Minkä ikänen oli lapsesi kun ensi kerran lähdit viihteelle synnytyksen jälkeen?Täällä olisi suunnitteilla lähteä kavereiden juhliin,mutta arveluttaa onko sittenkin liian aikaista lähteä,lapsi nytten 3,5kk ikäinen.itse en ole ollut kuin koko aikana max 2h vauvasta erossa.Olisi tosi kiva käydä vähän rentoutumassa tarkotuksena ei ollut kännejä vetästä,jos olisi pari siideriä maistanut,ei ole synnytyksen jälkeen tullut pisaran pisaraa maistettua.
mammat
mamma0000
17179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Esikoiseni oli 6-7 kk kun kävin firman pikkujouluissa. Kokemus oli kauhea. Olin poissa noin 6-7 tuntia. Tästä ajasta lapseni oli huutanut puolet ja kummit olivat hätää kärsimässä. Kokemattomia kun olivat. (Tosin siinä konsertissa kokenutkin olisi ollut neuvoton.) Harmitti jälkikäteen ja luulin, etteivät ikinä uskalla omia laittaa. Onneksi olin väärässä, eivätkä pelästyneet, vaan ovat nyt useamman lapsen tyytyväisiä vanhempia ;) Päätin, etten enää jätä noin pientä pelkän viihteen vuoksi, enkä jättänytkään. Esikoinen on jo täysi-ikäinen ja hänelle on muutama sisaruskin karttunut. Enkä ole jäänyt mistään paitsi, vaikka lapsilleni olen aikaani antanutkin. Vauva-aika ei ole kovin pitkä, joten kyllä sitä ehtii. Odota vielä vuosi eli vierastamisen päättymiseen ja vie sitten vasta VIIHTEEN VUOKSI hoitoon.
Viikonloppuviihteille ehtii myöhemminkin...
Se joka vauvaa laittaa ekan kerran hoitoon noin 7kk on aika typerä. Joko totuttaa vauvaa tiettyyn hoitajaa ennen tota kriittistä ikää tai sitten odottaa.
Paras keino saada aikaiseksi paha vieoitusongelma on just ed. kirjoittajan moka.
Jos vauva on alusta lähtien tuntenut mummoa tai muu hoitajaa niin silloin ei tule tollasia kauhuskenaarioita.
Eikö lapsen isä voi hoitaa vauvaa sen aikaa, ja sehän ei ole mitään hoitoon laittamista silloin!?
Tohon aiempaan vastaukseen voisin laittaa, et kantsii jättää vauva sellaiselle hoitoon, joka on sen kanssa pärjännyt hyvin vanhempien läsnäollessakin.
Ja toisaalta, kun odottaa pitkään, sitä ensimmäistä hoitokertaa, niin se ei todennäköisesti silloin ainakaan suju ilman huutoja, jos lapsi on aina tottunut olemaan vaan äitinsä kanssa, ja toisaalta niin tiivis suhde lapseenkaan ei välttämättä ole lapsen etu...
Siis ei voi olla totta!! Ehkei kannata tulla tänne kyselemään "Eikö lapsen isä voi hoitaa vauvaa sen aikaa, ja sehän ei ole mitään hoitoon laittamista silloin!?"
Jos isä on vaikka kuollut tai jotain, niin tulee varmasti paha mieli kun joku idiootti kyselee tommosia turhanpäiväisiä! Eiköhän vauva olis isällä "hoidossa" jos semmoinen olisi, tai ehkä isä lähtee mukaan viihteelle. Mieti ennenkun kirjottelet tänne!!
tästä varmaan ilman raivariakin selvinnyt, vai oisikko.....
Meillä on ollut jo muutaman kerran hoidossa ja vauva on vähän yli 4kk.
Halusin että tottuu muihinkin ihmisiin eikä ole kiinni minussa.
Jos myöhemmin vie ekaa kertaa hoitoon niin saattaa olla jo sen ikäinen että tajuaa jotain ja siitä ei hyvää seuraa. esim itkua ja lapsi voi ihmetellä onko se hylätty...
mielestäni parempi viedä ajoissa.
tosissaan noin?! Että edes vauvana ei saa olla riippuvainen vanhemmistaan ja pitää jotenkin "totuttaa" ettei ole äidillä liikaa kiinni? Omituinen ajatusmaailma, täytyy sanoa, mutta valitettavasti monella nykyään samanlainen.
ajatusmaailma.. on se oma elämä vauvan kanssa todella vaikeaa jos ei voi lähteä vauvan luota hetkeksikään ilman, että vauva alkaa itkemään äidin perään.. Eihän silloin voi edes kaupassa käydä yksin (tai pahimmassa tapauksessa mennä toiseen huoneeseen) ilman, että isä on vauvan kanssa kotona hätää kärsimässä. Ainoastaan järkevää totuttaa lapsi olemaan myös muiden kuin äidin hoidossa..
Ja jos oikeasti tulee jokin tilanne, että vauva pitäisi saada hoitoon niin onhan se mahtavaa jos on esim. mummola minne voi huolettomasti viedä lapsen ilman, että pelkää ettei lapsen kanssa pärjätä. Voisi vaikka vanhemmat lähteä joskus lllalla ulos syömään ja viettämään aikaa pariksi tunniksi ilman lasta. Ehkä se joidenkin äitien mielestä olisi katastrofi..
Itse ainakin haluan pitää myös oman elämäni sitten kun lapseni syntyy, ehkä elää pelkästään äidin elämää jonka ainoa tehtävä on vaihtaa vaippaa ja tissittää..
sinulla ei ole vielä lasta. Uutisisku: Sitä omaa elämää, mikä sinulla nyt on, et vaan kertakaikkiaan voi enää pitää. Ainoa tehtäväsi ei ole vaihtaa vaippaa ja tissittää, vaan niiden lisäksi pitää huolta, rakastaa ja kasvattaa lastasi 24 tuntia vuorokaudessa.
Ja lisäksi vielä sellainen tietoisku, että eroahdistuskaudet kuuluvat vauvan normaalikehitykseen. Niihin auttaa se, että äiti ei lähde minnekään eikä toisinpäin.
juu, mulle kanssa tuli olo ettei hän ehkä ihan vielä tiedä, mitä äitiys tuo tullessaan. No toivotan hänelle paljon onnellisia hetkiä vauvan kanssa ja paljon rakastavia läheisiä.
Kyllä se elämä todella muutuu, mutta ei se ole paha asia, vaan se onni ja ylpeys ja rakkaus omaan lapseen voittaa kaiken sen, mitä nyt miettii ettei voisi luopua.
Paljon onnen täyttämiä hetkiä jokaiselle äidille ja aurinkoista kesää!!!
toivottelee onskuponsku 1vuotiaan pojan äippä =)))
Itselläni se menee varmaankin kutakuinkin tuohon tyyliin.
Terveisin kahden pienen lapsen äiti
lapsesta tulee koko elämä..
Meillä lapsesta tulee osa meidän elämää..
Vaikka minusta tuleekin äiti niin aion edelleenkin harrastaa ja nähdä ystäviäni jne. eli toisin sanoen jatkaa omaa elämääni.. Lapsesta tulee osa elämääni eikä koko elämäni keskipiste.. Tottakai elämäni muuttuu, en sitä ole sanonutkaan, mutta oma elämäni ei pysähdy lapsen syntymään (toivottavasti.. voihan synnytykseen kuollakin :P).
Tottakai eroahdisutus on vauvalle normaalia, mutta en aio olla se vauvan ainoa tuki ja turva 24/7 vaan lapsella on myös isä josta lapsi voi ihan yhtä lailla hakea sitä turvaa.. ja tarpeen vaatiessa isovanhemmat tai enot ja tädit..
Voit aivan hyvin käydä, kunhan vauva jää tutun ja luotettavan henkilön hoitoon. Minulla tyttö nyt 2,5v ja ekan kerran kävin hänen ollessaan 2,5kk. Osasi juoda pullosta ja jäi isin kans kotiin. Hyvin pärjäsivät! Nyt tuntuu että tyttö oli aivan liian pieni jäämään mutta toisaalta teki hyvää isillekin jäädä tytön kans kaksin. Sen jälkeen en käynytkään varmaan vuoteen:)
Poikani on nyt 8,5kk ja pari viikkoa sitten olin ekan kerran viihteellä. Isin kans jäivät kotiin. Nukkumaan meno oli ollut vaikeaa kun ei osaa juoda pullosta ja nukahtaa vain tissille, mutta hyvin oli muuten mennyt.
Mummu (äitini) on ainoa johon luotan lapseni hoitoon (ja tietenkin mieheni mutta sehän nyt on päivänselvää). Siellä viihtyy molemmat ja mummu on tuttu ja turvallinen. Kummeilla ei omia lapsia ole, ja heille en lapsia luottaisi kuin korkeintaan pari tuntia päiväsaikaan. Mummut osaavat hoitaa nukutus tilanteet jotka yleensä ovat herkkiä hetkiä..
Oma vauvani oli 3kk kun kävin ensimmäisen kerran ulkona, isä oli hoitovuorossa ja hyvin meni. Isovanhemmille tai kummeille en vielä uskalla jättää hoitoon. Ajattelen, että jos vauvalle tulee ikävä, niin on jompikumpi vanhemmista kotona. Isovanhemmilla ja kummeilla käydään kuitenkin tiiviisti kyläilemässä, että tottuu heihinkin.
Oma mielipide on erääseen vastaukseen, että muistaakseni vauvalle tulee pahin eroahdistus n. 7-9kk tienoilla. Eli ennemmin käyn nyt, kuin silloin. Tosin harvoin sitä tulee lähdettyäkään..
jättäisi hoitoon, mutta isän kanssa voisin jättää, ellei vauvani olisi täysimetyksellä. Ja tällöinkin niin, että vauva nukkuisi suurimman osan ajasta.
No yksinkertaista kun mikä. Jos susta on liian aikaista niin silloin on liian aikaista, jos susta ei ole niin sitten se ei ole! Meillä on ollu mummolla hoidossa noin 2kk paikkeilla ekan kerran molemmat lapset ja sen jälkeenkin moooonta kertaa. Ja kyllä, ihan sen takia että päästiin miehen kanssa viihteelle ja kuule ihan alkoholin kanssa! Totakin ihmettelen, miksi pitää mainostaa juoko sitä alkoholia vai ei, ei se mihinkään sitä tosiasiaa muuta että lapsi on hoidossa. Eli älä kysele muilta, mielipiteitä on niin monia kun ihmisiäkin, mene jos siltä tuntuu!
Poikani oli puolivuotias, kun menin ystäväni kanssa yökerhoon. Eli syötin ja nukutin lapseni ensin, ja sitten joskus kymmenen maissa lähdin lähistöllä olevaan yökerhoon ystäväni kanssa, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen.
Emme juoneet paljoakaan, ehkä neljä isoa siideriä koko illan aikana. Enimmäkseen vain puhuimme ja väistelimme miesten iskuyrityksiä.
Tulin kotiin neljän aikaan aamulla, ja en ehtinyt nukkua sekunttiakaan, kun lapseni heräsi. Mies ei viitsinyt lutkauttaa korvaansakaan, kun sanoin, etten ollut koko yönä ehtinyt nukkumaan sekunttiakaan. No, en sitten nukkunut yhtään sinä päivänä. Miehestä erosin muutamia vuosia myöhemmin, juuri tuollaisen täydellisen välinpitämättömyyden takia, mutta se on täysin eri juttu se...