Yritimme vauvaa kaksi ja puoli vuotta, ja nyt reilu kuukausi sitten se syntyi. Vauva oli todella odotettu ja haluttu, mutta nyt tuntuu, kuin olisin valinnut väärin - onko minusta sittenkään äidiksi?
Tunnen oloni todella itsekkääksi, kun valitan ahdistustani, vauva ei edes ole kovin vaikea. Itkeskelee kyllä silloin tällöin, ja usein tunnen oloni voimattomaksi itkun helpottamisessa ja lapsen rauhoittamisessa.
Yöllä saan nukkua, joten en ole kovin väsynyt. En osaa elää hetki kerrallansa, vaan mietin aina jo seuraavaa yötä, päivää jne. ja sitä, miten homma sujuu. Ahdistaa, koska tuntuu, että en pääse koskaan mihinkään, harrastukset ovat jääneet ja koti on ainoa paikka vaunulenkin lisäksi, jossa olen ollut. Huomenna pitäisi mennä kaupoille, ja sekin ahdistaa hirveästi etukäteen, miten mahdamme pärjätä.
Imettäminen sujuu ihan ok, tosin joskus vauva saa raivareita, kun ei heti väsyneenä löydä tissiä. Tällaisissa tilanteissa imettäminen pelottaa, jos tuo sattuukin juuri jossakin yleisellä paikalla.
Pumppaaminen ei oikein onnistu, joten mietin jo nyt, miten voin jättää lasta hoitoon, pitäisikö opetella tarjoamaan korviketta, jotta osaisi sitä hoidossa juoda.
Mietin kovasti, teinkö oikean valinnan ryhtyessäni äidiksi. Olenko liian itsekäs ottamaan huomioon pienen tarpeet, kun mietin paljon omiani? En malta odottaa, että lapsi kasvaa, ja hänet on helpompi jättää hoitoon.
Ahdistaa kotonaolo
10
2063
Vastaukset
- Kielohelmi
Älä huolestu, asiat järjestyvät ihan varmasti. Itselläni oli samanlainen tunne kun esikoinen syntyi, nyt hän on 16 vuotta. Kaikki ympärillä hokivat äitiyden ihanuutta ja minä sisälläni koin hirveää syyllisyyttä siitä kun en tuntenut samoin.
Muutaman kuukauden päästä tilanne helpotti kun vauva selkeästi osoitti minulle kiintymystä ja rauhoittui vain minun lähelläni. Vihdoin tuli se tunne, että minä olen tuon käärön äiti!
Ja nyt, maailmassa ei ole parempaa kuin ihanat lapseni!
ota aikaa itsellesi, käy kävelyllä ja pidä huoli itsestäsi.- Taas vähemmän ahdistunut
Kiitos vastauksestasi! Tulin juuri kävelyltä, mietin asioita, ja totesin, että ahdistukseni johtunee suurilta osin siitä, etten tunne itseäni vauvan äidiksi, enemmänkin hoitajaksi. Ja sain uskoteltua itselleni, että se äiti-tunne tulee vielä, niin haluttu tuo vauva on. Helpotus kuulla, että muillakin on ollut näin, vaikka tiesinkin, että tunteiden kehittyminen voi kestää. Jotenkin sitä vain etukäteen ajattelin, että omalla kohdalla kaikki menee ohjekirjan mukaan, ja äitinä olo on ihanaa.
- ........................
Taas vähemmän ahdistunut kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi! Tulin juuri kävelyltä, mietin asioita, ja totesin, että ahdistukseni johtunee suurilta osin siitä, etten tunne itseäni vauvan äidiksi, enemmänkin hoitajaksi. Ja sain uskoteltua itselleni, että se äiti-tunne tulee vielä, niin haluttu tuo vauva on. Helpotus kuulla, että muillakin on ollut näin, vaikka tiesinkin, että tunteiden kehittyminen voi kestää. Jotenkin sitä vain etukäteen ajattelin, että omalla kohdalla kaikki menee ohjekirjan mukaan, ja äitinä olo on ihanaa.
Voi kuule "ystävä" rakas niin moni painiskelee samanlaisten tunteiden kanssa.
Et TODELLAKAAN ole ainut. Kaikki on niin uutta ja arvaamatonta sen pienen lapsen kanssa. Minä olin erittäin ahdistunut ja voin huonosti kun lapsemme oli pieni. Välillä tuntui että en selviä tastä ikinä. Ja mietin että olen maailman surkein äiti. Monsteri joka ei jaksa mitään ja ei tunne mitään.
Nyt lapseni ja perhe on minulle tärkeintä tässä maailmassa ja olen NIIIIN onnellinen. =)
Jaksamista teille ja muista huolehtia itsestäsi sekä jos tuntuu että omat voimat eivät riitä niin pyydä ROHKEASTI apua ulkopuolisista.
- dhvv
Se alku on hankalaa. Mitä enemmän pitää lähellä vauvaa sitä enemmän vauvaan kiintyy ja vauva alkaa kommunikoida pian.
Minullekkin oli tressaavaa ajatella meneväni jonnekkin kauemmas vauvan kanssa.
Onneksi kokoajan helpottaa. Ajattele, että tämä on ohimenevä kausi ja itselleni ainakin nyt kun lapsi on 1,5 kk on paljon helpompaa kun voi olla puistoissa jossa väkisinkin näkee muitakin aikusia. ja lapsen leikkejä on mukava seurata. - itseäsi
joka viikko jollain tavalla. Lenkki ilman vauvaa, uimahalli, kirjasto tms. Isä pärjää hyvin ruokitun (korviketta varalle kaappiin) vauvan kanssa pari tuntia. Sen jälkeen jaksaa taas viikon. Äitiyteen todellakin kasvaa ajan mittaan, ei se ole mikään itsestään selvyys. Yritä jo valmiiksi tutustua muihin samanikäisten vauvojen äiteihin jotta voitte vuorotella kun lapset kasvavat.
- mun lapseni
ovat nykyään toinen 16 ja toinen 12.
Samojen ongelmien kanssa olen paininut minäkin.Ahdisti olla lasten kanssa kotona ja ahdisti arki.Mutta pakko oli vaan mennä eteenpäin.Itrsepähän ne lapset haluttiin niin meidän on heistä pidettävä huolta niin hyvin kuin voimme.
Voi kyllä elämä olisi tyhjää ilman lapsia!Huomaan kun jään yksin esim viikoksi
kotiin kuinka tylsää elämä olisi ilman perhettä.Voi vaikka kuinka niitä joskus inhoan niin kuitenkin enemmän heitä rakastan.Nyt tuntuu ihanalta että jaksoin saada kaksi lasta.Kyllä se on kuitenkin loppujen lopuksi se elämän tarkoitus.Tulet huomaamaan sen vielä kun aika kuluu.
Sinusta itsestäsi on kiinni minkälainen lapsestasi tulee.Muista sanoa hänelle joka ilta kuinka tärkeä hän on sinulle!
Muista että tunteesi ovat normaaleja.Ne mitä hehkutetaan kirjoissa ei ole normaalia.En tiedä miksei asioista voisi puhua suoraan.
- itse kun tulin
äidiksi, tyttömme oli erittäin toivottu. Tosin hän oli vaativa vauva, itki paljon jne.
Muistan oikein hyvin sen, että oli syylllinen olo siitä, etten sitten ollutkaan onnellinen ja nauttinut lapsesta.
KAIKKI aika meni vauvan kanssa ja tunsin, että minulta on riistetty kaikki pois, elämä jatkuu jossain tuolla ja minä olen tippunut kyydistä...Pelkäsin jotain mitä en itsekään tiennyt.
Aika parantaa,luota siihen. Kun alkuvaikeudet oli voitettu niin aloin nauttimaan lapsesta ja luotin ehkä enempi itseeni, tiesin mitä elämä nyt on.
Nyt odotan toista ja esikoinen menee kouluun, suoraan sanoen en olisi uskonut koskaan uskaltavani alkaa tähän uudestaan.
Luotan siihen, että vaikka tämäkin vauva olisi vaativa niin aika parantaa ja päivä kerrallaan on vain pakko jaksaa ja voihan se olla niinkin ettei tämä vauva ole huutaja :)
Pelottaa kyllä kotona oleminen, mutta olen päättänyt että koitan lähteä salille ja laittaa vauvan lapsiparkkiin, käyn kerhoissa...tosiaan jos vauva ei ole huutaja.
Koita jaksaa keksiä toimintaa teille, lähde vaikka väkisin ulos kävelylle vaunujen kanssa, se piristää ihan varmasti mieltäsi.
Itseäni lohduttaa se ´, että tiedän "pääseväni" taas vuoden päästä töihin "lepäämään" ja että aikansa kutakin.
Itse odotan tätä vauvaa yskin, ei helpoin tie, mutta se on käveltävä vaan loppuun asti.
VOImia! - sulla
työpaikka odottamassa? Jospa isä pitäisi ainakin osan vanhempainvapaasta niin pääsisit aikuisten seuraan. Tiedän kyllä että se voi olla taloudellisesti hankalaa kun miehen tulot useimmissa perheissä on isommat. Ei kaikista tule "täydellistä" äitiä vaikka kuinka haluaisi. Ei se silti sitä tarkoita ettei lastaan rakastaisi.
- Aika opettaa
Kun aloitin tämän viestiketjun, olin ajoittain kovin masentunut, tuntojani kuvasinkin ensimmäisessä viestissäni. Nyt kuitenkin asiat ovat alkaneet näyttämään valoisammilta.
Vauva itkee edelleen paljon, mutta kestän itkua paljon paremmin. Itkuahan se vain on, ja se, mitä minä voin tehdä, on lohduttaa. Ja kokeilla toki, jos onnistuisin korjaamaan asian, josta itku johtuu.
Muutaman kerran olen jo päässyt harrastuksiini, hoitoapua on järjestynyt. Tai kai sitä aina olisi järjestynyt, mutta epäilin, osaako kukaan hoitaa vaativaa vauvaamme. Muutamakin onnistunut oma meno on auttanut tajuamaan, että vauvahan se vain on, ja elämää on muuallakin. Ja tehdä ehdin vielä paljon, kun vauva vähän kasvaa. Muun maailman meno antaa oikeat mittasuhteet tälle koko vauvahommalle, ei elämä sittenkään tähän jämähdä.
Lypsämishommat muuten jätin, koska ne veivät tuhottomasti aikaa ja energiaa, ja lypsetyn maidon määrä oli mitätön. Vauvalle kelpaa hoitoevääksi korvike, jos vain pullosta juominen sattuu silloin huvittamaan. Eli tajusin luopua puuhasta, josta en pitänyt, ja joka aiheutti vain lisästressiä kaiken muun keskellä.
Kiitos vielä kaikille viestiini vastanneille, vastauksista oli suuri apu, kun niitä ahdistuksissani lueskelin. Taisi helpotusitkukin päästä muutamaan kertaan, kun niitä luin.- Ellunkananen
hämmästyttää se tuska, mitä tunnen vauva-aikaa kohtaan. tyttäreni on jo yli 2-vuotias, mutta vauva-ajasta ei jäänyt oikein mitään positiivista mieleen - eikä aika ole vielä kullannut muistoja. Itse tunnen, että äitiys on vasta nyt omalta kohdaltani alkamassa, vaikka vaikeaa on edelleen. Lapseni on melko "vaikea", oli myös vauvana, eikä vieläkään saada nukkua öisin ja päivisin vauhtia riittää, mutta päiväunia ei. Eli se äitiydentunne näköjään tulee eri ihmisillä ja eri tilanteissa eri tahtiin, mutta suurimmalle osalle se silti joskus kolahtaa!
Helpottaa myös lukea muiden tarinoita, tuntee ettei ole ongelmissaan yksin! kiitos kaikille tähän ketjuun vastanneille. itse luin tämän vasta nyt, olisi kannattanut etsiä enemmän kaikenlaista vertaistukea silloin, kun olo oli pahimmillaan. Toivon, että mni muu saa vielä tästä ketjusta ja muista aiheeseen liittyvistä itselleen voimaa jaksaa, vaikka sitten aina sen päivän eteenpäin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031565
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781214- 881127
- 1391046
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580995Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1977Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8892- 20880
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9734Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8680