En tiedä mitä tehdä.
Harrastin kännissä seksiä melkein tuntemattoman pojan kanssa ja kondomi petti.
Menin päivää myöhemmin ostamaan jälkiehkäisyn, joka ei jostakin syystä toiminut.
Tein raskaustestin jonka mukaan olen raskaana.
Kerronko vanhemmilleni vai teenkö omatoimisesti abortin koska tämän ikäisenä en ole vielä valmis äidiksi?
Minua pelottaa kauheasti kertoa vanhemmilleni, että olen raskaana, koska he ovat todella sitä mieltä, että teinivanhempi ei ole ottanut tarpeeksi vastuuta.
Minua pelottaa myös sen takia, että he eivät tiedä seksielämästäni. Luulevat että olen vielä neitsyt.
Mitä minä voin tehdä?
Harrastin kännissä seksiä melkein tuntemattoman pojan kanssa ja kondomi petti.
Menin päivää myöhemmin ostamaan jälkiehkäisyn, joka ei jostakin syystä toiminut.
Tein raskaustestin jonka mukaan olen raskaana.
Kerronko vanhemmilleni vai teenkö omatoimisesti abortin koska tämän ikäisenä en ole vielä valmis äidiksi?
Minua pelottaa kauheasti kertoa vanhemmilleni, että olen raskaana, koska he ovat todella sitä mieltä, että teinivanhempi ei ole ottanut tarpeeksi vastuuta.
Minua pelottaa myös sen takia, että he eivät tiedä seksielämästäni. Luulevat että olen vielä neitsyt.
Mitä minä voin tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
onhan toki mahdollista teettää abortti vanhempiesi tietämättä. mutta uskoisin että jos kerrot heille prosessista tulee huomattavasti helpompi.
ja jos jo valmiiksi tiedät vanhempiesi suhtautumisen uutiseen, osaat siihen varautua.
mutta helpoin sinun on näin isoa asiaa lähteä miettimään on jonkun aikuisen opastuksella. ymmärräthän varmasti kuinka isosta asiasta on kyse.
-en uskokaan sinun 16 vuotiaana olevan valmis äidiksi, mutta onko tilanne sallainen ettet myös voi valmistautua siihen? mieti tarkasti
jaksamiset.
Kiitos neuvoistasi. Et arvaakkaan kuinka paljon niistä on apua :)
Itse olin muutama kuukausi sitten vastaavassa tilanteessa, tosin ikää on jokunen vuosi enemmän ja esikoinenkin löytyy jo. Esikoisen sain ollessani 17v ja hienosti ollaan kaksin pärjätty:) Nyt alkukesästä sain tietää odottavani toista ja aborttihan päällimmäinen ajatus oli, kun lapsen isäkin sen halusi. Aluksi ajattelin, että hoidan tämän salassa vanhemmiltani, mutta onneksi hyvä ystäväni neuvoi kertomaan, päätinpä miten vain. Kerroin, eivätkä olleet vihaisia lupasivat tukea miten teenkin ja päädyinkin pitämään lapsen, kunhan sain opiskelukuviot selviksi:)
En tarkoita, että mielesi muuttuu ja että lapsen pitäminen on oikea ratkaisu sinun tilanteessasi, mutta esikoisen kohdalla sain tietää, että äitini on tehnyt kaksikin abortta, joten tukea olisi varmasti löytynyt. Ja olen saanut käsityksen, että toimenpiteen jälkeen on henkisesti niin kovilla, että läheisten on se syytä tietää. Muisat kuitenkin, että yksin sinä joudut sen ratkaisun tekemään ja joudut sen kanssa elämään lopun elämääsi, päätitpä kummin tahansa.
Tsemppiä vaan, äläkä turhaan pitkitä tilannetta!
Kiitos paljon! :):)
ps. Olette kaikki ihania ihmisiä jotka jaksatte auttaa minua
mä en millään lähtis kannustaa 16v pitäämään lasta vaikka olen itsekin 19v saanut omani.
sun tilanne kuulostaa niin tutulta. mun kaverin tarina meni näin:
15v kännissä, nussii sitä ja tota ja päättiikin pitää lasta. lapsen isästä ei tietoo ja yksin jäi.. hänen ikäset kaverit (15-17v) juoksevat feikkeill papereilla baariin ja hänen 24tuntia/7päivää menee sen vauvan kanssa. se oli säälittävä tilanne ja olin alussa sitä mieltä ettei se jaksais pitkään ja se huono äiti koska se oli 16v. Mutta nyt olen ihan erimieltä, hän on hoitanu kaikki lapsensa asiat hienosti, pari kerta puhunut baarin reisusta ja silloin jäin hänen pojan kanssa että saisi edes raitista ilmaa! hän laittaa kaikki hänen lapsen tarpeet edellä.
kun katson häntä nään hieno ja kunnon äiti vaikka ikä 16v. hän muutti nyt omille, sai jopa uus mies jonkan kanssa jakaa arkensa ja kaikki on niin hyvin. pistää lapsi pian pv kotiin ja aloittaa lukio.
välillä kun me keskustellaan syvästi, hän purkaa sen että oli liian nuori tähän lapseen ja olisi pitänyt elää viel vähän. mutta loppu ja lopuksi mitään ei ole menettänyt, ehkä huonoja kavereita jotka lähtivät mutta sai elämänsä enkelin, itsenäistyi.. uus koti ja uus mies. nostan hattua sille, koska ei ole monta jotka tähän pysty.
mut päätät tosian itse mitä ikinä teet, sen vaan voin sanoa että, kyllä se mies on tärkeä, rakastava suku ja hyvät kaverit jotka auttavat. ei tuu ole kumpikaan helpoa!
kerrotaan kuitenkin, jos aborttiin päädyt. Koska olethan ala-ikäinen..
Suosittelisin miettimään kyllä vielä kahteen otteeseen, ennenkuin aborttia ryhdyt tekemään. Kuitenkin sen verran isosta päätöksestä on kyse..
Olin 15- vuotias, kun abortin jouduin tekemään, eikä vanhemmilleni kerrottu. Mun muistaakseni yli 12-vuotias saa päättää ite mitä tietoja vanhemmille annetaan omasta terveydestä.
Eikö nykyään opeteta enää ehkäisyasioita koulussa?
Nuoret tytöt pyöräyttelevät eri isien kanssa lapsia maailmaan alle kaksikymppisinä ja kaikki on ihanaa? Omissa toimissa ei siis ole mitään vikaa?
Juuri tätä täällä pyörivät aikuiset yrittävät ehkä kertoa. Aina pitäisi ensin ajatella ja sitten toimia.
Toisaalta, helppohan näistä keskusteluista on siirtyä Uusperheet- tai Yksinhuoltajat-osioon.
terv.hoitoalan henkilöillä on vaitiolovelvollisuus.
asiasta vaikka äitisi kanssa. Kyllä vanhemmat ymmärtää monia eri juttuja, vaikkei sitä heti niin luulisi. Kun on kyse omasta lapsesta ja hänen hyvinvoinnista niin omat arvot siinä kyllä jää toiselle sijalle. Puhu rohkeasti vaikka äidillesi, hän tietää millaista on olla raskaana ja saat hyvää tukea mihin ratkaisuun päädyttekin. Äidit kyllä vainuaa yhtä sun toista, jos teet abortin niin jälkivuodot kestää useita viikkoja esim.
ihminen se äitikin (ja isä tietenkin myös, mutta ehkä itse kertoisin ensin äidille) on, ja ihan oikeesti se puolustaa sua viimeiseen asti, oli kyse sitten mistä! Ja äiti voi sitten sujuvasti pehmittää isää asiaan, tai jopa olla kertomatta. isät eivät aina ymmärrä tätä naisen elämää, ja alkaa helposti sättiä ja haukkua, vaikka kyse olisi omasta lapsesta... Noh, koska ilmeisesti olet kuuliainen tyttö ja erehtynyt pahemman kerran säheltämään, ensinnäkin humalassa ja toisekseen seksiasioissa, niin arvelet saavasi vanhempasi tolaltaan. Luultavasti niin käykin ensin, mutta kuten edellinenkin kirjoitti, kyllä siinä omat arvot menevät uusiksi, jos kyse on omasta lapsesta. ELi ehkäpä olet kuullut, kun äitisi on kauhistellut jonkun toisen tytön vastaavaa tilannetta, mutta usko pois, jos kyse on hänen omasta lapsestaan, niin mitä todennäköisimmin hän ei voi kuin unohtaa omat asenteensa ja tukea sinua. Sitä se äitiys vain loppupeleissä on.
Abortti ei ole mikään pikkujuttu, vaikka se tehtäisiin ihan ekoilla raskausviikoilla, tarvitset sen jälkeen paljon henkistä tukea, mutta myös fyysistä. On mukava kun joku pyytää lepäämään sohvalla, kuin jos joutuisit salailemaan asiaa ja just jälkivuotoa yms. ja onhan siinä kipujakin... Ja joutuisit olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Luultavasti myös myöhemmin elämässäsi annat helpommin asian itsellesi anteeksi, kun tiedät, että teitte sen tavallaan yhdessä tuumin (vaikka toki VAIN sinä olet se joka asian päättää, ei vanhempasi suuntaan tai toiseen). Jos taas joutuisit salaamaan asian, jäisi se todennäköisesti muutenkin kaivelemaan mieltäsi pitemmäksikin aikaa. Sellainen kumma voima omilla vanhemmilla vain on, vaikka olet itsekin pian aikuinen, että jos he ovat samaa mieltä jostain asiasta, silloin tuntee itse olevansa turvassa ja turvallisemmin mielin.
Avaus on tehty jo melkein 2 kk sitten. Turhaa lienee jaella neuvoja enää...