Olen seurustellut avomieheni kanssa pari vuotta. Aina kun käymme moikkaamassa muutamia minun sukulaisiani, esim. isovanhempia, he käskevät ensimmäiseksi näyttää vasemmat kädet (sormusten varalta) ja muutenkin kihlautumiseen liittyvää juttua tulee paljon. Esim. "millonkas meidät kutsutaan kihlajaiskahveille", "milloinkas te kävelette alttaria pitkin", "minusta tuntuu että pian menette kihloihin" yms.
Mieheni kuittaa nämä lähinnä huumorilla, mutta mietin, että mitenköhän sukulaisten vihjailut oikeasti mahtavat vaikuttaa häneen. Toisaalta vihjailu voi tuntua ärsyttävältä ja ahdistavalta, toisaalta jos hän ei ole vielä asiaa pahemmin miettinyt (itse kyllä olen...), niin ainakin asia voisi nousta hänen mieleensä pohdittavaksi.
Miten, miehet, kokisitte tällaisen kihloista vihjailun? Ahdistuisitteko? Vai rupeaisitteko miettimään, olisiko jo oikeasti kihlojen aika?
Mieheni kuittaa nämä lähinnä huumorilla, mutta mietin, että mitenköhän sukulaisten vihjailut oikeasti mahtavat vaikuttaa häneen. Toisaalta vihjailu voi tuntua ärsyttävältä ja ahdistavalta, toisaalta jos hän ei ole vielä asiaa pahemmin miettinyt (itse kyllä olen...), niin ainakin asia voisi nousta hänen mieleensä pohdittavaksi.
Miten, miehet, kokisitte tällaisen kihloista vihjailun? Ahdistuisitteko? Vai rupeaisitteko miettimään, olisiko jo oikeasti kihlojen aika?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos kerran olet asiaa miettinyt, mikset puhu siitä miehellesi ja mieti asiaa yhdessä? Riippuu ihan miehestä, kuinka tämä suhtautuu tuollaisiin uteluihin, joten järkevintä olisi selvittää asia juuri sen oman miehesi kanssa. Yhteinen päätöshän se kuitenkin on, ei toinen voi vain päättää, että nyt on kihlojen aika. Vai oletko päättänyt jättää koko asian miehesi tehtäväksi ja päätettäväksi?
On niistä kihloista jotain puhetta ollut. Tai ei oikeastaan itse kihloista, vaan naimisiinmenosta. Välillä heitellään puolin ja toisin häihin liittyviä ideoita, että "meidän häissä sitten". Itse kihlautumisesta ei kuitenkaan oo sillä lailla puhuttu. Mies kyllä taitaa tietää, että minä odotan jo pikkuisen kihloja. En kuitenkaan haluaisi painostaa, joten siinä mielessä ajattelin, että sehän voi olla ihan hyvä että joku muu muistuttelee välillä asiasta kuin minä ;) Vai lisääkö se vain ahdistusta...
vihjailuja. Kukaan ei ole vihjaillut koskaan kihloista, häistä tai lapsitakaan. Olemme saaneet olla ihan rauhassa moiselta painostukselta. Onneksi molempiem suku on niin fiksua, että ovat sanoneetkin, että he eivät koskaan utele ja jos haluu kertoo jotain jokainen kertoo itse jos haluu.
Olemme etuoikeutettuja ilmeisesti, kun meitä on kunnioitettu noin paljon, oikeesti kaikkia meidän sukuamme. Jokainen kertoo jos haluu.
Olenpahoillani ja suru tulee, kun joudut moiseen pyöritykseen. Ei ole kovin fiksua toimintaa suvulta hyökätä toisten asioihin ja puuttumalla siihen ja kiiehtimällä.
Harmillista toimintaa. voi että... no koita kestää.