mistähän aloittaisin.eli tapasin mieheni kun olin juuri laihduttanut(taas kerran)n.30kg ja rakastuneena laihduin yhä enemmän.sitten koitti arki ja aloin jälleen lihoa ja kovaa vauhtia.menimme naimisiin ja olemme yhä naimisissa.perheessämme on pieni vauva,prinsessa.mutta nyt olen alkanut miettimään kaikenlaisia asioita joita lihavan ihmisen elämästä puuttuu.esim.en koskaan voi istua mieheni syliin koska sehän kuolisi taakan alle.mieheni ei koskaan voi ostaa minulle vaatteita koska mitkään norm.kauppojen vaatteet ei aina sovi.mieheni ei voi ostaa alusvaatteita koska olen erittäin rintava joten nekin on ostettava tarkoin koko katsottuna ja kokeiltuna.mieheni ei koskaan voi ottaa minua kainaloista kiinni ja pyörittää niin että jalat nousee ilmaan.olen miettinyt nyös sitä mitä mieheni ajattelee kun näkee minut alasti...lihavan naisen jolla on suonikohjuja,raskausarpia,roikkuvan mahan ja käsivarret,ja riippuvat rinnat...koskaan mieheni ei voi sanoa että rakastan sinun vartaloasi sitä on kaunista katsella..koska sehän on valhetta..kukaan mies eikä nainenkaan voi sanoa lihavan ihmisen kroppaa kauniiksi ja jos siinä on vielä noi ed.mainitut lisämausteet.edes rakkaus ei siihen riitä.se on valhetta jos joku niin väittää.ja jos lihava ihminen sanoo olevansa sinut itsensä kanssa veikkaan että sekin on valhetta.KUKA LIHAVA NAINEN VOI SANOA PEILIIN KATSOESSAAN ETTÄ OLENPA MINÄ KAUNIS!.ja jos sanoo pinnan alla on kyyneleitä.mieheni ei koskaan ole sanallakaan maininnut minun painostani tai läskeistäni mutta eipä ole kehunut kroppaa kauniiksikaan.tiedän että mieheni rakastaa minua..vai tiedänkö?jospa sekin on valhetta vainen?joskaan eihän minun kanssa olisi pakko elää??olen onnellinen että meillä on kaunis ja terve tyttö mutta kyllä nämä naiseus asiat tulee ajoittain mieleen.ja älkää laittako että laihduta ei se enää auta kun kroppa on kärsinyt jo monista laihdutuksista ei siitä kauniimpaa saa joskin toki kevyemmän kantaa.jos nyt jotain positiivista haen itsestäni niin minulla on huomiota herättävän kauniit kasvot vaikka lihava olenkin..heh..onko se mahdollista..kaipa se on.en tiedä mitä halusin kertoa tällä tekstillä kai se oli vaan toi miten kaipaan noita tollaisia hellitely hetkiä joita ei lihavan pysty toteuttamaan.ja toivon että tämä ei saa aikaan mitän älytöntä sotaa jotka näillä sivuilla ovat yleisiä.
lihavan naisen ajatuksia!
päähenkilö
101373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rakkaus, joka kohdistuu vartaloon, ei ole kestävää lajia.
En ole lihava, mutta en minäkään voi katsoa peiliin ja sanoa, "olen kaunis" tai "olen komea". Mutta ilman peiliä tiedän parhaat ominaisuuteni, ne eivät ole ulkoisia. Ja olen tyytyväinen.
Mutta, jos et ole itse tyytyväinen itseesi, voithan taas laihduttaa, se on kuitenkin terveellisempää ehkä, kunhan et liikaa laihduta.
Hyvää kevään jatkoa.
en tarkoittanut että rakkaus katsoo ulkonäköä..vaan nämä oli vaan kaipuu ajatuksia tai jotain...:)hyvää kevättä sinnekkin!
Lähtekää porukalla vauvauintia harrastamaan ja siinä ohessa käyt vesijumpassa-se on hyvää kiinteytystä ja samalla saatte pirteän olon ja mielen-te kaikki kolme :)
Onhan se mukavaa kun edes yrittää tehdä jotain itsensä eteen-sehän on jo oman elämän kunniottamista,ettei elä epäterveellisesti.
On ne monet laihduttaneet useastikin ja kun siihen lisää vielä nuo kiinteytykset ja totaaliset ruokavalion muutokset niin niillä saa paljon ihmeitä aikaan :)
Jos tuo itsestään huolehtiminen olisi ainakin osaltaan elämäntapa niin se ei koituisi niin suureksi taakaksi,eikä taantumia tulisi kun olisi realistinen(hiljaa hyvä tulee)...
Tsemppiä kaikille teille-aloittakaa päivä vaikka itsetehdyllä hedelmä/vihannesmehulla :) ja jutelkaa miehen kanssa,millaisia molempia miellyttäviä vaihtoehtoja voisitte toteuttaa elämän laadun parantamiseksi!
Älä vaivu synkkyyteen!
Minusta tuntuu, ettet itse ole tyytyväinen kroppaasi ja kukapa aina olisi.:))
Hormoonitkin jylläävät raskauden, synnytyksen ja imettämisen aikana/jälkeen. Tottakai se mielialaan vaikuttaa ja silloin tulee mieleen kaikki läskit sun muut " epäkohdat " kropassa.
Ei miehesi sinua rakastaisi enempää tai vähempää painoit sitten mitä tahansa.
Siitä minulla on omakin kokemus, mies ehdotteli laihdutuskuuria, koska kaikki hänen entisetkin naisensa ovat laihduttaneet. Vaan eipä ne suhteet silti kestäneet. Minä en laihduttanut vaan pistin suhteen poikki enkä kadu.
Nykyinen mieheni ei rakastunut vartalooni vaan minuun.
Ehkä itse tuntisit itsesi varmemmaksi laihempana, arvostaisit itseäsi enemmän.
Aurinkoista Naistenpäivää sinulle!
Mulla on tällä hetkellä noin 20kg liikaa. Olen ollut myös sen 20kg laihempi, mutta muistan, että silloin koin paineita kropastani vieläkin enemmän kuin nyt. Haluaisin pudottaa painoani, mutta dietit ei sovi. Rupean silloin kahta kauheammin miettimän ruokaa, mietin sitä silloin kokoajan. Mitä voisin syödä?? Söisinkö kaikki pisteet kerralla ja paastoisin loppupäivän? Se ei toimi minulla vaan meenaan tulla hulluksi siinä touhussa. Nyt päätin aloittaa elämän muutoksen. Lihomiseni suurin syy on liikunan puute, toki olen aikamoinen ahmatti ja herkkuperse, mutta liikuin ennen aika paljon nykyiseen verrattuna. Aloitin kävelylenkit kaverin kanssa kerran viikkoon. Joka päivä hyppynarulla hyppiminen (50 hyppyä, nyt aluksi). Koska olen kotiäiti, en pääse helposti minnekkään harrastuksiin. Ruokavalioon lisäsin ison määrän salaattia joka annokseen mukaan. Ei laihisjuttuja vaan ihan kunnonruokaa sen mitä syön, kera salaatin. Seuraavaksi otan varmaan jonku aamurutiinin, ehkä joku pirtelö tms. sekä joku nopea helppo liikunta, ennekuin päivän hommat alkaa. Olutta olen myös alkanut jättämään pois. Vähän kerrallaan, eiköhän tämä tästä. Toivon pysyvää laihtumista, joten dietteihin en enään lähde.
Minua sanotaan hoikaksi. VIimeksi eilen mammakerhossa lauma naisia vakuutteli niin (Tuli puheeksi ihan muut asiat ja siihen liittyen paino ja lihavuus/pulleus). Niin hokee mieskin: minulla on kuulemma ihana kroppa. Ihan samoissa mitoissa en vielä ole kuin ennen raskautta, jolloin kroppa oli kuin mannekiinilla (???!!!) mutta..
Sinkkuaikana flaksi kävi, kun kroppa oli niiiiiin naitavan nam..
Kaunis en ole. Mies sanoo muuta. Ei sano enää, kun hermostin ja sanoin etten halua kuulla, kun peilikuva kertoo muuta..
Minua ärsytti ja ärsyttää nuo kommentit kropasta: oletpa sinä hoikka, onpa sulla hyvä kroppa.
Ikään kuin olisin vain pelkkä vartalo. Ja senkin takia se inhottaa, koska omasta mielestäni olen lihava. Liian leveä lantio, liian paljon kamaa reisissä. Olen ollut hoikempikin, silloin olin tyytyväinen, mutta niin laihaksi en enää pääse kuin olemalla syömättä ja liikkumalla 10 tuntia pv:ssä.
Tarkoitan, että milloinkas nainen kroppaansa olisi tyytyväinen..??
Jos haluat laihtua, ja pysyä hoikkana, sinun pitäisi opetella kokonaan uudet elämäntavat. Ruokavalio ja liikunta. Aineenvaihduntasi saattaa olla hidas. Ihmisen elimistä elää edelleen kuin luolakaudella: pitkä aika ilman ruokaa/juomaa on viesti että nälänhätä uhkaa ja aineenvaihdunta hidastuu ja seuraava ateria meneekin vararavinnoksi ja muuttuu läskiksi. Pitäisi syödä/juoda n. 3 tunnin välein, että elimistön aineenvaihdunta pysyisi vilkkaana ja laihtuminen onnistuisi. Pieniä aterioita edes, juomista edes.
Ja liikkua. Ilman liikuntaa ei laihdu / pysy hoikkana kukaan.
Täällä ns. normaalipainoinen nainen,joka (yllätys yllätys) ei myöskään ole täydellinen :) Kyllä sitä riippuu ja roikkuu kevyemmätkin,ja selluliittiä on vaikka sadalle jakaa.. Onneksi ei tarvitse minihameissa kulkea :) Käypä vaikka jossain uimahallissa katsomassa normaaleita suomalaisia naisia jotka ovat kaukana missimitoista,mutta silti miesten mielestä mukavan näköisiä. (olisihan se kivaa olla supermallin näköinen,mutta mieti mikä työ siinä kropassa olisi.. kokoaikaista treenaamista ja kalorien kyttäämistä ) Onneksi ne muut asiat ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin ulkokuori :) Iloista kevään odotusta
Minä en halua, että mieheni ostaisi minulle alusvaattetita. Olen normaalipainoinen ja pienirintainen, mutta silti haluan sovittaa rintsikat ennen kuin ostan ne.
Meillä on sellainen sopimus, että kumpikin ostaa vaatteensa itse, koska aikuisina ihmisinä tiedämme parhaiten itse, millaisissa vaatteissa viihdymme. Joskus olemme erehtyneet ostamaan toisillemme jonkun vaatteen lahjaksi, mutta pääsääntöisesti ne ovat jääneet käyttämättä.
siis se että kaipaan kaikkea tollaista hellitelyä..eli en puhu nyt laihduttamisesta enkä missin mitoista koska tiedän että harvalla ne on ja ne ei ole pääasia.tarkoitin että kaipaan sitä että mieheni voisi ottaa kiinni ja pyörittää niin että jalat on ilmassa tai vaikkapa kantaa sänkyyn.hölmöjä ajatuksia sinänsä eikä ne nyt mun maailmaa kaada mutta tuli van mieleen että tollaista en saa kokea ja minusta olisi ihana jos mies vois ostaa kauniita alusvaatteita minulle mutta eihän se onnistu.huom!korostan että tämä ei ole elämäni tärkein asia ja meillä kaikki menee hienosti mutta kai nämä on niitä naisen höpinöitä.ja mietin että ajatteleekohan kukaan muu lihava nainen noin?tai tollaisia?
Minä olen siis se sellainen normaalikokoinen "miehen kannettavissa " oleva nainen. Ex-aviomieheni oli sellainen tavallisen miehen kokoinen ja mallinen .
Mutta kuule, ei hän minua silti kannellut, ei pyöritellyt, läkähtyi alle kun syliin istuin.
Kun menimme naimisiin, se perinteinen kynnyksen yli kantaminen olisi minusta niin ihana juttu ollut. Jotenkin niin ihanan romanttinen hömpötys. Mies ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan.. Pysähdyin kotikynnykselle ja nauraen "vaadin" miestäni kantamaan minut kynnyksen yli.
180 cm normaalipainoinen mies, ja minä n. 55 kg ja 168 cm. Ne kaksi askelta kynnyksen yli ja mies läähätti, puuskutti, puhki ja ähki ja sai nippa nappa minut kannettua, en sentään pudonnut siihen kynnykselle jonka yli hän astui, mutta vähältä piti.
Tunsin itseni satakiloiseksi kivimöhkäleeksi.
Nyt on mies, jolla on ruista ranteessa , pituuttakin lähemmäs kaksi metriä. Ja minä tunnen itseni keveäksi hänen käsissään, tuosta noin vaan hän nakkaa minut olkapäilleen, kantaa sylissään. On ihana tunne, tuntee itsensä niin pieneksi ja keveäksi.
Se on ihana tunne.
Olla pieni, avutonkin - ja mies on minua isompi, vahvempi. Kuin suojelija ja suojeltava. Kaiketi jotenkin alkukantaista luola-aikaista... tiedän siis mitä tarkoitat. Mutta... :/
Eräs tuttavani on hoikka, normaalimittainen nainen, hänellä on myös hoikka samanmittainen mies.. ja kyllä hänkin toivoo joskus, että mies olisi se suurempi vahvempi..
ehkä se ei siis liity kokoon sinänsä, vaan naisen toiveeseen että mies olisi suurempi ja vahvempi , että nainen olisi se pienempi ja heikompi?