Sain itseni äsken ylös sängystä.En nukkunut enää pitkään aikaan en vaan päässyt ylös.Tajusin vain unesta herätessäni että mikään ei ole muuttunut.En jaksa enää.Oloni on karmea.En pysty syömään enkä käymään kaupassa.En ole jaksanut edes käydä suihkussa.Haluaisin vain hypätä parvekkeelta.Toivottomuus on niin viiltävää.Liian kauan olen yrittänyt.En ole koskaan tosissani toivonut olevani kuollut mutta nyt en jaksa enää.
väsyttää
olla täällä
13375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aamulla tulee oikein pakokauhu kohdata todellisuus.
Mutta alettava on.Jäisi kolme lasta ja aviomies kaipaamaan.
Lääkkeitä syönyt pian kaksi kuukautta,eivät auta.Keskustelut
ovat turhia,sillä toinen silmäni meni clakooman takia melkein
sokeaksi.Mistä minä olisin tiennyt,että vetistävät silmät ovat
merkki silmänpaineesta.-Vielä minä masennuksen kestäisin,
mutta silmä...
Älä hyppää parvekkeelta, elämäsi voi muuttua vielä paremmaksi, vaikka nyt tuntuisi täysin toivottomalta. Masentuneena ei varmaan jaksa ajatella sitä, että itsemurha aiheuttaa hirvittävää tuskaa jäljellejääville, vanhemmille, lapsille, sukulaisille, ystäville.
Saatko lääkitystä masennukseen? Jos saat niin ehkä saamasi lääke ei ole sopiva? Oletko terapiassa? Oletko kokeillut vaihtoehtoisia hoitoja, olen lukenut että mm. sinkin tai foolihapon tai d-vitamiinin puute voi aiheuttaa masennusta?
Omakin elämä tuntui vielä vuosi sitten aika toivottomalta, kaupassa käynti ja virallisten asioiden hoitaminenkin oli yhtä tuskaa. Ja se tolkuton väsymys oli hirvittävää. Tuntui, että ikinä ei voi enää mikään muuttua paremmaksi.
Nykyisin pystyn jo jonkin verran toimimaan, välillä on aika hyviäkin päiviä, enää ei tunnu niin toivottomalta kaikki.
Uskon, että itseäni auttoi jonkin verran se, että jossain vaiheessa pakotin itseni liikkeelle, ensin lyhyitä matkoja, vaikka olo oli pyörryttävä ja kamala, koska kärsin myös ahdistuneisuushäiriöstä. Sitten huomasin, että pikkuhiljaa jaksoin kävellä pidempiäkin matkoja. Vieläkin on huonompia päiviä mutta sitten saan itseni pakolla ulos ja nykyisin välillä jopa hieman nautin siitä.
Syön lääkkeitä ja käyn terapiassa.Kaiken tämän päälle tuli suuri surullinen elämänmuutos josta en sen enempää halua puhua.Ei mulla ole voimia läpi käydä sitä.Ennen jo pienemmistäkin elämänmuutoksista olen ollut todella järkyttynyt mutta en kuitenkaan ole ollut näin väsynyt ja loppu.Taidan olla liian herkkä tähän maailmaan.Jollain tapaa en pysty käsittelemään mitään.Ennen myös mietin mitä läheisilleni täällä käy jos lähden mutta nyt uskon että he pärjäisivät.En usko että tämä mihinkään muuttuu sillä olen läpikäynyt tätä jo nuoruudestani asti.Kidun täällä ja mielestäni on kohtuutonta että muiden takia mun pitäisi täällä olla.
Vaan soitin heille tänään ja kutsuin yökylään.Jos vain väsyneelle mummolle antavat.Olen varannut jääkaappiin herkkuja ja lämmitämme ulkosaunan,jossa paistamme uunissa tikussa makkaraa.-Kun sitten näen 10 ja 7 vuotiaan nukkumassa,saan voimia elämäni jatkamiseen.-Me halimme toisiamme ja
mieheni auttaa vierailussa.Älkää hypätkö parvekkeelta,vaan vaatikaa hoitoa.
mene päivstävälle lääkärille juttelemaan asioitasi.Älä jätä itseäsi hoitamatta.
Olethan vielä elossa?
Minä lopetin eilen luvatta kaikki masennus-ja unilääkkeet.
Olen kyllästynyt yökkäilemään,sekavuuteen,ummetukseen ja ripuliin.
Illalla saunoin ja otin mesimarjalikööriä hyvät paukut.Kohta nukutti.
Tänään hilaudun mustikkaan.kävi miten kävi.En yksinkertaisesti voi
enää vain sekoilla sängyssä.(tosin välillä on pakko)
Olen elossa ja en ole.Kaiken tämän päälle joudunkin nyt sitten eroamaan kumppanistani hänen tahdostaan.Eiköhän se ole viimeinen niitti.En näe mitään hyvää tässä maailmassa.Ponnisteltu on ja kauan mutta nyt en enää jaksa se saa olla tässä.Yritä sinä jaksaa,uskon että sinulla on vielä toivoa.
Älä välitä,jos kumppani lähtee.Sinä itse olet tärkein!
Minä jätin masennuslääkkeet pois kolmeksi päiväksi,
vatsa tuli kuntoon ja muutenkin oli parenpi olo.
Opamaxia otan noin tabletin päivässä.Se on paras lääke,
rauhoittaa.-Hankin toiset silmälasit,ns.syvä terävät
lukulasit.Niillä on vähän helpompaa olla huoneessa.
Silmäkontrolli on 10.8.
Olen pakottanut itseni ulos,jopa töihin.Maaseudulla
riittää puuhastelua.Välillä makaan älytöntä väsymystä,
on pakko.Lähteneekö väsymys lepäämällä?Sitä ei ole
yksikään lääkäri selvittänyt minulle.
Huomenna on lääkäri:jospa irtoaisi käytännön neuvoja.
Pillereitä alan taas syömään:kokeillaan kaikkoaako ma-
sennus?(se kun tuli silmän takia,jota lääkärit vähättelevät)
Tiedota tällä palstalla voinnistasi.Yritetään yhdessä.
Mutta hakeudu kiireesti päivystykseen ja vaadi sairaa-
laan ottamista.
Ystäväsi
Nyt taas yö edessä.En uskaltaisi nukahtaa kun pelkään aamua.Lääkkeeni ovat nukuttavia joten ennemmin tai myöhemmin nukahdan.Ikinä en ole ennen viettänyt päivääni vain sohvalla istuen ja itkien.Mutta nyt en pystynyt mihinkään enkä pysty vieläkään.On kyllä ollut jo muutaman päivän erikoisen huono olo.Miten voi näin romahdusmaisesti silti olo yhtäkkiä huonontua.
En osannut tunnistaa väsymysoireita vakaviksi,vaan painoin monenlaisten
paineitten alla.Laukaisijana oli salakavala claukooma silmässä,joka vei osan
näköä toisesta silmästä.Kaksi kuukautta olen halunnut tappaa itseni:en vain pysty siihen.-Päivät vaihtelevat voinnin suhteen.Vatsakaan ei enää oikein
siedä lääkkeitä.
Tänään pakottauduin ulos pyöräilemään ja sitten siivoamaan aittaa.-Ei mitään
mielihyvän tunnetta työn jäljestä,kuten ennen.-Pahinta,että minun on vain sopeuduttava osittaiseen näön menetykseen.Uusilla laseilla näen silmillä
eritavalla ja se tekee jo minut hulluksi.-Olkaa onnellisia te väsyneet ja masentuneet,joilla ei ole tälläista lisätaakkaa.-Jatkan Cliprateksin syöntiä:
sain suojalääkityksen vatsalle,ettei niin yökätä.Yritän nousta suosta.
Yrittäkää tekin.
Mulla kans kaiken tän päälle on vahvistusta vaille todettu sisäkorvan sairaus menieren tauti.Ja stressi vielä pahentaa tautia.Kuuloni on huonontunut ja kuulen kaiken kaikuvana ja toispuoleisena.Eikä tätä tautia edes pitäisi olla vielä minun ikäisenäni.Jollain tapaa kaikki tuntuu kaatuvan päälle enkä hallitse mitään.Enkä tiedä enää haluanko hallita,haluaisin vain antaa olla kun mikään ei enää kiinnosta.Yöt on ollut pelkkiä painajaisia ja nyt illatkin tuntuu jo ihan hirveiltä.Kaikki myötätunnot sulle.Toivon että jaksat.
Mahdollisuus tavata toisiamme ja auttaa siten edes keskustelemalla.
Eilen oli hyvä päivä:aloitin pyörälenkillä,sitten siivosin aitan ja poimin mansikoita.
Silti ei uni tullut -ja erehdyin ottamaan Mirtazapinia vajaan puolikkaan.Laupias
taivas,miten oli sekava olo puolille päivin.Sain kuitenkin katsottua laspsenlastani
iltapäivän,kun olin luvannut.Nyt olen ihan puhki,pn painuttava sänkyyn,jota pelkään jo etukäteen.Uuteen aamuun herääminen on kauheaaOksetukseen sain
kuitenkin vatsan suojalääkettä,niin ei kuitenkaan enää yökätä.
Ei tämä masennus olisi kaivannut enää lisävaivoja.Kunpa ei tarvitsisi elää enää
hyvin kauan.Millähän keinoin yrittänevät nostaa mielialaani?Lääkäri on ensi vii-
kolla.Olisin valmis jos mihin sähköhoitoon,jos vain saisin avun.Mirtazapinia en
ainakaan enää ota,se on kauhjeinta myrkkyä.-Yritetään me vain jaksaa.