metsästys koira seurakoirana

Miksi ihmeessä edes mietit tuollaista - miksi metsästyskoirarotuja pitäisi ylipäätään ottaa seurakoiraksi kun niitä on satoja vuosia jalostettu nimenomaan metsästyskäyttöön.

Seurakoiraksi sopii parhaiten seurakoira ja rotuja löytyy vaikka kuinka paljon. Myös sellaisia, jotka ulkonäöltään hieman muistuttavat noita mainitsemiasi rotuja.

Miksipä ei, kunhan tarjoaa niille paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Riistaa ajavina ja haukkuvina koirina ne eivät ole pienestä väsyviä, joten mikäli hankkii tuollaisen koiran seurakoiraksi, saa myös itse rakastaa liikuntaa ja koiran kanssa harrastamista. Olen kuullut ainakin harmaiden norjanhirvikoirien olevan mukana vepessä ja agilityssa. Hyvä olisikin metsästyksen sijään keksiä koiralle muita harrastus- tai käyttömuotoja, jos ei metsästä. Molempia rotuja olen kuullut käytettävän myös koirahiihdossa. Ja mikäpä rotu ei kerrostaloonkaan asumaan sopeutuisi, kunhan turha haukkuminen ja vahtiminen koulutetaan pois sekä riittävästi liikunnasta ja ulkoilusta huolehditaan.

Mutta näiden kahden rodun pitäminen seurakoirina on ennen kaikkea aktiivisen koiraharrastajan hommaa. Eivät missään nimessä pelkkiä seurakoiria, joille vähäinen liikunta riittäisi.

Minä ostin karhukoiran perhelemmikiksi kotoa, jossa karhukoira on pihakoirana, vapaana, ilman että karkailee mihinkään. Nauttii silminnähden elämästään tasan niin kuin on, ei mitään viettiä hirvimetsälle. Toinen puolisko koirastani onkin aktiivisesti metsästykseen käytetty karhukoira.

En minä siltikään tätä sylikoiraksi hankkinut. Meillä harrastetaan aktiivisesti liikuntaa ja patikoidaan. Joka päivä tulee 'mittariin' vähintään 10km taajamassa ja metsäpoluilla. Hihnassa ja vapaana. Koira on mielettömän lapsirakas ja sosiaalinen, mutta kaipaa myös omaa rauhaa. Ei siis mikään sylikoira, eikä sen perässä kannata juosta hyyssäämässä. Karhukoira kaipaa vahvaa johtajaa, johon sillä on vahva side. Ylpeä koira, jota pitää arvostaa sellaisena kuin se on.

Rotuja on jotka sopii myös seurakoiraksi. Erikoisesti jos ottaa sellaisen yksilön jolla ei ole riistaviettiä. Karhukoirissa on yksilöitä joilla ei ole lainkaan intoa metsälle, ja se kyllä kävisi. Ei silti ole mikän helppo koira sillä niilläkin on aika jämerä luonne. Ei kyllä pysy pihalla irti.

itsekin olen haaveillut juuri tästä rodusta mutta jää todennäköisesti vain haaveeksi kun ei metsästä... eräällä ystävän sukulaisella oli sellainen.. se piti sitä ympäri vuoden vain tarhassa ja se pääsi vain metsästysajaksi ulos sieltä... vain minä ja ystäväni hoidettiin sitä ja käytiin sen kanssa lenkillä pitkiä reissuja. Se oli kiltein koira minkä olin tuntenut ja välitin siitä ihan kuin omasta lemmikistä. ikuiset traumat sain kun yhtenä päivänä se olikin poissa...

karhukoira sopii kotikoiraksi, ei järin suuri riistavietti 8poikkeuskisakin on)

Oon kai joskus nähny sellasen metällä mutta kyllä se kotikoirana pärjää