Olen 28-vuotias nainen ja ihastunut itseäni 6 vuotta nuorempaan poikaan.
Olemme tutustuneet noin 4v. sitten ja välillämme iski kipinää jo tuolloin. Puolitoista vuotta sitten kohtasimme pitkästä aikaa ja aloimme pitää tiiviimmin yhteyttä ja viettää enemmän aikaa yhdessä. Hän ilmaisi kiinnostuksensa minua kohtaan ja itse sain vihdoin tunnustaa olleeni kiinnostunut hänestä jo silloin kun tutustuimme. Aloimme tapailla ja hän vietti öitäkin luonani. Emme harrastaneet seksiä koska olimme sopineet etenevämme päivä kerrallaan hyvin rauhallisesti. Muutaman viikon jälkeen hän ilmoitti että häntä ahdistaa eikä hän tahdo jatkaa tapailuamme. Minä jouduin vain tyytymään hänen tahtoonsa ja lakaisemaan tunteeni maton alle. Sen jälkeen yhteydenpitomme oli satunnaista. Saattoi kulua useita viikkoja ilman minkäänlaista kontaktia mutta silloin tällöin hän soitti tai laittoi viestiä ja kertoi ikävöivänsä minua ja saatoimme tavata kahvittelun merkeissä. Kiusoittelevat vihjailut ja kipinöinti jatkuivat noissa tapaamisissa. Hän kosketteli minua, kehui ja hellitteli.
Pari kuukautta sitten hän erään kostean ravintolaillan päätteeksi tuli luokseni yöksi. Hän halusi tulla viereeni nukkumaan ja yksi asia johti toiseen mutta varsinaiset tositoimet jäivät toteutumatta liiallisen humalatilan takia.
Tuon jälkeen olemme edelleen pitäneet satunnaisesti yhteyttä. Minä olen häneen todella ihastunut, mutta tiedän ettei hän edelleenkään tahdo mitään vakavampaa. Varmasti seksiä ja hauskanpitoa kyllä, mutta se taas ei yksin riitä minulle, koska tunteeni häntä kohtaan ovat liian voimakkaat pelkkään hauskanpitoon. Tietysti haluan häntä myös seksuaalisesti mutta taitaisi silti olla järkevämpää vain tehdä selvä raja kaveruuden ja satunnaisen seksiseuran välille ja jättää säätäminen sikseen. Vai mitä mieltä olette? Kertokaa jos on vastaavia kokemuksia, kuinka niissä kävi?
Itse olen jo melkoisen väsynyt tähän tunteideni piilotteluun ja esittämään, että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti ajattelen ja kaipaan häntä koko ajan. Pelkästään jo ikäeromme tekee tilanteesta no-way-situationin. Olemme täysin erilaisissa elämäntilanteissa. Silti en tunnu edes järkeistämällä pääsevän hänestä yli :(
Olemme tutustuneet noin 4v. sitten ja välillämme iski kipinää jo tuolloin. Puolitoista vuotta sitten kohtasimme pitkästä aikaa ja aloimme pitää tiiviimmin yhteyttä ja viettää enemmän aikaa yhdessä. Hän ilmaisi kiinnostuksensa minua kohtaan ja itse sain vihdoin tunnustaa olleeni kiinnostunut hänestä jo silloin kun tutustuimme. Aloimme tapailla ja hän vietti öitäkin luonani. Emme harrastaneet seksiä koska olimme sopineet etenevämme päivä kerrallaan hyvin rauhallisesti. Muutaman viikon jälkeen hän ilmoitti että häntä ahdistaa eikä hän tahdo jatkaa tapailuamme. Minä jouduin vain tyytymään hänen tahtoonsa ja lakaisemaan tunteeni maton alle. Sen jälkeen yhteydenpitomme oli satunnaista. Saattoi kulua useita viikkoja ilman minkäänlaista kontaktia mutta silloin tällöin hän soitti tai laittoi viestiä ja kertoi ikävöivänsä minua ja saatoimme tavata kahvittelun merkeissä. Kiusoittelevat vihjailut ja kipinöinti jatkuivat noissa tapaamisissa. Hän kosketteli minua, kehui ja hellitteli.
Pari kuukautta sitten hän erään kostean ravintolaillan päätteeksi tuli luokseni yöksi. Hän halusi tulla viereeni nukkumaan ja yksi asia johti toiseen mutta varsinaiset tositoimet jäivät toteutumatta liiallisen humalatilan takia.
Tuon jälkeen olemme edelleen pitäneet satunnaisesti yhteyttä. Minä olen häneen todella ihastunut, mutta tiedän ettei hän edelleenkään tahdo mitään vakavampaa. Varmasti seksiä ja hauskanpitoa kyllä, mutta se taas ei yksin riitä minulle, koska tunteeni häntä kohtaan ovat liian voimakkaat pelkkään hauskanpitoon. Tietysti haluan häntä myös seksuaalisesti mutta taitaisi silti olla järkevämpää vain tehdä selvä raja kaveruuden ja satunnaisen seksiseuran välille ja jättää säätäminen sikseen. Vai mitä mieltä olette? Kertokaa jos on vastaavia kokemuksia, kuinka niissä kävi?
Itse olen jo melkoisen väsynyt tähän tunteideni piilotteluun ja esittämään, että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti ajattelen ja kaipaan häntä koko ajan. Pelkästään jo ikäeromme tekee tilanteesta no-way-situationin. Olemme täysin erilaisissa elämäntilanteissa. Silti en tunnu edes järkeistämällä pääsevän hänestä yli :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haluaisitko vaihtaa ajatuksia vaikkapa sähköpostitse? En itse haluaisi täällä alkaa selittämään omaa tilannettani?
Kyllä! Se olis mahtavaa :) Kuinkas vaihetaan osoitteita?
Loin juuri itselleni anonyymin sähköpostiosoitteen, voit kirjoittaa siihen: roxy2h(at) hotmail.com.
Odotan postiasi :)
Ensinnäkin, ei tuo ikäero niin iso ole. Eri asia sitten, jos siitä tekee sellaisen, myös elämäntilanteet voivat olla esteenä.
Jos asia on jäänyt kaivelemaan, niin kissa pöydälle vaan. Ihmisten pitäisi tietää tällaisissa tunnekysymyksissä, missä mennään. Ihmetyttää, että jengi lukee sikana joihinkin pääsykokeisiin ja suunnittelee millin tarkkaan opiskeluitaan ja muuta tulevaisuuttaan, mutta ihmissuhteissa pitäisi vaan noudattaa jotain ajopuuteoriaa. Mielestäni on järkevää ottaa ihmisestä mittaa, semminkin jos hänestä on kiinnostunut.
Lisäksi kehottaisin pitämään seksin pannassa mahdollisimman pitkään. Siten siitä ei tule sitä syytä, miksi olette yhdessä. Kyllähän seksi voi sujua aika monenkin kumppanin kanssa, mutta arki ei. Eli seurustelua ilman seksiä mahdollisimman pitkään. Nuorten jannujen kanssa se voi olla vaikeaa, mutta sen arvoista pidemmän päälle.
myös 28 v nainen ja seurustelin kolme vuotta (joista 2 vuotta avoliitossa) itseäni nuoremman kanssa...ei se mikään mahdottomuus ole jos tunteet siit teilläki viel roihahtaa kuumemmiksi=)
eikä tuo 6 v viel niin paha ikähaarukka ole.
pää pystyyn ja positiivisella mielellä kohti tulevaa..voit toki kertoa hänelle mitä mielessäsi liikkuu
muista kuitenkin ettei mihinkään ole kiire vaan katselkaa rauhassa mitä tuleman pitää=)