En tiedä missä puhuisi asiasta, joten tänne sitten vuodatan!
Olen aina ollut kamalan herkkä ja vaistoan ihmisten tunteita. Tämä alkoi kun vanhemman lapseni isä teki itsemurhan. Olin kai "yrittänyt" nähdä asioita etukäteen ja suojella häntä maailman rankoilta kokemuksilta.
Siitten 2 v hänen kuolemna jälkeensä, tapasin uuden miesystäväni. Lapseni oli silloin 5v. Aluksi olimme ystäviä enkä tuntenut häntä ennestään.
minullakin oli miespuolisia ystäviä ja hänellä nais- se sopi molemmille.
Pian tunteemme syvenivät, varsinkin minun ja tein hänelle selväksi etten enää halua kuulla muista naisista ja itse pidän yhteyttä vain aitoihin ystäviini!
Hänkin lupasi tehdä samoin... Hän halusi kuulua perheeseemme ja muutti luoksemme. Pian aloin ihmetellä, miksen kuule hänen suvustaan mitään, tai pääse tapaamaan heitä. Miksi mies puhuu iltaisin salaa puhelunsa jne.. TIESIN että hänellä ei ole puhtaat jauhot pussissa ja samana pvn tein positiivisen raskaustestin. Mies ilahtui! Hän oli aina halunnut tulla isäksi!
Pyysin puhelimen käteeni ja hän kalpeni. Antoi luvan katsoa ( koska oli poistanut muistista tietoja) mutta minä osasin katsoa koko puhelimen lokin tiedoston ja pyysin häntä kertomaan kaiken.
Mies oli avoliitossa yhä, joskin "häippässyt" kamalan riiden seurauksena ja oli harkinnut eroa jo vuoden ajan. Hän sanoi ettei uskalla erota, kun naisella on vaikutusvaltaisia ystäviä ja sukua. Hän itki kuin pieni poika ja anoi anteeksi sotkujaan.
Annoin kaksi vaihtoehtoa.. jää, ja silloin selvitämme kaiken yhdessä! Katoa, et ikinä kuule meistä mitään mutta annan yhteystietosi lapselle, kun hän on 18v.
Mies ei kauan miettinyt, hän halusi aloittaa elämän kanssani puhtaalta pöydältä.
Aamulla menimme yhdessä ex-puolison luo, jolle koko asia oli täysi shokki. Minä puhuin ja selvitin tilanteen. Nainen oli kiitollinen kun saimme puhuttua asiallisesti kaikesta. Hän oli elänyt silmät kiinni ja kuvitellut kaiken olevan hyvin.. Meille naisille asia oli hyvin selkeä, joskin minulla kriisi oli vasta alkamassa.
Nyt meillä on yhteinen ihana pian 2v poika, ja isoveli nauttii elämästään. Me vanhemmat olemme itkeneet monta yötä ja puhuneet päiviä.. mies sanoo olevansa pahoillaan ja samalla toivoo etten antaisi kriisin pilata koko elämäämme! --välillä hän syyttää minua tapahtuneesta, mutta tajuaa että hän teki omat päätöksensä ja menee jonkun aikaa, että osaan luottaa häneen 100%.
Onneksi osaamme puhua, tai ainakin minä.. en siedä murjottelua, vaikka kuinka tekisi kipeää puhua.
Synnytyksen jälkeen kai masennuin, sillä en muista lapsen ensimmäisistä 8 kk mitään... en ole ottanut kuvia, en kirjoittanut mitään ylös ( lapsen kehityksestö jne) ja nyt vasta koen ELÄVÄNI!
KURJAAAAAA nähdä miten helposti ihmiset eroavat!
Sinnitelkää, joustakaa...vaatikaa... mutta älkää syyllistäkö!!!!
Kärsivällisyyttä tämä vaatii, usein olen haaveillut yksin elämisestä, mutten vaihtaisi pois päivääkään, kun mietin tarkemmin!
TSEMPPIÄ kaikille! -siiri-
Olen aina ollut kamalan herkkä ja vaistoan ihmisten tunteita. Tämä alkoi kun vanhemman lapseni isä teki itsemurhan. Olin kai "yrittänyt" nähdä asioita etukäteen ja suojella häntä maailman rankoilta kokemuksilta.
Siitten 2 v hänen kuolemna jälkeensä, tapasin uuden miesystäväni. Lapseni oli silloin 5v. Aluksi olimme ystäviä enkä tuntenut häntä ennestään.
minullakin oli miespuolisia ystäviä ja hänellä nais- se sopi molemmille.
Pian tunteemme syvenivät, varsinkin minun ja tein hänelle selväksi etten enää halua kuulla muista naisista ja itse pidän yhteyttä vain aitoihin ystäviini!
Hänkin lupasi tehdä samoin... Hän halusi kuulua perheeseemme ja muutti luoksemme. Pian aloin ihmetellä, miksen kuule hänen suvustaan mitään, tai pääse tapaamaan heitä. Miksi mies puhuu iltaisin salaa puhelunsa jne.. TIESIN että hänellä ei ole puhtaat jauhot pussissa ja samana pvn tein positiivisen raskaustestin. Mies ilahtui! Hän oli aina halunnut tulla isäksi!
Pyysin puhelimen käteeni ja hän kalpeni. Antoi luvan katsoa ( koska oli poistanut muistista tietoja) mutta minä osasin katsoa koko puhelimen lokin tiedoston ja pyysin häntä kertomaan kaiken.
Mies oli avoliitossa yhä, joskin "häippässyt" kamalan riiden seurauksena ja oli harkinnut eroa jo vuoden ajan. Hän sanoi ettei uskalla erota, kun naisella on vaikutusvaltaisia ystäviä ja sukua. Hän itki kuin pieni poika ja anoi anteeksi sotkujaan.
Annoin kaksi vaihtoehtoa.. jää, ja silloin selvitämme kaiken yhdessä! Katoa, et ikinä kuule meistä mitään mutta annan yhteystietosi lapselle, kun hän on 18v.
Mies ei kauan miettinyt, hän halusi aloittaa elämän kanssani puhtaalta pöydältä.
Aamulla menimme yhdessä ex-puolison luo, jolle koko asia oli täysi shokki. Minä puhuin ja selvitin tilanteen. Nainen oli kiitollinen kun saimme puhuttua asiallisesti kaikesta. Hän oli elänyt silmät kiinni ja kuvitellut kaiken olevan hyvin.. Meille naisille asia oli hyvin selkeä, joskin minulla kriisi oli vasta alkamassa.
Nyt meillä on yhteinen ihana pian 2v poika, ja isoveli nauttii elämästään. Me vanhemmat olemme itkeneet monta yötä ja puhuneet päiviä.. mies sanoo olevansa pahoillaan ja samalla toivoo etten antaisi kriisin pilata koko elämäämme! --välillä hän syyttää minua tapahtuneesta, mutta tajuaa että hän teki omat päätöksensä ja menee jonkun aikaa, että osaan luottaa häneen 100%.
Onneksi osaamme puhua, tai ainakin minä.. en siedä murjottelua, vaikka kuinka tekisi kipeää puhua.
Synnytyksen jälkeen kai masennuin, sillä en muista lapsen ensimmäisistä 8 kk mitään... en ole ottanut kuvia, en kirjoittanut mitään ylös ( lapsen kehityksestö jne) ja nyt vasta koen ELÄVÄNI!
KURJAAAAAA nähdä miten helposti ihmiset eroavat!
Sinnitelkää, joustakaa...vaatikaa... mutta älkää syyllistäkö!!!!
Kärsivällisyyttä tämä vaatii, usein olen haaveillut yksin elämisestä, mutten vaihtaisi pois päivääkään, kun mietin tarkemmin!
TSEMPPIÄ kaikille! -siiri-
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.