Nyt onkin hyvä aika aktivoida sienikeskustelu, sieniaikahan on jo hyvässä vauhdissa tältä kesältä. Itse pidän sienistä, sieniruuista ja varsinkin sienestämisestä.
Sienestys on mulle paras syy mennä metsään. Vaikka muutkin vuodenajat ovat toki loistavia, niin eniten kuljen metsissä loppukesästä lumien tuloon asti sienten perässä.
Olen oppinut melko hyvin ruokasieniä tuntemaan, kun olen nuoresta pojasta asti enemmän tai vähemmän niitä keräillyt. Miksikään tietäjäksi en kuitenkaan tunnustaudu.
Sienestämisessä on sellainen kiva piirre, että siinä täytyy mennä lähelle. Huomio kiinnittyy maan pintaan ja pieniin asioihin. Hommaan kuuluu myös hitaus: sienet löytyy usein viipyilemällä. Itse koen sen tapana saavuttaa yhteys metsään. Liikun hitaasti ja hiljaa, kuhkin kuin mäyrä sammalikossa. Se on yhdenlaista hiljentymistä, kun huomio on tuntikaupalla sammalen tasolla. Usein metsästä ulos tullessa pää on vähän sekasin, maailma näyttää oudon suurelta, kun näkee kauas...
Jos mulla olisi järvi tässä lähellä, niin saattaisin hakea sen luontoon liittymisen aamuiselta järvenselältä, mutta kuivan maan poikana haen sen tuolta puiden siimeksestä, löytyy se sieltäkin.
Sienestys on mulle paras syy mennä metsään. Vaikka muutkin vuodenajat ovat toki loistavia, niin eniten kuljen metsissä loppukesästä lumien tuloon asti sienten perässä.
Olen oppinut melko hyvin ruokasieniä tuntemaan, kun olen nuoresta pojasta asti enemmän tai vähemmän niitä keräillyt. Miksikään tietäjäksi en kuitenkaan tunnustaudu.
Sienestämisessä on sellainen kiva piirre, että siinä täytyy mennä lähelle. Huomio kiinnittyy maan pintaan ja pieniin asioihin. Hommaan kuuluu myös hitaus: sienet löytyy usein viipyilemällä. Itse koen sen tapana saavuttaa yhteys metsään. Liikun hitaasti ja hiljaa, kuhkin kuin mäyrä sammalikossa. Se on yhdenlaista hiljentymistä, kun huomio on tuntikaupalla sammalen tasolla. Usein metsästä ulos tullessa pää on vähän sekasin, maailma näyttää oudon suurelta, kun näkee kauas...
Jos mulla olisi järvi tässä lähellä, niin saattaisin hakea sen luontoon liittymisen aamuiselta järvenselältä, mutta kuivan maan poikana haen sen tuolta puiden siimeksestä, löytyy se sieltäkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mennä nyt, niin takuulla yllätyt....
Kas pienet karhut vekkulit on nyt käyneet suureen joukkiohon, on päivä mesikämmenten pienten..Jaa jotenkin tuonnepäin se meni.
Mikä eteen, kun en enää uskalla mennä metsään, pelkään karhuja? Monta hyvää hetkeä näin menetän.
on myynnissä, tosin niistä sanotaan, että semmosen käytöstä ei oo hyötyä kuin karhuille: ne tietää äänestä, koska eväs on tullu paikalle. Semmonen jäätelöautoefekti...
Asutkos kovinkin karhuisella seudulla? Luulisi sen riittävän, että pitää pikkusen ääntä, viheltelee jne. Itse en osaa pelätä kuin sitä, että itse yllätän karhun.
Asun pk-seudulla. Mutta käyn retkeilemässä kyllä ihan niillä seuduilla, missä on tosiaan niitä karhuja.
Kelloa en kyllä hanki. Mieluummin kajauttelen puihin jollain karahkalla ja pidän muutenkin ääntä. Eikös ne karhut yleensä pyri välttämään ihmistä. Ties kuinka moni karhu on minuakin tarkkaillut metsän kätköistä:(.
on nykyään vähän joka paikassa. Itsekin asun vain muutama kymmentä kilometriä pk-seudun ulkopuolella ja on täällä karhuja nähty - siis jälkiä, itse otsoa ei ole kukaan nähnyt. Turha niitä on mielestäni pelätä, koska ne taitavat tosiaan vältellä ihmisiä viimeiseen asti.
Juttelin joku aika sitten yhden hirvensalmelaisen kanssa. Hän kertoi karhun oleskelleen kylän lähimetsässä toista kuukautta. Sen jälkiin törmäsi aina metsään mennessä. Itse otuksen kanssa ei kukaan päässyt silmäkkäin.
minulle on ikuinen ihmettelyn paikka. Tänä kesänäkin olen useita aamuja ja illanruskoja kulkenut meren ja metsän välillä.
Aamulla kun tuoksut ovat vahvoja nautin kun ensin tulee kangasmetsän suunnalta aivan oma tuoksunsa, se pysäyttää. nostan nenääni kuin koira ja ja annan sen väristä, kohta tuleekin löyhähdyd meren suunnalta ja taas nenäni väreilee.
Iltaruskon aikaan mäntymetsän värit on joka ilta ihmettä. Kun se alkaa jostain latvoista ja hitaasti siirtyy koskemaan koko metsää.
Lähdin mustikkaan viime viikolla ihan nauttimaan metsästä. Koskaan minulle ei merkitse pelkästään se mitä sieltä tulee koppaan tai astiaan vaan nimenomaan metsä itsessään.
innostua mustikoista, ne on jotenkin niin... tylsiä? Kaikki samannäkösiä. Sienet on hauskempia, jokainen erilainen ja niillä tulee kori nopeemmin täyteenkin.
Mutta saman homman ne ajaa metsään menemisen suhteen, sienet ja marjat. Näkemisen skaalakin on sama, varvikon mittainen.
Tylsää on se kun pohja ei ensin meinaa peittyä millään mutta sen jälkeen ei tylsyyttä enää ole. En poimi koneella vaan käsin ja puhdasta.
No onhan ne saman näköisiä, ja varmaan katsovat meitä poimijoita samoilla ajatuksilla:)) eihän noita erota toisistaan.
Mutta hyviä ne on pelkän maidon kera ja muutenkin.
Sienet on kyllä hauskoja ja kerään niitä mielelläni ja putsaan mutta sitten jo vienkin ne jollekin joka tykkää syödä niitä.
Kanttarelli on ainoa jota aina syön syksyn kunniaksi yhden kerran.
ne marjat aikamoista bulkkitavaraa :-) Hyviä toki, en minä niitä moiti, en vaan jaksa kerätä. Sienet on ihan toista: isoja punikkitatteja ei tarvii löytää kuin kaksi tai edes yksi, niin muhennoksen ainekset on jo kasassa.
Tuo on minusta hienoa: ihminen joka ei tykkää sienistä syö rituaalisen kanttarellimuhennoksen syksyn kunniaksi. Itse en tykkää mansikoista, mutta syön kyllä ensimmäisestä korjuusta aina pari, että muistan miltä ne maistuu. Ehkä se on sama asia, koska annan mansikkasatoni sitä paremmin arvostaville..