Olen 50 v.ja aion hakea englanninkieliseen sairaanhoito-opetukseen. Työpaikka kurja ja raskas,( tosin vakituinen kaikkine etuineen ja palkalla tulee toimeen) ja se on jätettävä,koska opintovapaata saa vain 2 v ja koulutus kestää 3,5v.
Jos pääsen,tietty. Tämähän on aika klisee, keski-ikäinen nainen tekee elämänmuutoksen ja ryhtyy sairaanhoitajaksi, mutta pakko tehdä jotain, ettei dementoidu tehtaaseen.
Onko jollakin kokemuksia engl.kiel. koulutuksesta? Sehän on aika uusi alue.
Haluaisin (klisee tämäkin!) katastrofialueille auttamaan. Vuorotyö paikallisessa sairaalassa ei kiehdo.En ole varsinaisesti hoivaajatyyppiä, koulutuksessa kiinnostaa erilaisista kulttuureista tulevien kohtaaminen, kaaostilanteiden haltuunotto, neuvominen,konsultointi.
Eihän sairaanhoitajaksi aikovan tarvitse hokea olevansa "kutsumusammatissa"?
Jos pääsen,tietty. Tämähän on aika klisee, keski-ikäinen nainen tekee elämänmuutoksen ja ryhtyy sairaanhoitajaksi, mutta pakko tehdä jotain, ettei dementoidu tehtaaseen.
Onko jollakin kokemuksia engl.kiel. koulutuksesta? Sehän on aika uusi alue.
Haluaisin (klisee tämäkin!) katastrofialueille auttamaan. Vuorotyö paikallisessa sairaalassa ei kiehdo.En ole varsinaisesti hoivaajatyyppiä, koulutuksessa kiinnostaa erilaisista kulttuureista tulevien kohtaaminen, kaaostilanteiden haltuunotto, neuvominen,konsultointi.
Eihän sairaanhoitajaksi aikovan tarvitse hokea olevansa "kutsumusammatissa"?
Vastaukset 2
Vanhimmat
alueille päästäkseen tulee olla alle 40v jopa alle sen 35v!
Otappa selvää siitä asiasta ensin!
Usein vaaditaan myös työkokemusta siltä osaamisalueelta mitä on menossa hoitamaan.
Ite ajattelin samantapaista asiaa, kv-vaihtoa, mutta sielläkin ikä on max 35v useimmiten, siksi suosittelen ottamaan selevää ettei tuu pettymystä.
En tiedä, mistä voi ottaa selvää tästä ikäasiasta.Ei löytynyt työpaikkailmoituksista, sh-liiton sivuilta, eikä vanhasta kunnon Kuuklestakaan. Mutta toisaalta luulisi, että suosivat vanhempia rouvashenkilöitä, ainakin eksoottisimmassa kohteissa:). Ennemminkin luulisin hyvän kunnon (ei ylipainoa, säännöllisesti liikkuva) olevan ratkaisevampi kriteeri.
Mutta - luettuani pelkästään negatiivisia kommentteja sh:n työstä päätin, etten hae koulutukseen. Ilmeisesti on helpompaa olla lähihoitaja, palkka on melkein sama, eikä tarvitse leikkiä lääkäriä. Mitä järkeä olisi siis ruveta sairaanhoitajaksi, kun joudut tekemään samoja pyllyn pyyhkimisiä ja karvojen ajelemisia kuin lähihoitajakin, ja vieläpä samalla palkalla? Koulutus on aivan liian pitkä ja tukea ei saa kuin sen 298 euroa/kk. En todellakaan tule toimeen sillä summalla kolmea vuotta. Pelkkä omassa asunnossa asuminen ja miehen pieni palkka ei elätä. Ja jos harjoittelujaksotkin täytyy tehdä ilmaiseksi, mikä on todella törkeää! Eikä palkallisiin töihin pääse ennenkuin opintojen lopulla, ilmeisesti kaikki kesät menevät opiskellessa, eivätkä kesätöissä niinkuin muilla opiskelijoilla. Itse työskentelen insinöörien kanssa, ja kaikkia insinööriksi opiskelevia harjoitteljoita kohdellaan kyllä paremmin kuin vakituisia duunareita. On palkka, ruoka, kännykät, läppärit jne. Ja useimmat saavat valmistuttuaan vakituisen paikan.
Joten - Goodbye nursing!