tanssittiin
jenkkaakin hypättiin
toisiamme katteltiin
ny jo tanssittiin
sanoja kuiskattiin
pikkusen suureltiin
uurestaanko alotettiin
vuas sitte erottiin
joskus valoja vannottiin
yhteen hinkuttiin
toisiamme narrattiin
vanhoja muisteltiin
yksi kotiin kulettiin
paremmaks katteltiin.
Tänäkin iltana tanssittu on
on taivuttu valssiin ja tangoon
vaikka parinain iso nalle on vain
niin tanssiin sen hain
oli kumppaninain
minä viedä sain
ja me tanssimme monet tanssit
ja vielä viimeiset kauniit valssit.
Heinäkuu lopuilleen kääntyy,
Jaakko kiven huomenna veteen viskaa.
Loppuuko kesä ja helteet,
tuleeko sateet ja myrskyt.
Eihän nyt toki vielä,
kesää on jäljellä - sen tiedän.
Elokuun lämpöiset yöt,
kuutamot, haaveiden työt.
Unelmaa monta voi luoda,
kuunsiltaa - täyttymystä suoda.
Vieläkin haaveilla voinen,
kukaties iloa, onnea tuoden.
Ei lopu kesä - ei elo mainen,
kohtalo mitä se tuonee, vainen.
Tyynenä kuljen elon iltaa,
vieläkin uskon kuutamosiltaan.
Onnea, iloa mulle se suonee,
jos väliin surua myös tuonee.
Kesästä kumminkin nyt mä nautin,
hymyssäsuin ja iloisin mielin.
Kirkkaan päivän
tuuli hääti
sateisiin pilviin.
Kesää opettaa
hämärään
syksyä enteillen.
Tuuli puuskainen
sadepisaroita
katolla tanssittaa.
Ei vielä syksy
tulla saa.
Aurinkoa kesään
myöhäiseen
energiaa kantamaan.
vaikkei sitä mielestään helppoa ole häätää.
Se ihana kodin uuras vahti,
onkin nyt ainostaan tähti,
tuikkimassa iltaössä,
tähtienvyössä.
Tänään avaan uuden lehden,
kohta verkoille lähden.
Synttäreitä tänään vietän,
onnellinen olen ja siedän,
olla vaikka täysin nolla,
kun ei säteile polla.
amadeus selvennystä,eilen säferistä Ara tuli enkelikoira,sentähden elämä hapuilevaa
taas tulen kerran,
luokse runoherran.
anteeksi rouvan,
Suotakoon kaikki mokat,
synntärit ja ja kaikki juomat jalot,
ei edes lippua olis kantaneet salot.
Te ihanaiset ihmiset sääskiä uhmaamatta
poimitte kaikista mättäistä mustikoita.
Minulla oli itikat kaukana,juoma oli jaloin,
mutta kotiin saavuin ominjaloin.
asuntovaunusta tuvanpirtiin ja olen taas
kotona kerran.
Säyseä mimmi olen täällä,
ja verkoille lähden joka säällä
Tämä irroittelu suokaa,
ja nukkumaan kohta herran huomaan.
painun ja kätoseni yhteenliitän,
ja enkeleitä kiitän,että
vielä on kesää jäljellä,teidän amateus
saunan löyly meille tekee hyvää
sen jälkeen olo seesteinen
ja rauha ihan syvää.
Siell mielikin kun puhdistuu
ja kaikki lika poistuu.
Jälkeen pesun vielä löylyyn
sen ihanaiseen höyryyn.
Sen jälkeen juoma maittaa
ei makkarakaan haittaa.
Pyhä on meillä sauna
useimmin lauantaina.
Mä vuoteeseen kun pujahdan
niin kädet ristiin laitan
ja Luojalleni kiitoksen
ja kukkasenkin taitan.
Voisitko joskus ennättää
tätä palstaammekin hoitaa.
Apuas tänne lennättää
niin silloin hyvin voidaan.
Runonurkka jälkeen jäänyt
nostetaanpa sitä nyt
sunnuntaisen kunniaksi
vaikka jonkun iloksi.
Kaunis päivä saatu on
nautittu paisteesta auringon
illan viileys hyvältä tuntuu
rauha mieleeni kietoutuu
Mietaan järkevää jutustelua kuuntelen
hänen ulosantiaan ihastelen.
Tyyneen maisemaan mä hetkeks jään,
kuulen tunnen, edessäni kaiken nään.
Uskon saaneeni näin otteen elämään,
voitin ikävyyden, rinnallesi painan pään
Huonosti mä homman hoidin,
kissan karkuun päästin.
Missä katti luurannee,
kuka sitä hoitanee.
Liekö elossakaan enää.
Unentulo tekee tenää.
Koko ajan ajattelen,
tuon kohtaloa mietiskelen.
Toinen kissa yksin on,
kotona nyt lohduton.
Vastuuton on kaveri,
kun toisen yksin jättävi.
Ylös pyynnön tässä laitan,
Luojaa herätellä koetan.
Jospas kissan laittais kotiin,
tulis avuksi nyt hätiin.
Luojan luoma on kissakin,
voihan täten rukouksin
Luojan puoleen kääntyä,
ehkei torju pyyntöä.
Joskus sumussa etsii
haparoi eteenpäin,kuin
jostain noussut ois
seittejä ja jotain outoa
kun sitten ylös pyrkii
ja valon nähdä saa
niin kaikki usvat kylmät
vain poies häviää
on taivas jälleen kirkas
ja sieluin puhtoinen
ja korkeammalle kiiruhdan
pois laaksoist alhojen.
Viel sinne alas katson
nuo kuinka selviää
ja jätän lipun tielle
jos auttais se kiipijää
Siel tietä on niin monta
ken minkä valitsee
se itse täytyy tietää
mitä milloin ansaitsee.
Aamuun oven aukaisen
mitä eessäin, tiedä en
eilistä kun muistelen
vieläkin mä hymyilen
miten voikin innostua
mummo oikein riemastua
yllätys kun löytyi moinen
olis voinut olla toinen
ihan vieras ihminen
löysi tiedon siemenen
jota olin etsiskellyt
päivät, vuodet mietiskellyt
joskus yllätys odottaa
oven oudon avaajaa
uteliain mielin taasen
uuden oven aukaisen.
nimimerkkejä runoilijain
ja hassun aatoksen sain,
nää niin mukavia ovat
ne sisältävät runot somat.
Kertomuksen niistä sain
nyt sen tähän hain.
Toivon teidän pitävän
kaikki ovat runojen ystävän.
Niityllä. tulenlieskat Kenkä jalkaan
Opritar Petteri Haahuilija.
Mikähän Pikkupirpana Kirveli.
ajastin jjoutava Filimaz
Pilvi amateus Onkkelis Tuulivei
Ohikulkijatar SkillaN Etsivä-amadeus
Atolfia Pirkko3 joutui mukaan.
Tässä oli vain tämänkertaisen nimimerkit. Oikein ihania. Uskon näiden meidän runojen antavan lukijoilleen iloa ja jopa lohdutusta. Se on parasta koska se on osa kirjottajaa, osa meitä itseämme. Iloista mukavaa kesäpäivää kaikille, tulenlieskat.
Nimimerkeistä junaili keskipäivän iloksi
runollisen aviksen, pistoksista ampiaisen tai aurinkon
aikaan jottain saa, hupasaa.
Luetaa ja luetaa kirjotetaa, ihan kaikelle kaikesta
revitää sitä arjesta runoa parasta nikkeinee säteilevätä.
Ihan pönöthämättä velhoo
ilman kelloo
mukava sillä melhoo
runonurkka kaheksu
nimeä en paheksu
riimiäkin jotakin
sovittelen minäkin
mukava on nurkka
aina tänne kelpaa
estettä en huomaa
on tänne hyvä tulla.
Ajatukset varmaan karussa
vaiko elonkulun sarussa??
Joku sentään nurkassa kulkenut
kuka lie oven sulkenut.
Runot kun ei nyt lennä
mihin pitää vastaan mennä.
jjoutava mieltä piristi
kun jo kyynel silmässä liristi.
Loma tietysti runoja pätkäilee
lämminkin kai niin enteilee.
Vaan kun kaipaa viihtyvyyttä
runolaisten ystävyyttä
haikeasti nousee rinta
ikävä on sen hinta.
Sydämet ajatukset tunteet mukaan
niitä ilman ei voi olla kukaan.
Siispä runoratsulle valta suuri
poistamaan tieltä muuri.
Katoaa pois ikävä ja huoli
nurkassa oottaa istujaa tuoli.
Mitä tunnet juuri nyt,
ootko hämmentynyt.
Runoksi kaikki pura vaan
toisetkin kertoilemaan.
Käsi poskella ootan
avaan valmiiks lootan.
Runoratsun kopinaa
kuulenkohan jo ropinaa.
Hepo tuulessa ratsastaa
pianko tänne kapsahtaa.
Kahvia kupposen keitän
ja viestini teille heitän.
elomme täällä kesäsäällä,
ei tänne yllä tunteidenmyrskyt,
eikä satuta maisetkaan tyrskyt.
Kerromme ihanista ilon ja surun hetkistä,
sekä metsään tekemistä marjaretkistä.
Jollakin on kissa karannut,toinen toistaan halannut,
emme pidä siitä niin laskua,
vaikka vuolisimme puusta lastua.
Hyvä meidän on tänne tulla,vaikkei sanottavaa aina oliskaan mulla.
Kissankäpälät ja harakankellot
kukilla täyttyvät lähipellot.
Lapset kirmaa lähirantaan,
hiuksia kauniisti tuuli kantaa.
Onginta hauskan huoletonta
särkiä nousee aika monta.
Lokkien kirskuna taivaan täyttää,
kauniilta siipien kaaret näyttää.
Minäpä taittelen saunaan vihtaa,
löylyssä sitten ei rihman rihmaa,
vain kipakka lämpö ja kiukaan soitto,
on suomalaiselle henkinen voitto.
Heitellä löylykauhalla vettä,
kuumille kiville herkeämättä.
Auvoinen olo ja uimaretki,
kaunis on kesäinen iltahetki.
Ah, tuota tunnelmaa,
Pirkon runon loihtimaa.
Suljen silmät kokonaan,
vaihdan siten maisemaa.
Kas kummaa, siellä minäkin,
rantaveteen polskahdin.
Sitten saunaan joutuisaan,
lauteille ja vastomaan.
Siinä sitten verannalla,
toki aivan ilkosilla.
Hyvä juoma varmaan maistuu,
kohta rituaali toistuu.
Tuo on sitä kesän riemua,
siitä täytyy nauttia.
Kesä kestää hetken vaan,
talvi tulee aikanaan.
Eihän toki,mutta kaikkilla kiire puskiin entää
vadelmia,mustikoita,
jopa keltavahverotkin taitaa pakkaseen lentää.
Kyllä on vilskettä metsätiellä,
olin siellä minäkin,en sitä kiellä.
Maita katsastin mukana naapurinherran,
rahaksi muutan ja saavat taas kerran.
mantuni omistajaa vaihtaa osin,
ja minulle rahaa vähän,tosin.
Sen verran jos armollinen luoja soisi,
että ihmistenilmoille muuttaa voisi.
Kera rakkaan,
ajattelin,että laukun pakkaan,
Lähelle palveluita ja lapsia muutan,
olisko niin väärin ajatella muuta
muutoksentuulet puhaltaa amateuksella
Kyllä nyt passaa
metsässä juosta.
Kaikkea hyvää
tarjolla on.
Mustikat metsässä
ottajaa odottaa.
Vadelmat pensaissa
punaisina hohtaa.
Entäs ne sienet,
suuret ja pienet.
Korin yks`kaks`vaan
täyteen saan.
Nyt vain on pulma,
melkoisen julma.
Täynnä on pakastin.
Mihin laitan, mihin?
Joutuu jo herukatkin,
ne käytän mehuihin.
Niitä riittää kaikille,
lapsille ja naapureille.
"Terveiset ulapalta"
tosin vaan Tallinnan laivalta
meri oli tosi lempeä
ja ilma hempeä
kuin hunnutettu morsian
ei satanut ei paistanut
ei ees tuuli tuivertanut
oli seura mukavaa
aika kului rattoisaan
siis terveiseni vaan.
Pilvet väistyi, löytyi tuuli,
moni meistä kutsun kuuli,
Lähdinkin mä metsään heti,
marjat sienet sinne veti.
Vadelmia täynnä varvut,
sangon täyttymistä vartut,
pieni sankko mutta suuri
ihmiselle kävi tuuri.
Täyteen sain ne, mutta vielä,
kanttarellit keskitiellä,
kourallinen tulla taitaa,
mutta sitten ilman paitaa,
kaveri nyt joutaa olla,
lämmintä on auringolla.
Kanttarellejäkin nyt
on pakastimeen kertynyt.
Huomenna on päivä uus
ensiviikollakin kuus,
mustikat on vailla vertaa
metsään vaan viel monta kertaa.
harkinta katseessa
vielä viipyy luona äidin.
Keskustelut pitkät tovit
ja lempeyttä-- suukkokin.
Myös kyyneleet ja keskustelut
kaikki tarpeen olivat.
Marjat, sienet pakkaseemme
poimittu taas tänään on.
Ruoka maistui kilvan söimme
laihduttamisesta viis.
Köynnösruusut perkasimme
vieraitakin kestitimme.
Äiti jälkisiivoukseen
kalut kaikki paikoilleen.
Selvitinpä tiskivuoren
tyttäriäin hymyhuulin
iloisena muistelen.
Väsyneenä-- onnellisna, omaan rauhaan istahdan.
Hiljainen tuuli
lämmin ilta,
katselen vettä
laiturilta.
Äänetön kuikka
hiljaa uiden
sukeltaa veteen
edessä muiden.
Pilvien kummut
valkoiset niin,
erottuu silti
kuvajaisiin.
Mieleni tyyni
ajatus kaukaa,
etsii kulkien
illan rauhaa.
Valkoinen joutsen
lipuen tuossa
silmäini edessä
kaislikossa.
Tämä kaunis
mieleeni jää,
kun tyynylle
painuu pää.
Monet ahkerina häärää
voi, sitä säilykkeiden määrää
metsiköissä pyllistellään
mehuja höyrytellään
pakastekin täyttyy pian
miten käykään sian
mihin possu enää mahtuu
minä oon kuin taivaan lintu
en poimi enkä pakasta
en säilömistä rakasta
on kaupan pakastin mua varten
syön sitten marjoja' kuningatarten'
ja marjat tuoreena kyllä maittaa
eipä kai se ahkeria haittaa?
Ei oo täällä
vauhti päällä
kuka tällä säällä
jaksaisikaan ahkeroida
hyvin taidetaan vain voida
vaikka varjossa loikoiltaisiin
marjapussia pelattaisiin
siinäkin taitais hiki tulla
vaikkei edes paitaa mulla.
niin on kuuma voi sentään.
Ollaan onnellisia ja kellitään,
auringossa ja hellitään
itseämme lomasäällä.
Otetaan ilmaista D vitamiiniä,
ja joskus vaikka vähän viiniä.
Olemme itsemme herroja nytkin,
vaikka vähän luistaa jo kytkin.
Joskus tuntuu,ettei aina kerkeä juniin,
asemalle voi jäädä jumiin.
Kuunella vaikka Kirkaa,
kuinka juna meni jo...
Kirjaimia sorvailen
iloisella päällä
lopun päivää lorvailen
lämpimällä säällä
mieli ihan vallaton
miks ei saisi olla
marjoja on poimittu
pakkaseenkin laitettu
ahkeruusko ilomme
talvella me nautimme
marjat kohta korvista
tulee niinkuin sorvista
hulluks tässä meinaa tulla
mustikassa joka pulla
suukin ihan sininen
nauran olen iloinen
olen niinkuin metsän peikko
enkä vielä yhtään heikko
mutta annas olla
kello 23.00
uni minut saavuttaa
hyvä on silloin simahtaa.
Runsaan kahden tunnin kuluttua on YLE1 suora lähetys
Tänään klo 16:45
Tämän runon haluaisin kuulla.
YLE1 19.03 Kokkolan Työväentalolla
http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/tamanrunonhaluaisinkuulla/id20485.shtml
Aion mennä kuulemaan.
Olen aikojen saatossa ihmketellyt palstan "runoilijoita".
En osallistunut juuri millo9inkaan ja tuokin Pressan viesti
kaikui kuuroille korville.Oli todella nautinnollista kuulla livenä katsojana ja kuulijana ihan maailman huipulle yltäneitä tulkitsijoita.
Tuliaisiksi sain Anu Komsin levyn
SYDÄN
Tuo YLE1 ohjelma toi maallikolle paljon pohdittavaa - runon ja sävelen symbioosin,
jossa teksti on ensin ja sävel syntyy runon ehdoin.