Otsikkohan sen sanookin. Tämä rupesi pyörimään päässä enemmänkin, että miten ihmisyyden kukin käsittää ja onko tuolla käsityksellä (suuri) vaikutus aborttiin asennoitumiseen.
Onko vastustajilla yleisestikkin se tulkinta, että ihmisyys on yhtä kuin ihmislajiin kuuluminen?
Että ihmisyys ei pidä sisällään muuta kuin biologian ja "syntyyy" samalla hetkellä kuin hedelmöitys tapahtyy?
Ja D-trolli voi jättää vastaamatta koska hänen kantansa on toisessa ketjussa nähty noin seitsemän miljoonaa kertaa =DDDDD
Onko vastustajilla yleisestikkin se tulkinta, että ihmisyys on yhtä kuin ihmislajiin kuuluminen?
Että ihmisyys ei pidä sisällään muuta kuin biologian ja "syntyyy" samalla hetkellä kuin hedelmöitys tapahtyy?
Ja D-trolli voi jättää vastaamatta koska hänen kantansa on toisessa ketjussa nähty noin seitsemän miljoonaa kertaa =DDDDD
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni ihmisyys on kaikkien ihmisen ominaisuuksien summa. Eli kaikki mikä siellä kupolissa pyörii fyysinen olemus.
Minulla on klassinen ihmiskäsitys, eli ihminen on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus...
aborttiin liittyen kuitenkin joskus olen miettinyt, että mistä noista kolmesta olisi valmis luopumaan. Siis jos jaetaan ne tärkeisiin ja ei tärkeisiin (kuten abortin vastustajat tekevät: Tärkein, ainut merkityksellinen on fyysisyys), niin mikä olisi se vähiten tärkeä? Minun mielestäni se on ehdottomasti juuri se fyysisyys, ehkä sitä arvostaisi eritavoin jos se olisi jotenkin hilkulla tai vajaatehoinen, mutta nyt kropalla on mielestäni itsessäni vähäisin merkitys. Arvostan tietenkin itseäni kovasti psyykkisesti, ja omilla rooleillani yhteisössäni on valtavan paljon suurempi merkitys kuin kropallani. Toisaalta jos kroppaa ei olisi kuolisi myös muut, mutta jos psyykkisyyttä ei olisi niin ei olisi mitään merkitystä vaikka olisikin kuollut ja jos sosiaalisuutta ei olisi, niin toivoisi olevansa kuollut...
Mutta johtunee juuri siitä vastakkaiset näkemyksemme aborttiasiassakin vastustajien kanssa, että jostain syystä vain kroppa on minulle vähiten merkityksellinen ihmisenä olemisesta.
Itselläni on hieman sellainen käsitys ihmisyyden "siitä itsestään" että se on pääasiassa aivojen tuotos ja se fyysinen puoli on vaine väline kuljetella sitä tuotosta. Varsinkin aikanaan kun makasin teholla hembo lääkityksessä minulle tuli hyvin voimakas "aivot olen minä" olo, en osaa tuota tunnetta kovin ymmärrettävään muotoon pistää. Aikanaan kun lääketiede kehittyy ja aivojen siirtäminen kropasta toiseen mahdollisesti onnistuu nähdään sitten siirtyykö se alkuperäinen Minäkin sellaisenaan.
Mielestäni esim alzheimer tukee käsitystäni, siinähän se alkuperäinen persoona pikkuhiljaa murenee ja katoaa kun aivot rappeutuvat. Ja joissakin mielisairauksissa se alkuperäinen "aivominä" korvaantuu kenties jollain toisella minällä.
Ehkäpä se pää kysymys onkin "Onko ihmisyys yhtäkuin minuus"? Miksi tuota minuutta sitten nimittäisi, olisiko se austin powersmaisesti vain mojo - se jokin, ydin mikä tekee ihmisestä kokonaisuuden.
Melko hankalaa olla mitään psyykkistä tai sosiaalista ilman sitä fyysisyyttä XD
Mutta onko se fyysisyys osaltaan vaikutamassa psyykkisen olemassa oloon vai toimiiko se vain "välineenä" kuljettaa psyykkisyyttä? Asuuko ihmisen persoona/minuus vain aivojen sähköisenä toimintana ja voisiko sen mahdollisesti siirtää?
Aivokuolleilla (nykylääketieteen ymmärryksen mukaan) on vain se fyysisyys, ovatko he edelleen persoonia?
Luitko lainkaan tuota kirjoitusta? Niinhän 1977 sanoikin, ettei ilman fyysistä ruumista tietenkään voisi olla psyykkistä ja sosiaalista puoltakaan, mutta hänellä se tärkeysjärjestys on sen psyykkisen ja sosiaalisen puolen eduksi.