Takana yhteensä 10v elämää lukiosta päästyä, sisältönä töitä ja opiskelua, oman paikan etsintää maailmassa. Nyt plakkarissa yksi maisterintutkinto, ja olen jumissa töissä jotka sinänsä vastaavat koulutustani, mutta... Olen itsetutkiskeluni tuloksena joutunut tunnustamaan että valitsin aikanaan koulutuksen ja alan väärin perustein. Tämä ei oikeasti kiinnosta minua paskan vertaa. todelliset taipumukseni ja ambitioni ovat aina viitanneet aivan toisaalle, mutta jääräpää kun oli niin hankin koulutuksen joka takaa "laajat ja monipuoliset työmahdollisuudet" ja jossa voi tienata hyvin. Vaan kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta...!!!
Onko mielestänne järkeä lähteä näillä taustoilla kolmikymppisenä vaihtamaan alaa, kun se unelma-ala vaatii myös uuden koulutuksen? Tarkoituksena olisi hankkia kandin paperit eli koulunpenkkiä saisi kuluttaa sellaiset kolmisen vuotta. Ja tietenkään edes opiskelupaikan saaminen ei ole millään lailla itsestäänselvää. Jotain on kuitenkin pakko tehdä, tuntuu että kerta kaikkiaan hajoan nykytilanteeseeni ja motivaatio sekä keskittymiskyky nykyisessä työssäni laskee koko ajan. Kohta varmaan tulee jo monoa, meininki kun on että tulos tai ulos.
Onko mielestänne järkeä lähteä näillä taustoilla kolmikymppisenä vaihtamaan alaa, kun se unelma-ala vaatii myös uuden koulutuksen? Tarkoituksena olisi hankkia kandin paperit eli koulunpenkkiä saisi kuluttaa sellaiset kolmisen vuotta. Ja tietenkään edes opiskelupaikan saaminen ei ole millään lailla itsestäänselvää. Jotain on kuitenkin pakko tehdä, tuntuu että kerta kaikkiaan hajoan nykytilanteeseeni ja motivaatio sekä keskittymiskyky nykyisessä työssäni laskee koko ajan. Kohta varmaan tulee jo monoa, meininki kun on että tulos tai ulos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikea tietysti mennä kovin tarkkaan sanomaan, kun ei toista tunne, mutta noiden kertomiesi tietojen perusteella vastaus on, että kyllä kannattaa yrittää sitä alanvaihtoa.
Itselläni oli taannoin vakkariduuni, jonka aikanaan hankin opintojen oheen rahoittaakseni opintojeni graduvaiheen, kun opintotuet olivat lopussa. Inhosin duunia aika paljon, mutta työyhteisö oli kyllä kiva ja toimiva. Jäin ao. duuniin vielä valmistuttuani FM:ksi, mutta lopulta kypsyi päätös aloittaa oma toiminimi ja lähteä yrittelemään freelancerin ja osa-aikaisen tuntiopettajan epävarmaa elämää. Tätä nyt ei vielä ole kauan kestänyt (noin vuoden), mutta toistaiseksi on tuntunut lähes parhaalta koskaan tekemältäni päätökseltä - alkaa olla yhä vaikeampi ja vaikeampi kuvitella, että voisin enää palata vieraan palvelukseen, vaikka voihan sekin joskus olla edessä, jos free-duunit lopahtavat ja on pakko alkaa haeskella vakkariduuneja.
Ikää on minullakin kolmisenkymmentä. Ei tämä tietty samanlainen muutos omalla kohdallani ollut kuin tuo, mitä sinä harkitset, mutta eräänlainen "hyppy tuntemattomaan" kuitenkin.