Olin tavannut naapuripitäjästä kotoisin olevan tulevan vaimoni jo keskikoulussa:- hän oli ollut vuotta alemmalla luokalla, mutta silloin emme olleet kiinnittäneet toisiimme mitään erityistä huomiota.
-Sitten vain kävi niin, että tapasimme yhä useammin nuorisoseurantalon ja palokunnan kesälavan tansseissa (siellä liikkuvan poliisin miehet kävivät sinisellä autolla haistelemassa henkeä) Aloimme pitää siinä yhteyttä.(Olipa se nuori neito todella kaunis kukkaleningissään, korkokengissä, huulet punattuina ja mukavalta tuoksuen!)
-Asiaan vaikutti varmaan se että olin keskikoulun ja ammattikoulun ja harjoitteluajan jälkeen saanut työtä traktorin huoltomiesharjoittelijana ja sattumalta minulla oli komennus tytön isän maatilalle huoltamaan Fergusonia.(Muistaakseni olen kertonut jotain tästä aikaisemminkin.)
-Minulla oli siihen aikaan vanha pätkättävä punainen “Z” mutta vaihdoin sen pikapuoliin siniseen 250 Jawaan. -Oli mukavantuntuista kun tyttö piteli takaistuimelta kiinni minusta puristaen käsillään ympäri vartaloa. Tein joskus myös vauhdissa “kauheita ohjausliikkeitä” tahallani, jolloin tyttö kirkui ja pusertui yhä kovemmin minuun.
-Saimme päähämme, että mennään naimisiin, mutta morsiameni isä lausui että “ei tänne mitään rasvakouraa tuu tulevalle opettajalle vaan vilosohvian tohtori se pitää olla vähintään tämän talon tyttärelle.”
-Tuleva vaimoni oli nimittäin ylioppilaaksitulonsa jälkeen päässyt opiskelemaan opettajaseminaariin.
-Niin siinä vain kävi, että eräänä kesäisenä sunnuntaina polvistuimme keskiaikaisen kivikirkon alttarikaiteelle ja kirkkoherra vihki meidät sadanviidenkymmenen häävieraan läsnäollessa.
-Uusi appiukkonikin oli jo lauhtunut ja kävi sitten pihalla kädestäpitäen onnittelemassa ja sanoi että “muista sitten se seuraava huolto”!
-Tuo silloinen suloinen kukkaleninkinen tyttö,(onhan hän vieläkin suloinen), jäi sittemmin eläkkeelle ala-asteen rehtorina ja istuu nyt tuossa vierelläni sohvalla ja nauraa hekottaa näille minun muistelmilleni!
-Tulihan aikoja elettyä!
-Tällaista se “kirottu rasvakoura” taas muisteli.
-Sitten vain kävi niin, että tapasimme yhä useammin nuorisoseurantalon ja palokunnan kesälavan tansseissa (siellä liikkuvan poliisin miehet kävivät sinisellä autolla haistelemassa henkeä) Aloimme pitää siinä yhteyttä.(Olipa se nuori neito todella kaunis kukkaleningissään, korkokengissä, huulet punattuina ja mukavalta tuoksuen!)
-Asiaan vaikutti varmaan se että olin keskikoulun ja ammattikoulun ja harjoitteluajan jälkeen saanut työtä traktorin huoltomiesharjoittelijana ja sattumalta minulla oli komennus tytön isän maatilalle huoltamaan Fergusonia.(Muistaakseni olen kertonut jotain tästä aikaisemminkin.)
-Minulla oli siihen aikaan vanha pätkättävä punainen “Z” mutta vaihdoin sen pikapuoliin siniseen 250 Jawaan. -Oli mukavantuntuista kun tyttö piteli takaistuimelta kiinni minusta puristaen käsillään ympäri vartaloa. Tein joskus myös vauhdissa “kauheita ohjausliikkeitä” tahallani, jolloin tyttö kirkui ja pusertui yhä kovemmin minuun.
-Saimme päähämme, että mennään naimisiin, mutta morsiameni isä lausui että “ei tänne mitään rasvakouraa tuu tulevalle opettajalle vaan vilosohvian tohtori se pitää olla vähintään tämän talon tyttärelle.”
-Tuleva vaimoni oli nimittäin ylioppilaaksitulonsa jälkeen päässyt opiskelemaan opettajaseminaariin.
-Niin siinä vain kävi, että eräänä kesäisenä sunnuntaina polvistuimme keskiaikaisen kivikirkon alttarikaiteelle ja kirkkoherra vihki meidät sadanviidenkymmenen häävieraan läsnäollessa.
-Uusi appiukkonikin oli jo lauhtunut ja kävi sitten pihalla kädestäpitäen onnittelemassa ja sanoi että “muista sitten se seuraava huolto”!
-Tuo silloinen suloinen kukkaleninkinen tyttö,(onhan hän vieläkin suloinen), jäi sittemmin eläkkeelle ala-asteen rehtorina ja istuu nyt tuossa vierelläni sohvalla ja nauraa hekottaa näille minun muistelmilleni!
-Tulihan aikoja elettyä!
-Tällaista se “kirottu rasvakoura” taas muisteli.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aivan mahtavaa muistelua, mukavan leppoisalla otteella ja huumorilla höystettynä. "Muista sitten se seuraava huolto"; aivan erinomainen kiteytys appiukon ajatuksista tyttären häissä! Lisää tätä, ja miksei kannattaisi tarjota entisen työnantajan kustannettavaksi tällaisia muisteluksia näin hyvin kerrottuna! Kiitos, "kirottu rasvakoura"!