Taosin mieheni 3 v sitten.. selvisi heti alkumetreillä, että olen raskaana ja hän onkin varattu!!!!! ( Minun ei pitänyt saada lapsia kystien vuoksi)
EN olisi ikinä halunnut tapailla varattua miestä, mutta hän antoi minun elää valheessaan. Vasta pakkotilanteessa hän juotui paljastamaan tilanteensa. Lisäksi olin käyttänyt useita voimakkaita lääkkeitä jalkaoperaation vuoksi, ollut leikkauksessa ym.
Varasin heti ajan lääkärille, otin miehen mukaan. Totesin etten sitten tee tätä yksin vaan hänen on tuettava minua niin henkisesti, kuin taloudellisestikin!
En olisi ikinä halunnut kokea aborttia.... en ikinä.... olin niiin vihainen hänelle ja koko maailmalle. Anoin anteeksi pieneltä syntymättömältä lapselta ja itkin itseni uneen monena iltana.
Mies oli kamalan hämillään. Hän oli aina haaveillut lapsesta, muttei avovaimo voinut sitä iloa hänelle suoda.
Hän ei ukaltanut sanoa omaa mielipidettään, myötäili vain minua. Halusin että hän katoaisi elämästäni, mutta hän sanoi rakastuneensa minuun ja ettei ikinä halua jättää minua kaiken tämän jälkeen.
Halusin miettiä parin vrk ajan elämää, ja pyysin häntä ajamaan naisensa luo jos haluaisi jatkaa kanssani.
Kuinka voikaan iso mies pelätä ja itkeä sydäntä raastaen...
Siinä me molemmat "salarakkaat" pyysimme miestä menemään pois paikalta. Me puhuimme kaikesta..
itkimme, pyysimme anteeksi ja lopuksi jo nauroimmekin. Totesimme, että ilman moista miestä, meistä olisi voinut tulla hyvät ystävät! Uskomatonta että helpotti!!!!
Pakkasimme miehen tavarat ja lupasimme hakea loput vkon kuluttua. Hänen ex toivotti minulle voimia jatkaa tästä, mihin hän saa pistää pisteen. Totesi ettei halua tavata/pitää yhteyttä mieheen ilman minua! Ei enää salailua mihinkään suuntaan.. huh..
Kului 6 kk.. tulin uudestaan raskaaksi ja olimme sekaisin onnesta! Me muistamme sitä pientä syntymätöntä lasta puheissamme ja sytytimme kynttilän jouluna.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta itselleen voi antaa anteeksi. Tärkeää että saisi puhua avoimesti jollekin, ettei tarvitse itkeä aivan yksin..
VOIMIA kaikille asian kanssa painiville! -siiri-
EN olisi ikinä halunnut tapailla varattua miestä, mutta hän antoi minun elää valheessaan. Vasta pakkotilanteessa hän juotui paljastamaan tilanteensa. Lisäksi olin käyttänyt useita voimakkaita lääkkeitä jalkaoperaation vuoksi, ollut leikkauksessa ym.
Varasin heti ajan lääkärille, otin miehen mukaan. Totesin etten sitten tee tätä yksin vaan hänen on tuettava minua niin henkisesti, kuin taloudellisestikin!
En olisi ikinä halunnut kokea aborttia.... en ikinä.... olin niiin vihainen hänelle ja koko maailmalle. Anoin anteeksi pieneltä syntymättömältä lapselta ja itkin itseni uneen monena iltana.
Mies oli kamalan hämillään. Hän oli aina haaveillut lapsesta, muttei avovaimo voinut sitä iloa hänelle suoda.
Hän ei ukaltanut sanoa omaa mielipidettään, myötäili vain minua. Halusin että hän katoaisi elämästäni, mutta hän sanoi rakastuneensa minuun ja ettei ikinä halua jättää minua kaiken tämän jälkeen.
Halusin miettiä parin vrk ajan elämää, ja pyysin häntä ajamaan naisensa luo jos haluaisi jatkaa kanssani.
Kuinka voikaan iso mies pelätä ja itkeä sydäntä raastaen...
Siinä me molemmat "salarakkaat" pyysimme miestä menemään pois paikalta. Me puhuimme kaikesta..
itkimme, pyysimme anteeksi ja lopuksi jo nauroimmekin. Totesimme, että ilman moista miestä, meistä olisi voinut tulla hyvät ystävät! Uskomatonta että helpotti!!!!
Pakkasimme miehen tavarat ja lupasimme hakea loput vkon kuluttua. Hänen ex toivotti minulle voimia jatkaa tästä, mihin hän saa pistää pisteen. Totesi ettei halua tavata/pitää yhteyttä mieheen ilman minua! Ei enää salailua mihinkään suuntaan.. huh..
Kului 6 kk.. tulin uudestaan raskaaksi ja olimme sekaisin onnesta! Me muistamme sitä pientä syntymätöntä lasta puheissamme ja sytytimme kynttilän jouluna.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta itselleen voi antaa anteeksi. Tärkeää että saisi puhua avoimesti jollekin, ettei tarvitse itkeä aivan yksin..
VOIMIA kaikille asian kanssa painiville! -siiri-
Vastaukset 6
Vanhimmat
siis hetkinen, mistä kului 6kk? Että muutaman hassun kuukauden takia sitten vietiin yhdeltä ihmiseltä taas koko elämä..?! Ja sillonko taas uutta aborttia putkeen vai??
Tuollaiseen petturiäijään tuskin on luottamista. Parhaan teon olisit tehnyt esikoislapselles kun oisit lähtenyt ukosta eri teille ja antanut lapsen pitää elämänsä!
Ei tainneet lukijat tajuta pointtia... Aivan kaoottisessa elämäntilanteessa vaihtoehdot eivät aina ole kovin selkeät! Olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa ( en olisi saanut kunnon äitiyspvrahaa= ei minulla olisi ollut varaa jäädä heti äitiyslomalle jos olisin ollut yksin!)
Eniten mielipiteeseeni vaikuttivat voimakkaat kipulääkkeet sekä unilääkkeet, joita käytin sekä leikkaus jossa olin jo raskaana ollessani.. en siis tiennyt vielä olevani raskaana..kun ei minun pitänyt edes gynekologisen vaivan takia tulla raskaaksi!
En usko että tuollaiset provoajat osaisivat olla empaattisia missään tilanteessa, kenellekään!
Te, jotka painitte näillä sivuilla valintojen parissa, muistakaa kuunnella omaa sydäntänne!!!!! Kenenkään muun mielipide ei saa olla ratkaiseva..
Meille valinta oli silloin oikea, nyt en enää pystyisi samaa kokemaan, eikä toki ole mahdollistakaan -piuhat pistettiin poikki sektion ohella!
Lapsi on ihana.... hän on taivaan lahja! Mutta en tekisi lasta ilman miestä.. en koskaan! = Minun oma mielipiteeni!
saattaa jäädä lapsen synnyttyäkin.. mitäs sitten tekisit?
Ei täällä mitään provoilla, vaan esitetään mielipiteitä toiminnastasi.
Kysyitkö edes oliko ne lääkkeet varallisia alkiolle?
Tuskin abortteja tehtäisikään jos sitä sydäntä kuunneltaisiin rehellisemmin eikä tukahdutettaisi kylmän järjen alle.. tai ehkä joillain vain ei ole sydäntä mitä kuunnella.
Mitä se lapsi mieheen liittyy...lapsen elämä ei ole sidoksissa miehen elämään mitenkään. Se mieshän voi kuolla vaikka auton alle tai syöpään loppuraskauden aikana tai heti vauvan synnyttyä tai lähteä uuden naisen matkaan. No hyhvä että pistivät "piuhasi" poikki...
mistään hinnasta tekisi uudestaan.
No etpä saa ainakaan minulta mitään sympatiaa tai empatiaa. Itse tulin raskaaksi miehelle, joka sitten osoittautui olevan varattu. Pistin poikki suhteen ja sain maailman ihanimman lapsen, jonka elätän yksin...aborttia en edes harkinnut vaikka ystäväni ja sukulaiseni olivat sen kannalla (ei pelkästään suhdetilanteen vuoksi vaan terveyteni vuoksi - olin valmis riskeeraamaan elämäni että lapsi saisi elää - mutta Jumala on armollinen ja olen edelleen elossa).