Ainahan se on tiedetty, että luovilla aloilla(kin) lutraillaan mitä erilaisimpien hallusinogeenien ja ties minkä aineiden, tietysti viinan kanssa. Noh, kuka tahansahan sen tietää, että parhaat oivallukset ja ideat tulevat pikku kankkusessa. Lieköhän asiaa tutkittu tarkemmin missään? Siis mistä se johtuu? Viina kai sinällään ei ole varsinaisesti tajuntaa laajentava aine, omasta kokemuksesta sanoisin, että päin vastoin :))
Dokaamisella ja kaman vetämisellä tosin on sivuvaikutuksia, Hendrix, Morrison, Cobain, onhan noita nuorena kuolleita aika runsaasti.
Sattui silmiin juttu erään maapallon suosituimman bändin laulajasta, joka oli käyttänyt materiaalia tehdessään lähteinään huuruisia kokemuksiaan. Ilman viinaa ja huumeita maailmassa olisi siis paljon vähemän hyvää musiikkia... mielenkiintoista tavallaan, mutta henkilökohtaisten kokemusten kauttahan sitä taidetta tehdään, ei kukaan juuri keksi mitään ihan vain kotonaan istuskelemalla ja mietiskelemällä.
http://www.voice.fi/index.php?option=com_sbsarticle&cat=1&tmpl=blog&cid=5587
Dokaamisella ja kaman vetämisellä tosin on sivuvaikutuksia, Hendrix, Morrison, Cobain, onhan noita nuorena kuolleita aika runsaasti.
Sattui silmiin juttu erään maapallon suosituimman bändin laulajasta, joka oli käyttänyt materiaalia tehdessään lähteinään huuruisia kokemuksiaan. Ilman viinaa ja huumeita maailmassa olisi siis paljon vähemän hyvää musiikkia... mielenkiintoista tavallaan, mutta henkilökohtaisten kokemusten kauttahan sitä taidetta tehdään, ei kukaan juuri keksi mitään ihan vain kotonaan istuskelemalla ja mietiskelemällä.
http://www.voice.fi/index.php?option=com_sbsarticle&cat=1&tmpl=blog&cid=5587
Vastaukset 13
Vanhimmat
Että juopot ovat pohjimmiltaan taiteellisia ihmisiä?
Voi olla, kun kun itselläkin vierähti erinäisiä vuosia taiteillessa kännin ja krapulan välimaastossa. Muusiikkia ei tosin jostain syystä syntynyt.
Tekosyy juopotella. Ne poikkeukselliset ihmiset, jotka ovat luoneet taidetta jurrissa ja kankkusessa ovat kuolleet nuorina kuten Saarikoski, Leskinen etc.
Mä tunnen paljon juoppoja jotka ovat taiteellisia ihmisiä. He eivät ole saaneet mitään aikaan juodessaan, kuten en minäkään.
Sellaiset voimallisesti luovat yksilöt saavat jälkipolville teoksensa tehtyä riippumatta siitä ovatko he alkoholin käyttäjiä vai eivät.
He tekevät elämätyötään.
Me tavalliset jopot ei saada mitään mainittavaa aikaiseksi,
Arvelen kuitenkin, että juoppojen taiteellisuus on musiikkia enemmän suuntautunut muotoiluun.
Itsekin aina muutamien viikkojen tai kuukausien kossuinspiraation jälkeen havaitsin tehneeni erikoisia posliiniasetelmia tiskipöydän altaaseen, ja lasi-tuhka-asetelmia lattioille ja pöydille.
Tuttavat kertoivat usein myös antaneeni erilaisia perfomanssiesityksiä lähikapakan edessä tai talon rapussa. Perfomanssi muuten vaatii lujat luut.
Kas kummaa, kun moni entinen juoppo taiteilija onkin raitistunut, joko pakon edessä tai omaehtoisesti. Ja tietysti moni on kuollut myös liian nuorena.
Tässä esimerkkejä muutamasta raitistuneesta:
Eino Grön:
lutrasi nuorempana alkoholistisesti, mutta vaimo sanoi: joko tai. Mies pani korkin kiinni, laulaa , golffaa, kuntoilee ja voi erinomaisesti. On ikäistään huomattavasti nuoremman näköinen.
Anita Hirvonen:
alkkariasteella oli, ilmeisesti AA.laisia nykyäänkin. Esiintyy edelleen ja taistelee kilojensa kanssa.
Ritva Oksanen:
viimeisessä seurassa kertoi olevansa "istuva ihme" ja kertoi raitistumisensa olleen parasta, mitä tielleen on sattunut. Tällä hetkellä yksi arvostetuimmista naisnäyttelijöistä.
Juha Vainio:
todellinen juoppo ja Suomen paras tekstintuottaja. Raitistui, mutta avioliittoa se ei pelastanut ja kuoli sydänvaivoihin liian varhain.
Ville Valo:
Juoppo nuoremmasta päästä. Pakon edessä raitistui ja menestyy edelleen hyvin. Ja ilmeisesti voikin hyvin.
Pate Mustajärvi:
Tunnettu örveltäjä aikoinaan, mutta pohjakosketuksen saatuaan raitistui ja keikat vetää ja kuntoilu maistuu nykyään.
Olli Linhjolm, Yö yhtyeen solisti:
Sama tarina. Pohja löytyi ja raittius alkoi ja kestää edelleen.
Kari Tapio:
ei liene ihan raittiiksi heittäytynyt, mutta keikkaa pukkaa. Ilmeiseti sydänkohtaus pysäytti ja elämänmuutos on tuonut uudenlaisen elämän. Unettomuus kuulema vaivaa, lienee peruja niiltä juoppoajoilta (tai sitten ei).
Esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla hyviä ja huonoja. Julkkisten tarinat antavat myös uskoa omaan onnistumiseen. Samahan se on tälläkin palstalla, toisten "alkkareiden" selviytymistarinat kannustavat.
Muuten, näissä julkkisjuoppojen tarinoissa ei useinkaan esiinny moralisointia. Ja se on hyvä.
olen tavannut Tuskin tuottaisivat taidetta, jos olisivat jatkaneet juomistaan pohjakosketuksen saavutettuaan.
Luova ihminen on yleensä herkkä ihminen. Ehkäpä erilaisista ympäristöpaineista tai ties mistä syistä johtuen juomakin saattaa maistua herkemmin. Toisekseen taitaa tuo dokailu olla ihan samlaista luovuudesta riippumatta. Joku entinen levyseppähitsari, joka ei eläissään ole onnistunut luomaan muuta kuin liudan jälkikasvua maailmaan taitaa olla noin määrällisesti yleisin puli. Noh, älykkyydellä lienee selvä yhteys moniin asioihin. Täyspäinen ei helpolla päästä itseään kovin kehnoon kuntoon, tyhmät juovat tyhmyyttään ja älykkäillä on sitten omat ongelmansa.
Kiinnostaisi vain tietää, miksi kankkusessa saa todellakin paremmin ideoita kuin normikonttorissa tai sitten kännissä?
"Noh, älykkyydellä lienee selvä yhteys moniin asioihin. Täyspäinen ei helpolla päästä itseään kovin kehnoon kuntoon, tyhmät juovat tyhmyyttään ja älykkäillä on sitten omat ongelmansa."
En allekirjoita tätä, vai voiko joku pitää esimerkiksi Eino Leinoa, Junnu Vainiota tai Juicea tyhminä? Ei alkoholismi johdu tyhmyydestä, koska eihän itse voi päättää, tuleeko riippuvaiseksi vai ei, ja siinä vaiheessa, kun terveys alkaa tosissaan pettää, riippuvuus on jo niin pitkällä, ettei fiksuimmankaan ole helppo päästä sieltä rotkosta ylös.
Uskon, että käsitys taiteilijoiden suuremmasta viinankäytöstä perustuu ensinnäkin siihen, että heillä on vapaat työajat, joten he "voivat" ryypätä vapaammin kuin me säännöllisessä päivätyössä käyvät. Varsinkin muusikoiden työpaikkoina ovat usein ravintolat, ja vanhaan aikaan taisi viina virrata myös lavalla aika reilustikin. Siihen sortuivat monet parhaista, Olavi Virta ja Laila Kinnunen tulevat ensimmäisinä mieleen.
Toisekseen käsitys syntyy siitä, että kaikki, mitä julkisuuden henkilö tekee, on julkista, ja etenkin mokat saavat paljon palstatilaa. Tosiasia kuitenkin on, että jos esimerkiksi Leino tai Saarikoski olisivat ryypänneet niin paljon kuin legenda väittää, he eivät olisi saaneet aikaan niin paljon ja niin hyvää tekstiä.
Taiteilijoiden päihteidenkäytöstä syntyy väärä mielikuva. Taiteilijat ovat julkisuuden henkilöitä, telkkarista, lehdistä ym. yleisölle tuttuja. Kun joku taiteilijajulkkis esiintyy päihtyneenä tai muuten örveltää, se tuodaan julkisuuteen. Ravintolassa tunnistat juopuneiden joukosta julkisuuden henkilöt, muiden ammatti jää arvoitukseksi.
Tästä on syntynyt mielikuva, että taiteilijat käyttävät enemmän kuin muut. Kukaan ei pysty yleistämään, että merkonomit, yhdistelmäajoneuvon kuljettajat tai hitsaajat juovat, koska ammatti ei ole tiedossa.
Alkoholi on "köyhän miehen ooppera" ja moni kokee myös luovuutensa, kekseliäisyytensä ja huumorintajunsa vapautuvan humalatilassa. Mutta kun humala on ohi, ei tavallisella ihmisellä ole mitään kestävää luovan työn hedelmää tarjota - ei krapuloissa sen paremmin kuin kännissäkään.
Taiteilijat tekevät luovaa työtään selvin päin. He rentoutuvat työstä alkoholilla, niin kuin monet muiidenkin ammattien harjoittajat. Ideoita taiteilijoilla on aina enemmän, kuin mitä ehtii toteuttaa, joten siihen ei humalatilaa tarvita. Humalaa käytetään pään nollaamiseen, esimerkiksi ison työprosessin päätteeksir - tietysti muita parempia nollauskeinoja olisi, mutta jotkut siis alkoholilla.
Voidaan siis tiivistää, että taiteilijat ovat luovia, lahjakkaita ja työteliäitä alkoholinkäytöstään huolimatta. He eivät ole lahjakkaita siksi, että käyttävät alkoholia. Jos näin olisi, Suomessa olisi valtava määrä superlahjakkaita taiteilijoita - saman verran kuin alkoholisteja.
Jokainen alkoholisti tietää sisimmässään, että alkoholinkäyttö ei edistä millään tavalla omien lahjojen, taitojen ja luovuuden käyttämistä millään elämänalueella. Se toimii aivan päinvastaisesti ja kuin varkain vie nämä kyvyt.
Muutamia julkkuja on joiden olisi pitänyt vajota jo hyvinkin alas alkoholin käytön suhteen, mutta ei mennä porskuttavat vaan ja tyylillä! Jörn Donner ja Erkki Toivanen ekana tuli mieleen ja onhan niitä paljon muitakin. Olisikohan se geeneistä kiinni että vuosikymmenien alkoholin käyttö ei tee joistakin yksilöistä surkeita juoppoja vaan elämänsä hallisevina ihmisinä porskuttavat hamaan vanhuuteen?
että missä se Jörn Donnerin tyyli on?
Sekin varmaan sisäistä.
http://ohjelmat.yle.fi/files/ohjelmat/u945/Jorn_Donner.jpg
Kekkosen
tiedettiin ryyppävän reippaasti ja oli kova viinapää. Ja karismaa oli. Poikansa Taneli taas sortui alkoholiin.
Ahti Karjalainen
oli tunnettu valtakunnan juoppo. Ei niin tyylikäs enää loppuaikoina.
Jeltsin naapurista
taltutti vallankaappauksen ja oli hauska veikko
George Bush
oli alkoholisti, mutta rupesi raittiiksi. Ei niin kovin tyylikäs kaveri.
Kuten tavallista, kukaan ei oikeastaan vastannut kysymykseen, jotain nimilistoja jne. Luin joskus jostain kirjoituksen, että krapula on tavallaan vähän samanlainen tila kuin uni. Ajatus vaeltelee ja juodessa on saanut nollattua ajatuksensa. Noinhan se on unenkin kanssa, päivän koitat ratkoa jotain pulmaa, nukkuessa alitajunta työskentelee ja aamulla ratkaisu on paljon helpompi keksiä. Ihmisen ajattelu ei ole työaikaan sidottua, töissä voi olla väsynyt, kiire. Nukkumisaika on hyvää hauduttelu aikaa. Jos tekee kovin intensiivistä työtä, ajatus ei pääse vapaasti vaeltelemaan ja miettiminen muuttuu pakonomaiseksi. Viina toki itsessään virkistää, mutta liikaa nautittuna ei. Päissään aivot pääsevät vapaalle pakonomaisesta miettimisestä ja krapulassa sitten ajatus on tavallaan taas kirkas. En muista mistä tuosta luin, jokin lehti se kai oli.
on kirjoittanut varsin seikkaperäisesti alkoholismistaan. Myös sen, että ei koskaan piirtänyt juovuksissa:"viivasta tuli veltto ja mitäänsanomaton". Kuuluisan juopon Modiglianin elämäntoveri ei Tikkasen mukaan koskaan nähnyt tätä humalassa. Hemingway kirjoitti kirjoitettavansa aamuvarhain lyijykynällä ja alkoi vasta sitten ottaa häppää.
Saarikoski & Co:n saavutuksista voidaan olla montaa mieltä. S:n proosa, esim. "Kirje vaimolleni" on aikalailla viinan-, paskan- ja spermanhajuista luonnontuotetta. Hänen käännöksensä eivät tunnu kestävän aikaa, "Sieppari ruispellossa" käännettiin jo nyt uudelleen ja "Holtiton mies" ei edes ollut hänen tekeleensä, vaikka hänen nimissään olikin. Runot, no, en tunne ketään, joka pystyisi lausumaan ulkomuistista Saarikoskea. Myönnetään, että Tiarnia-sarjan joistakin osista tykkään.
En usko, että viina toimisi muusana missään taiteenlajissa.
Kari Suomalainen senkin sanoi:"Monet hyvät taiteilijat ovat olleet armottomia juoppoja. Ja monet huonot!"