Ansaitset enemmän mitä pystyn antamaan..
Miten vaikeaa on
laittaa sana toisen eteen
kun haluaa kertoa
mitä tuntee ja miksi.
Ei kerro tarpeeksi
tai tulee sanoneeksi liikaa.
Miten vaikeaa on
laittaa jalka toisen eteen
kun haluaa lähemmäs
sitä pehmeyttä, tuoksua ja makua
joka houkuttaa kuin hunaja
talviunesta herännyttä karhua.
Miten raskasta on
laittaa jalka toisen eteen
kun täytyy poistua
katkeran tappion kärsineenä
takaisin kylmälle matkalle
omien ajatusten pariin
kun puhui liikaa ja vääriä asioita
tai ei saanut sanottua tarpeeksi.
Miten vaikeaa on
laittaa sana toisen eteen
kun haluaa kertoa
mitä tuntee ja miksi.
Ei kerro tarpeeksi
tai tulee sanoneeksi liikaa.
Miten vaikeaa on
laittaa jalka toisen eteen
kun haluaa lähemmäs
sitä pehmeyttä, tuoksua ja makua
joka houkuttaa kuin hunaja
talviunesta herännyttä karhua.
Miten raskasta on
laittaa jalka toisen eteen
kun täytyy poistua
katkeran tappion kärsineenä
takaisin kylmälle matkalle
omien ajatusten pariin
kun puhui liikaa ja vääriä asioita
tai ei saanut sanottua tarpeeksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mikset anna itsellesi mahdollisuutta? Mikset avaa muurisi edes yhtä porttia? Liian lyhyt on elämä tuollaiseen. Kun et itse avaa ovea..ei toinenkaan voi iäisyyden ajan siihen koputtaa. Et voi odottaa muuta, kun itse olet jalka jarrulla. Ei toinenkaan voi täysin olla mukana, kun vaistoaa sinun olevan jossain muualla. Ei läsnä. Edelleenkin...tässä elämä on..niin kaunis ja korvaamaton.
"nähnyt masentunutta puuta, itseinhoavaa merta, hullua vuorta"?.
Elämän pitäisi olla vapautunutta tanssia, me itse luomme käsityksemme siitä, vapauta siis itsesi tanssiin mukaan.., tämä elämänviisaus loistosarjasta rokkarille morsian...
Mitä ihminen tarvitsee muuta kuin ripauksen inhimillisyyttä sekä itseään että toista kohtaan, sen jälkeen ei mitään pelättävää pitäisi olla.
Mutta toinen ei ole eikä pitäisi olla ripustuspuu, jokaisella puulla oma tehtävänsä ja arvonsa. "älä vaadi niin sinulle annetaan", mutta älä sekoita normaalia ystävällisyyttä lähestymisyrityksiin, niinkuin monesti käy.
Yhdellä toisella palstalla mies ihmetteli, miksei nainen tajunnut hänen olevansa kiinnostunut vaikka oli ihan kahville pyytänyt ja siinä kahvia juodessaan kun nainen ei sanonut suuntaan eikä toiseen onko suhteessa jonkun muun kanssa, niin nyt mies ihmettelee mitä pitäisi tehdä, udella suoraan, onko suhteessa, haluatko tutustua lähemmin jne.
Kaikkein osuvin vastaus on se, että jokainen antaa erilaisen merkityksen sille kahvikutsulle ja sille mitä päättelee kutsujasta, että oliko vain ystävällinen ele harrastusten jälkeen ja ihan hyvin voi nainen ja mies vain ystävystyä jne. vai oliko nainen heti myös kiinnostunut miehestä siinä mielessä jne.
Eli yhtä vakiotoimintatapaa ei ole, vain suoraan tutustumalla, kyselemällä saa vastauksia, muuten merkitykset jää ilmaan ja päähän pohdittavaksi ja se ei ole toisen henkilön syy eikä myöskään se, jos kahvikutsun jälkeen vuoden päästä sanoo, että olisin silloin halunnut sinun kanssa suhteeseen, mutta et mitenkään kahvittelun aikana ilmaissut samaa, joten tein omat ratkaisuni, mutta vieläkö kiinnostaa? että tuollaista.
Suloisen kaunista sanoilla leikkimistä. Mutta sanasi maistuvat häpeältä ja ivalta.
skeidaa ihan sitä itseään. Joku rämpii omassa paskassaan ja yrittää toista siihen jatkuvasti vetää mukaansa, ei päästä sen enempää itseään kuin toistakaan irti, kaikki on koko ajan yksi askel eteen ja kaksi taaksepäin.
Tuollaista hävytöntä itsensä ja toisen alentamista "ansaitset parempaa..jne" teksteineen lisättynä ylimielisesti, jokainenhan itse valitsee kenen puoleen haluaa kääntyä ja milloin kääntyy sitten pois, jos valmiiksi torjutaan ja sitten kuitenkin marmatetaan koko ajan ottaisko askeleen vai ei.
Rakkauden ajatuksella leikkimiseltä se kyllä kuulostaa, ylimielistä paskaa koko runo.
kuitenkin on kysymys siitä puhumisen vaikeudesta,
se näyttää olevan aika monelle vaikeaa parisuhteessa.
Niistä tunteista ei osata tai uskalleta puhua,
kun mietitään liiaksi mitä mieltä toinen on.
Minä henkilökohtaisesti ihmettelen sitä miksi niitä
positiivisia tunteita on niin vaikea näyttää ja sanoa.
Kuuluuko se jotenkin suomalaiseen luonteeseen että
ajatellaan joka asiasta negatiivisesti.
suomalaisten on vaikea puhua positiivisista tunteista, koska niitä ei ole!.
Vain tunteettomat epäröivät ja pakenevat, oikeasti positiivisia tunteita omaavat tekevät rohkeita hölmöjäkin tempauksia, muut jotka sanansa suuhunsa jättävät toivovat omaavansa sellaisia tunteita joiden odottavat autuaaksi tekevänsä.
Mitään eivät voi sanoa, koska mitään ei ole sanottavaa! koska sisällä ei ole mitään mistä vettä löylyä heittää, yksinkertaista mutta totta.
Useimmat sentään opettelevat näyttelemään teatteria sopivine roolipeleineen, että pääsevät suhdehyppelyihin mukaan, naimisiin jne.
Suomalaisten suhteet ovat vaikeita koska niitä posiitiivia tunteita ei vaan ole annettavaksi, odotetaan vain että joku muu antaisi ja muuta potaskaa...
minulla on paljonkin positiivisia tunteita ihmisiä kohtaan ja
osaan myös puhua niistä.
Ei minulle tuota mitään ongelmaa sanoa vaikka ystävilleni että
pidän heistä tai sanoa tyttöystävälleni että rakastan häntä.
Minulla on paljonkin sanottavaa ja yleensä
myös sanon sen.
Elämä olisi aika köyhää jos ikinä ei olisi mitään sanottavaa...
"Useimmat sentään opettelevat näyttelemään teatteria sopivine roolipeleineen, että pääsevät suhdehyppelyihin mukaan, naimisiin jne."
Aika omituisesti sanottu, sinä et sitten varmaankaan ole
koskaan ollut suhteessa, miksi olla jonkun sellaisen kanssa
jota kohtaan ei ole tunteita, miksi niitä muka pitäisi
näytellä??
Minä en ole ikinä näytellyt, ei siihen ole ollut mitään tarvetta,
enkä tule myöskään koskaan mitään sellaista esittämään mitä en ole.
Mutta niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa,
jos et ole valmis antamaan itsestäsi mitään,
et tule myöskään mitään saamaan.
puhuttiin yleisellä tasolla suomalaisten tavoista, niin eikös itketä että mutta minä minä minä minä minä minä minä minä...
muusta sitä voisi puhua,
minä tiedän oman tunneelämäni oikein hyvin..
En voi puhua muiden puolesta miten itse kukin
toimii ja tekee.
Ensi sanotaan ettei saa yleistää ja sitten kun puhuu ihan omasta
puolestaan, sekään ei ole hyvä.
Kuka sen paremmin tuntisi minun tunneasioitani kuin minä itse.
siis voi puhua toisten puolesta, no niinhän ei tietenkään kannata tehdä, mutta toisen näkökulmaan asiaan tietysti pitää pystyä pohtimaan, asettumaan toisen asemaan ja miettimään miksi joku kuten esim. ap. kokee mitä kokee. (vai on outoa, että naimisiin mentäisiin muodonvuoksi ilman suuria tunteita, johan on säkkipäässä eletty).
Eihän siinä ole kyse siitä, että puhuu toisen puolesta, sellaiseen kylläkin törmää liian usein, mutta se, että puhuisi joka asiaan vain -minä tunnen näin, minulle kävi näin, niinkuin se oikeasti kertoisi yhtään mitään juuri kenellekään.
Keskusteleminen vaatii, ainakin hyvä sellainen vaatii astumista omasta kokemusmaailmastaan yhden askelen eteenpäin, muuten jokainen viesti on asianvierestä, joka tässä tapauksessa oli runo ja sen merkitys itsekullekin, sitähän voi lukea monella tapaa ja antaa sen merkityksen minkä haluaa.
Aloittaja voisi itse vastata mitä runollaan yritti sanoa, vai yrittääkö vain antaa suuremman vaikutuksen itsestään mitä oikea tunnelataus itse asiassa on, sellainen vaikutelma jää, puolivillaista heittoa, jossa ei uskota sen enempää itseen kuin löytäisi parempia runoja jos ja kun itse ei osaa kirjoittaa.
Kyynisyys on myös erittäin vaarallinen laji. Se tekee sokeaksi, kyvyttömäksi uskomaan ja ottamaan vastaan. Joskus on äärimmäisen terveellistä katsoa sinne peiliin, ihan oman itsen vuoksi.
jos leikkii sillä ajatuksella, leikkiikö myös rakkaudella........
Jos ajatuksissaan rakastaa, seuraako niistä myös tekoja...........
Olen miettinyt paljon asiaa. Mutta, se miettiminen ei riitä minulle rakkaudessa. En halua leikkiä rakkaudella vaan haluan elää sitä.
Onhan se varmaan kivaa välillä keräillä siinä itsesäälin sirpaleiden keskeltä mutta...VOI ETTÄ SENTÄÄN!!!! tuon takia just en jaksanut kattella exääni......
Annoit sen, mitä halusinkin.
Annoit hetken.
Annoin sun tulla.
Teimme retken.
En tarvitse sanoja,
en turhia lupauksia,
joskus vain, panoja ...
ilman lirkutuksia.
Askeleesi raskaat
ovelta ovelle kantaa.
Keräät, kuin hunajaa,
kukasta kukkaan.
Kohti loputonta rantaa,
heität ajan hukkaan.
Otin sen, minkä halusinkin.
Voit pitää talviturkin,
kalliin minkin...
Sinusta halusin vain
kaiken pinkin,
hetken, ulkokultaisen,
hetken, erilaisen,
jonkun toisen,
varatun naisen.
Jos liikaa sanoit
ja silti liian vähän,
loppuu kaipuuni
päivään tähän.
Mene kotiin.
Mua ei oo tehty näihin sotiin...
en voi estää.
Haluan jotain,
joka kestää.
Ei ole.
Joskus on........
Tunteet kun ei kahden ihmisen välillä aina mene yksiin. Yksipuolista rakkautta on ja paljon.
Mutta miksi aloittaa sellaisen ihmisen kanssa, jos omat tunteet eivät riitä?
riittävätkö tunteet, jos et tunne ihmistä?
Tai mitäs jos olet hirmu ihastunut ja todellisuudessa tuo ihminen osoittautuukin täysin erilaiseksi??
Elämässä on niin monta väriä...... :)
Pitäisi tutustua ihmiseen kunnolla ennen suhdetta.
kaikki se mitä olet vuokseni joutunut kärsimään. :(
sua... ei kukaan toinen voisi olla enemmän.