Hei!
Minä olen 17 vuotias tyttö Vantaalta ja minulla on neljä vuotias clumberinspanieli naaras.
10 vuotiaan pikkusiskoni luokkatoverilla ja hänen vanhemmillaan on kolmen vuoden ikäinen sussexinspanieli narttu.
Se on rekisteröimätön, rokotettu ja madotettu lempeä ja miellyttävä ruskea veitikka. Eikä se ole yhtään agressiivinen.
Se hankittiin, koska tyttö niin halusi sen, löydettyään ilmoituksen pennuista netistä.
Tytön vanhemmat eivät tainneet ajatella asiaa aivan loppuun, sillä nyt kun tyttö leikkii mielummin kavereidensa kanssa kuin ulkoiluttaa tai hoitaa koiraansa, koira jää miltei kokonaan ilman huolenpitoa=(
Tytön äiti on lentoemäntä ja isä lääkäri.
Molemmat ovat siis kiireisiä eivätkä ehdi jatkuvasti hoitamaan "ylimääräisiä" asioita kuten heidän mielestään tyttärensä koiraa.
Kun vanhemmat huomasivat, että koira jää heitteille, he aikoivat hankkia koiralle hoitajan. He löysivät luotettavan hoitajan: minut.
Käyn lukiota, ja menin ennen kolua ulkoiluttamaan koiraa, samaan aikaan oman koirani kanssa. Seuraavan kerran heti koulusta päästyäni ja vielä myöhemmin illalla sekä ennen kun painun pehkuihin.
Koirat pärjäävät mainiosti yhdessä.
Nyt kun olen kesälomalla, ja sussexinspanielin omistajat: 10 ikäinen tyttö ja hänen vanhempansa lähtivät koko kesäksi mökilleen, jäi koira minulle.
Ollaan pärjätty hyvin. Lenkkeilty useita kertoja päivässä, käyty koirapuistossa, uimassa ja keskenään koirat voi pitää vapaanakin. Molemmat on täysin sisäsiistejä ja tosi kilttejä.
Nyt kun puhuttiin puhelimessa hoitokoiran emännän kanssa, minulle kerrottiin, että odotettavissa on perheen lisäystä ja siksi he haluavat antaa koiran pois?
En tajua, miksi vauva ja koira eivät voisi asua saman katon alla, mutta siitä olen yhtä mieltä että parasta mahdollista hoitoa ei heillä ole koiralle tarjota, varsinkaan nyt kun he vielä kuulemma aikovat muuttaa isännän työn perässä tampereelle, ja emäntä otti lopputilin ja menee Tampereelle opiskelemaan. Eli minäkään en olisi ulkoiluttamassa hauvelia.
En tiedä sitäkään, miksei koira voinut tulla mukaan mökille, mutta luulisin, että oikea syy lienee siinä etteivät he vain jaksa hoitaa koiraa...
Asun omillani, lähellä vanhempieni hulppeaa omakotitaloa, missä vierailen koirien kanssa usein. Oma kotini on kerros talon kolmio ensimmäisissä kerroksessa.
Perhe kysyi ensiksi olisinko minä halukas ottamaan koiran omakseni?
Se on ihan okei vanhemmilleni ja sopii minullekkin, mutta ajattelin kysyä vielä täältäkin, että millainen rotu se sussexinspanieli oikein on?
Olen kyllä jo ottanut selvää siitä rodusta netistä ja koirakirjoista, ja tuo clumberinspanielihan minulla jo on.
Hoitajat on valmiina: Vanhempani, jotka omistavat amerikancockerspanielin(leikattu uros,6v) ja englanninspringerspanielin(leikattu naaras,7v), sekä rivitalo neliössä austava ystäväni Keravalta, jolla on kolme koiraa: fieldspanieli(naaras 2v), tiibetinspanieli(naaras,11kk) ja kingsharlesinspanieli(leikattu uros 5v)
Kaikki nuo koirat pärjäävät keskenään=)
Vaikka olenkin opiskelija koen silti, että minulla olisi kuitenkin aivan tarpeeksi aikaa kahdelle koiralle, kun yhdelle ja hoidokeillekkin on ollut juuri sopivasti. Sillä vanhemmat ja ystävät ovat tarpeentullen auttamassa.
Kertokaa siis vähän tarkemmin noista Sussexinspanieleista!
Ystävällisin terveisin: Maaria, haukkuineen=D
Minä olen 17 vuotias tyttö Vantaalta ja minulla on neljä vuotias clumberinspanieli naaras.
10 vuotiaan pikkusiskoni luokkatoverilla ja hänen vanhemmillaan on kolmen vuoden ikäinen sussexinspanieli narttu.
Se on rekisteröimätön, rokotettu ja madotettu lempeä ja miellyttävä ruskea veitikka. Eikä se ole yhtään agressiivinen.
Se hankittiin, koska tyttö niin halusi sen, löydettyään ilmoituksen pennuista netistä.
Tytön vanhemmat eivät tainneet ajatella asiaa aivan loppuun, sillä nyt kun tyttö leikkii mielummin kavereidensa kanssa kuin ulkoiluttaa tai hoitaa koiraansa, koira jää miltei kokonaan ilman huolenpitoa=(
Tytön äiti on lentoemäntä ja isä lääkäri.
Molemmat ovat siis kiireisiä eivätkä ehdi jatkuvasti hoitamaan "ylimääräisiä" asioita kuten heidän mielestään tyttärensä koiraa.
Kun vanhemmat huomasivat, että koira jää heitteille, he aikoivat hankkia koiralle hoitajan. He löysivät luotettavan hoitajan: minut.
Käyn lukiota, ja menin ennen kolua ulkoiluttamaan koiraa, samaan aikaan oman koirani kanssa. Seuraavan kerran heti koulusta päästyäni ja vielä myöhemmin illalla sekä ennen kun painun pehkuihin.
Koirat pärjäävät mainiosti yhdessä.
Nyt kun olen kesälomalla, ja sussexinspanielin omistajat: 10 ikäinen tyttö ja hänen vanhempansa lähtivät koko kesäksi mökilleen, jäi koira minulle.
Ollaan pärjätty hyvin. Lenkkeilty useita kertoja päivässä, käyty koirapuistossa, uimassa ja keskenään koirat voi pitää vapaanakin. Molemmat on täysin sisäsiistejä ja tosi kilttejä.
Nyt kun puhuttiin puhelimessa hoitokoiran emännän kanssa, minulle kerrottiin, että odotettavissa on perheen lisäystä ja siksi he haluavat antaa koiran pois?
En tajua, miksi vauva ja koira eivät voisi asua saman katon alla, mutta siitä olen yhtä mieltä että parasta mahdollista hoitoa ei heillä ole koiralle tarjota, varsinkaan nyt kun he vielä kuulemma aikovat muuttaa isännän työn perässä tampereelle, ja emäntä otti lopputilin ja menee Tampereelle opiskelemaan. Eli minäkään en olisi ulkoiluttamassa hauvelia.
En tiedä sitäkään, miksei koira voinut tulla mukaan mökille, mutta luulisin, että oikea syy lienee siinä etteivät he vain jaksa hoitaa koiraa...
Asun omillani, lähellä vanhempieni hulppeaa omakotitaloa, missä vierailen koirien kanssa usein. Oma kotini on kerros talon kolmio ensimmäisissä kerroksessa.
Perhe kysyi ensiksi olisinko minä halukas ottamaan koiran omakseni?
Se on ihan okei vanhemmilleni ja sopii minullekkin, mutta ajattelin kysyä vielä täältäkin, että millainen rotu se sussexinspanieli oikein on?
Olen kyllä jo ottanut selvää siitä rodusta netistä ja koirakirjoista, ja tuo clumberinspanielihan minulla jo on.
Hoitajat on valmiina: Vanhempani, jotka omistavat amerikancockerspanielin(leikattu uros,6v) ja englanninspringerspanielin(leikattu naaras,7v), sekä rivitalo neliössä austava ystäväni Keravalta, jolla on kolme koiraa: fieldspanieli(naaras 2v), tiibetinspanieli(naaras,11kk) ja kingsharlesinspanieli(leikattu uros 5v)
Kaikki nuo koirat pärjäävät keskenään=)
Vaikka olenkin opiskelija koen silti, että minulla olisi kuitenkin aivan tarpeeksi aikaa kahdelle koiralle, kun yhdelle ja hoidokeillekkin on ollut juuri sopivasti. Sillä vanhemmat ja ystävät ovat tarpeentullen auttamassa.
Kertokaa siis vähän tarkemmin noista Sussexinspanieleista!
Ystävällisin terveisin: Maaria, haukkuineen=D
Vastaukset 9
Vanhimmat
päättänyt ottaa sen. Koirasta ei selvästi välitetä siellä missä nyt on, uskomattomia ihmisiä! Tajusivat sentään luopua siitä, ettei raukka joudu tylsistymään siellä ja onneksi löysivät sinut :) Onnea uudelle perheenjäsenelle :))
pitäisi olla enemmänkin!! Koira ei ole mikään lelu tai sohvapäädyn koriste, eikä sitä pidä ottaa jos ei kykene hoitamaankaan. Olen myös 17 vuotta ja omistan itse nuoren sekarotuisen narttukoiran. Sen entiset omistajat eivät olleet ruokkineet sitä, eivätkä vieneet ulos. He aikoivat siis lopettaa koiran "ajanpuutteen" takia ja koira oli silloin vasta 5 kuukautta vanha! Sanoin heti, että älkää lopettako, minä otan sen. Onneksi on vielä meitäkin, jotka eivät pidä koiria ainoastaan sellaisina, mitkä voi heivata kun ei enää kiinnosta tai ei aika riitä. Koiralle pitäisi aina olla aikaa.
Sussexinspanieli on toiminnanhaluinen, lempeä ja itsenäinen koira, jolla esiintyy myös haukkuherkkyyttä. Se on muihin spanieleihin verrattuna kuitenkin rauhallisin spanielirotu. Sussexinspanieli on ylösajava lintukoira, joka on tarkoitettu pääasiassa maatyöskentelyyn. Sillä on myös erityisen hyvä hajuaisti ja turkki helppohoitoinen.
Hei, ja kiitos teille vastauksistanne!
Entä riittäähän sussexinspanielille 4 n. 20 minuutin lenkkiä, kun olen kolussa, ja kesäisen ja viikonloppuna saa olla menkein koko ajan ulkona viipottamassa, vien koirapuistoon ja uimaan yms. Että tarvitseeko jotain lisä aktiviteetteja kuten jonkun harrastuksen: agility? tai jotain muuta vastaavaa? Ei minulla ehkä kuitenkaan harrastukseen ole aikaa, kun haluan päästä läpi tuon lukion, jota on vielä vuosi jäljellä. Ja sitten jatko-opinnot.
minusta ainakin riittää, kun ei kuulu aktiivisimpiin koirarotuihin. Olet varmasti oikein hyvä omistaja tälle kyseiselle koiralle. :)
Minulla on ollut sussexinspanieli ja harrastin sen kanssa sekä agilitya, vesipelastusta että jäljestystä. Joskun jopa näitä kaikkia yhden päivän aikana, eikä meinannut väsähtää millään. Todella energinen rotu, vaikka näyttääkin sohvaperunalta. Liikunnaksi ei tosiaan riitä 20 minuutin lenkin neljä kertaa päivässä, varsinkaan jos vain käppäilee. Aktivoinnit lisäksi.
koiralla kuin koiralla ja jotain muutakin olisi sen kanssa hyvä tehdä kuin vain lenkkeillä. Ei ole pakko aina virallisesti harrastaa esim. agia, mutta kotioloissa pienesti vaikka, ite voit puunoksista tehdä kepit jne. Tutustu vain lajiin, ettei tule vahinkoja, jalkavammoja esim. agissa sattuu koirille, jos ei tiedä miten kuuluu estett ohjata. Tsemppiä :)
Minulla on ollut kyseinen rotu ja tunnen sen läpikotaisin. Sussexinspanieli on loistav agilitykoira ja erittäin energinen. Miksi kaikki luulevat sitä joksikin sylikoiraksi? Se on riittävän ketterä agilityn harrastamiseen kenelle hyvänsä, eikä sen liikunnantarpeella meinaa olla alarajaa.
Kuten jo mainitsin, se ei ole miltä näyttää.
Niin, viikonloppuisin on enemmänkin aikaa, tosin silloinkin on läksyjä, mutta olen kokonaan kotona ne kaksi päivää, joten silloin liikenee aikaa lenkityksen lisäksi vaikka sitten niihin "keppileikkeihin" jne. Aamulla kerkeän vaan 20 min lenkille, mutta mietistääs... noo kolun jälkeenkin 20 min lenkki ja sitten vielä illalla 20 minuuttia ulkona ju eli päivän viimeiselle lenkille pitää jättää se pisin, eli riittääkö jos tekee 3 20 minuutin lenkkiä ja joskus klo. 21 tunnin. Viikonloppuisin voi sitten olla koirien kanssa ulkona vaikka aamu kuudesta ilta viiteen=) ja siinä välissä pitää tietenkin syödä=) Ja illalla kerkeän vielä tunnin lenkille tai puistoon. Ja nyt kesä lomalla kun ei ole läksyjäkään, niin koko aikani annan vaikka noille mukaville veitikoille=D Kiitos vaan kaikille vastauksista!:)
Minä sussexinspanielin omistajana/kasvattajana tiedän koiran aktiivisuutensa,se myös antaa anteeksi jos ei joka päivä pääse pitkiä lenkkejä..
Mutta raskaan rakenteensa takia en kyllä agilityyn koskaan lähtisi omieni sussexieni kanssa(lonkat ja nivelet kärsivät),ne ei ole niin mielyttävän haluisia,että pärjäisi hyvin agilityssä tai tokossa,yksi (tokosussexi) poikkeus on joka asuu Lahdessa...
Sussexi on hitaasti kehittyvä rotu,kasvattaa massaa vasta noin 5 vuotiaana..
Sussexi on erittäin jääräpäinen kaveri jolla on turhankin isot luulot itsestään :)
Mutta onnea sussexistasi,on kiva lukea että meitä "sussexi" ihmisiä löytyy netistäkin..