Nyt tuli tämäkin itse todettua. Huomasin kissallani (2v leikattu uros) vaikeuksia saada hiekkalaatikolla mitään aikaiseksi. Se meni laatikolle kuselle ja istui siellä ilmeisen tuskallisen näköisenä 20 min kerrallaan. Se oli lauantaipäivä. Alkoi näyttää sen verran toivottomalta joten aloin soitella kaikkiin mahdollisiin numeroihin joita satakunnan alueelta löysin enkä löytänyt ainuttakaan päivystävää eläinlääkäriä joka sinä päivänä olisi ollut töissä. Porissa eräs lääkäri päivystää vain keskiviikkoisin. En tosin olisi kyseiselle herralle mennytkään koska hän on kissanvihaaja. Ainoa sillä hetkellä päivystävä lääkäri oli joku nautakarja ja hevoslääkäri, joka oli jossain hevosen synnytystä avittamassa.
Loppujen lopuksi löysin Tampereelta päivystyksen Tuhatjalka-nimisestä paikasta. Soitin sen puhelinpäivystysnumeroon, kerroin mikä vikana ja käskettiin lähteä heti paikanpäälle.
Ei muuta kuin kisu koppaan ja Tampereelle. Siellä kissalle tehtiin "manuaalityhjennys" ja todettiin struviittikiteiden tukkineen virtsaputken (katsoin itse mikroskooppiin, enkä kyllä yhtään ihmettele että oli pissiminen vaikeaa. Kiteet oli kuin pientä lasimurskaa). Sain sieltä sitten lääkkeet ja muovikassillisen erikoisruokaa mukaan. Henkilökunta oli kyllä äärimmäisen mukavaa ja asiantuntevaa.
On se kyllä kumma kun Porin kokoiseen kaupunkiin ei saada pieneläinpäivystystä kuntoon. Eräs tuttuni, jolla myös kissa, oli vähän oman tapaukseni jälkeen saanut jonkun lääkärin kiinni Vammalasta kun hänen kissaansa oli purrut kyy.
Mitä sitten jos sattuu joku paha onnettomuus, tai lemmikki joutuu vaikka tappeluun? Sehän ehtii vuotaa kuiviin ennen kuin pääsee hoitoon vaikka kuinka hyvin sitoisi. Tai joutuu kärsimään esim. murtuneen jalan kipua pitkän aikaa ennen kuin saa apua. Ilmeisesti sillä ei ole niin väliä?! Ei silti, ihmisten terveydenhuolto tökkii täällä ihan yhtä lailla, yleisesti puhuen.
Loppujen lopuksi löysin Tampereelta päivystyksen Tuhatjalka-nimisestä paikasta. Soitin sen puhelinpäivystysnumeroon, kerroin mikä vikana ja käskettiin lähteä heti paikanpäälle.
Ei muuta kuin kisu koppaan ja Tampereelle. Siellä kissalle tehtiin "manuaalityhjennys" ja todettiin struviittikiteiden tukkineen virtsaputken (katsoin itse mikroskooppiin, enkä kyllä yhtään ihmettele että oli pissiminen vaikeaa. Kiteet oli kuin pientä lasimurskaa). Sain sieltä sitten lääkkeet ja muovikassillisen erikoisruokaa mukaan. Henkilökunta oli kyllä äärimmäisen mukavaa ja asiantuntevaa.
On se kyllä kumma kun Porin kokoiseen kaupunkiin ei saada pieneläinpäivystystä kuntoon. Eräs tuttuni, jolla myös kissa, oli vähän oman tapaukseni jälkeen saanut jonkun lääkärin kiinni Vammalasta kun hänen kissaansa oli purrut kyy.
Mitä sitten jos sattuu joku paha onnettomuus, tai lemmikki joutuu vaikka tappeluun? Sehän ehtii vuotaa kuiviin ennen kuin pääsee hoitoon vaikka kuinka hyvin sitoisi. Tai joutuu kärsimään esim. murtuneen jalan kipua pitkän aikaa ennen kuin saa apua. Ilmeisesti sillä ei ole niin väliä?! Ei silti, ihmisten terveydenhuolto tökkii täällä ihan yhtä lailla, yleisesti puhuen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ollut päivystäjää lainkaan, voit yrittää hakea kaupungilta korvausta ylimääräisistä kustannuksista. Käytännössä matkakuluista Tampereelle sekä puhelinkuluista.
Kunnilla on toistaiseksi lakisääteinen velvollisuus huolehtia lemmikkienkin eläinlääkäripäivystyksestä. Se on laissa määrätty asia. Porissa on kyllä luistettu tässä asiassa jo vuosia eri syihin vedoten.
Eläintenomistajien korvausvaatimukset olisi keino saada asiaan vauhtia.
Meillä oli sama juttu, ainoana erona se, että asumme Raumalla joka selvästi on pienempi kaupunki (ja muutenkin peräkylä, näin porilaisen suusta sanottuna ;D).
Meille tuli kissanpentu, jonka emo oli hylännyt ja pari ensimmäistä päivää pikkuisen vatsa oli aivan sekaisin. Mietimme erilaisia vaihtoehtoja, onko kyse ruokavalion muutoksesta vai onko toisella matoja kun navetassakin oli ehtinyt olemaan. Etsimme netistä kaikki mahdolliset eläinlääkäriasemat niin Raumalta kuin lähialueiltakin, että olisimme löytäneet sen yhden joka päivystää edes sen verran, että saa soitettua ja kysyttyä täytyykö kisu viedä näytille. Yhtään ei löytynyt. Itse ihmettelin sitä suuresti, koska reilu vuosi sitten oli vielä päivystävätkin eläinlääkärit ihan aktiivisessa toiminnassa. En sitten tiedä onko kyse kesälomista yms, mutta on se nyt kumma ettei yhtään päivystävää ole tavoitettavissa, entäpä sitten jos olisi oikeasti hätätilanne?
En sitten tiedä mihin numeroon avomieheni soitti, mutta viimein saimme edes jonkun langanpäähän jolta kysyä neuvoa. Sinänsä onnellinen loppu siis, mutta kovan vaivan takana se oli..