...on nyt paikallaan, puran samalla hiukan tänne.
Käyn läpi toisen ihmisen ikävää ja tuskaa, jota kelatessani...tuntuu vain niin väärälle ja pahalle. Kerrottuaan tarinansa jollekulle, nyt minulle, se vain helpottaa hänen oloaan, tiedän sen.
En vain voinut peittää surullisuuttani, kuunnellessani häntä. Kuivasin kyyneleeni ja totean tässä, että meistä kukaan ei voi menneisyyttämme muuksi muuttaa. Valitettavasti.
Mutta, ei sitä myöskään kannata yksinään murehtia, aina on jossain joku, joka kuuntelee.
Käyn läpi toisen ihmisen ikävää ja tuskaa, jota kelatessani...tuntuu vain niin väärälle ja pahalle. Kerrottuaan tarinansa jollekulle, nyt minulle, se vain helpottaa hänen oloaan, tiedän sen.
En vain voinut peittää surullisuuttani, kuunnellessani häntä. Kuivasin kyyneleeni ja totean tässä, että meistä kukaan ei voi menneisyyttämme muuksi muuttaa. Valitettavasti.
Mutta, ei sitä myöskään kannata yksinään murehtia, aina on jossain joku, joka kuuntelee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kirjoitettu, tuli kyynel silmään lukiessa.
toiselle jonkin verran, raskasta on joskus elämänsä historiaa kantaa mukanaan. Ei siitä koskaan täysin irti pääse ja väistämättä se jollain tavalla vaikutaa myös tähän päivään. Tosin se kertominen ei aina ole helppoa. Jollekin tällainen nettipalsta voi olla ratkaisu, joku löytää avun vertaistukiryhmästä, joku onnekas omistaa sellaisen ystävän, tärkeintä ehkä on käydä niitä itse läpi siten, että saa koettuun uusia näkökulmia tai ymmärrystä.
No, itseasiassa tilanne oli hiukan nolo, mutta en vain voinut estää kyyneleitäni.
Ihmisiähän tässä ollaan ja tällaistakin sattuu.