Nuorempana muistan, miten nopea olin suuttumaan, tosin lepyinkin yhtä nopeasti. Nykyään sitä pyrkii kanavoimaan oman suuttumuksensa johonkin järkevään toimintaan, jos watutuskäyrä nousee liian korkealle, kuten esimerkiksi maalaamiseen, tanssimiseen, luonnon keskellä samoiluun, kirjoittamiseen, puutarhatöihin, ruoanlaittoon, lukemiseen ... siivoamiseen :). Aika pitkä pinna minullakin on vuosien saatossa hioitunut, mutta silloin, kun se napsahtaa poikki, on oksat pois! Silloinkaan en huuda ja raivoa falsetissa, vaan päästän höyryt pois sisältäni keskusteluäänellä ja ehkäpä se on tehokkaampaa jossain mielessä, kuka tietää ;). Pitkävihainen en silti ole ...
Minusta ei ole vaan mitään järkeä purkaa omaa pahaa oloani omiin läheisiini ja itselleni tärkeille ihmisille heitä sättimällä, ei kukaan sellaista kohtelua ansaitse. Asiasta voi toki sanoa, mutta silloinkin kerron sen toisille asiallisesti, en huutamalla ja hyökkäävästi.
Entä te, oletteko helposti leppyviä vai pitkävihaisia?
Helposti leppyvä vai pitkävihainen?
112
1397
Vastaukset
Jos väärin tehnyt hlö tajuaa pyytää heti anteeksi, ni lepyn saman tein (toki riippuu asian vakavuudesta), muuten olen melkosen pitkävihainen...ja vihani kohde kyllä tulee aina huomaamaan sen...
- persona-non-grata
joskus väärässä. Pyydätkö sinä siinä tapauksessa anteeksi?
persona-non-grata kirjoitti:
joskus väärässä. Pyydätkö sinä siinä tapauksessa anteeksi?
Anteeksipyyntö ei ole koskaan ollut itselleni ongelma...
Saatan joskus (parisuhteessa) pyytää anteeksi vaikken edes usko olevani väärässä. Ihan vain siksi etten jaksa tapella mistään mitättömyyksistä.. Antaa toisen kuvitella olevansa oikeassa.. ;)- persona-non-grata
TheOne kirjoitti:
Anteeksipyyntö ei ole koskaan ollut itselleni ongelma...
Saatan joskus (parisuhteessa) pyytää anteeksi vaikken edes usko olevani väärässä. Ihan vain siksi etten jaksa tapella mistään mitättömyyksistä.. Antaa toisen kuvitella olevansa oikeassa.. ;)toinen sitä sinulta henk.kohtaisesti pyytää? Entä osaatko antaa anteeksi itsellesi omat mokasi?
Anteeksianto ei olekaan niin helppoa aina, mitä sitä etukäteen kuvittelisi sen olevan. Helpottavaa se on, kun sen lopulta tekee ... myös se, että osaa antaa itselleen anteeksi omat virheensä on minusta ainakin vapauttava kokemus. Käsittää oma rajallisuutensa ja tyhmyytensä ;). persona-non-grata kirjoitti:
toinen sitä sinulta henk.kohtaisesti pyytää? Entä osaatko antaa anteeksi itsellesi omat mokasi?
Anteeksianto ei olekaan niin helppoa aina, mitä sitä etukäteen kuvittelisi sen olevan. Helpottavaa se on, kun sen lopulta tekee ... myös se, että osaa antaa itselleen anteeksi omat virheensä on minusta ainakin vapauttava kokemus. Käsittää oma rajallisuutensa ja tyhmyytensä ;).Mielestäni anteeksianto on yhtä helppoa ja luonnollista kuin anteeksipyytäminen...ei ongelmaa kummassakaan...
Tietenkään kaikkea ei voi, eikä kuulukkaan saada anteeksi...eikä edes pyytää...- persona-non-grata
TheOne kirjoitti:
Mielestäni anteeksianto on yhtä helppoa ja luonnollista kuin anteeksipyytäminen...ei ongelmaa kummassakaan...
Tietenkään kaikkea ei voi, eikä kuulukkaan saada anteeksi...eikä edes pyytää...anteeksi, jos sen tekee vilpittömin mielin. Eri asia on, voiko sitä antaa tekijälle anteeksi. En usko itsekään olevani kykenevä antamaan ihan kaikkea anteeksi ...
persona-non-grata kirjoitti:
anteeksi, jos sen tekee vilpittömin mielin. Eri asia on, voiko sitä antaa tekijälle anteeksi. En usko itsekään olevani kykenevä antamaan ihan kaikkea anteeksi ...
..tekoja on itsekästä ja tekopyhää edes yrittää pyytää anteeksi. Anteeksipyynnön vilpittömyys ei siihen vaikuta...
- persona-non-grata
TheOne kirjoitti:
..tekoja on itsekästä ja tekopyhää edes yrittää pyytää anteeksi. Anteeksipyynnön vilpittömyys ei siihen vaikuta...
siihenkään, että ihminen voi tosiaan myös muuttua. Eikö ihminen ansaitse aina myös toisen mahdollisuuden? Eikö virheitä tehdä myös siksi, että niistä voisi myös oppia jotain? Sitten tietenkin ihmistä voi jo kutsua tyhmäksi, jos niitä samoja virheitä tekee toistuvasti oppimatta niistä mitään.
En ajattele tässä nyt "virheiden" tekemisessä niitä ääripäitä ... persona-non-grata kirjoitti:
siihenkään, että ihminen voi tosiaan myös muuttua. Eikö ihminen ansaitse aina myös toisen mahdollisuuden? Eikö virheitä tehdä myös siksi, että niistä voisi myös oppia jotain? Sitten tietenkin ihmistä voi jo kutsua tyhmäksi, jos niitä samoja virheitä tekee toistuvasti oppimatta niistä mitään.
En ajattele tässä nyt "virheiden" tekemisessä niitä ääripäitä ...Teosta riippuu, että ansaitseeko "toista yritystä". Enkä usko ihmisen muuttumiseen...luonne pysyy samana...metodit muuttuu...
Tarkoitan tässä nyt siis vakavia asioita kuten pettämistä tms...- P-N-G ... ei kirj.
TheOne kirjoitti:
Teosta riippuu, että ansaitseeko "toista yritystä". Enkä usko ihmisen muuttumiseen...luonne pysyy samana...metodit muuttuu...
Tarkoitan tässä nyt siis vakavia asioita kuten pettämistä tms...riippuu pitkälti omasta oivalluskyvystä elämän tärkeiden asioiden suhteen. Tietysti meille saattavat olla erilaiset asiat tärkeitä. Kuitenkin uskon siihen, että ihminen on kykeneväinen myös muuttumaan edukseen. Ajatellaan nyt vaikkapa nuorisorikollisia ... osa syrjääntyy lopullisesti, osalla taas kapasiteettia ja reusrsseja muutokseen ja se on monesti myös pysyvää.
Aina pitäisi miettiä myös sitä, jos itse tekee virheen jossain asiassa, että miltä tuntuisi, jos kukaan ei antaisi minulle/sinulle tilaisuutta hyvittää niitä virheitä ja tilaisuutta yrittää toisen kerran. Itse en voisi olla kellekään niin armoton, etten antaisi edes mahdollisuutta ... P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
riippuu pitkälti omasta oivalluskyvystä elämän tärkeiden asioiden suhteen. Tietysti meille saattavat olla erilaiset asiat tärkeitä. Kuitenkin uskon siihen, että ihminen on kykeneväinen myös muuttumaan edukseen. Ajatellaan nyt vaikkapa nuorisorikollisia ... osa syrjääntyy lopullisesti, osalla taas kapasiteettia ja reusrsseja muutokseen ja se on monesti myös pysyvää.
Aina pitäisi miettiä myös sitä, jos itse tekee virheen jossain asiassa, että miltä tuntuisi, jos kukaan ei antaisi minulle/sinulle tilaisuutta hyvittää niitä virheitä ja tilaisuutta yrittää toisen kerran. Itse en voisi olla kellekään niin armoton, etten antaisi edes mahdollisuutta .....ei vain kuulu saada anteeksi. Niiden kanssa on vain elettävä!
Olen itsekkin tehnyt pari anteeksiantamatonta virhettä enkä edes tule pyytämään niitä anteeksi, koska se on teon suuruus huomioon ottaen täysin absurdia...- P-N-G ... ei kirj.
TheOne kirjoitti:
..ei vain kuulu saada anteeksi. Niiden kanssa on vain elettävä!
Olen itsekkin tehnyt pari anteeksiantamatonta virhettä enkä edes tule pyytämään niitä anteeksi, koska se on teon suuruus huomioon ottaen täysin absurdia...tavalla. Toisaalta, onneksi olemme erilaisia :) ...
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
tavalla. Toisaalta, onneksi olemme erilaisia :) ...
..ois tylsää jos oltais samiksia! X)
- persona = dazu
TheOne kirjoitti:
..ois tylsää jos oltais samiksia! X)
Kaksi vatipäätä juttelee :D
- kirpela
on yhtä sarjatulta suuttuessaan, mutta loppuu yhtä nopeesti kun alkokin, eli alta aika yksikön.
- persona-non-grata
omalla tavallaan sitä myös ehdollistaa itsensä tekemiselle/toimimiselle purkaakseen omaa sisäistä ärtymystään. Toisaalta taas omassa toiminnassa positiivinen elementti, eikä se aiheuta kellekään toiselle kärsimystä ... minulle, kun aina ei riitä se kymmeneen laskeminen :).
- kirpela
persona-non-grata kirjoitti:
omalla tavallaan sitä myös ehdollistaa itsensä tekemiselle/toimimiselle purkaakseen omaa sisäistä ärtymystään. Toisaalta taas omassa toiminnassa positiivinen elementti, eikä se aiheuta kellekään toiselle kärsimystä ... minulle, kun aina ei riitä se kymmeneen laskeminen :).
lasken aika pitkään, mutta auta armias jollei muutamasta kymmenestä sanomisesta mene jakeluun...
- persona-non-grata
kirpela kirjoitti:
lasken aika pitkään, mutta auta armias jollei muutamasta kymmenestä sanomisesta mene jakeluun...
ja elämänkokemuksenkin kautta oppinut pitkäjänteiseen toimimiseen. Heti ei vaan voi ensimmäisen takaiskun sattuessa lyödä hanskoja tiskiin ja sanoa:"Nyt riitti!".
mut sit on jotain ihmisii joiden seura on vaan huonoksi havaittua niin niistä voi sit päästää vähin äänin irti, mut ilman mitään draamatiikkaa.
- persona-non-grata
tuosta, ettei ihmissuhteiden päättymiseen tarvita mitään erityistä dramatiikkaa. Toisen voi antaa vaan olla, jos tuntee hänen olevan ns. energianviejä, eikä itselle hyväksi.
persona-non-grata kirjoitti:
tuosta, ettei ihmissuhteiden päättymiseen tarvita mitään erityistä dramatiikkaa. Toisen voi antaa vaan olla, jos tuntee hänen olevan ns. energianviejä, eikä itselle hyväksi.
mä en jaksa ihmissiä jotka aiheuttaa draamaa/skitsoilee.
- persona-non-grata
timanttia kirjoitti:
mä en jaksa ihmissiä jotka aiheuttaa draamaa/skitsoilee.
tarve olla niitä draamakuningattaria ja -kuninkaita. On ihmisiä, jotka eivät pysty elämään elämäänsä ilman draamaa ... ellei sitä ole muuten, siitä tehdään sellainen ;).
.
Mä inhoan riitelyä enkä läheisiäni vaivaa suuttumisillani, enkä tykkää myöskään yhtään pahanolon purkamisista ympäristöön. Jos joudun kohteeksi niin voipi päästä helvetti irralleen. En tuiskahtele enkä puuskahtele. Mulla tappeluissani on alku ja loppu, ja pyrin aina pitään homman lyhyenä.
Mun lopetussysteemit ei kyllä aina ihan kaikkia miellytä :)
Suuttua voin vaikka sadasosasekunnissa, riippuu aiheesta. Voin myös siltä seisomalta parissa minuutissa päättää vaikka seurustelusuhteen loppumisesta, enkä asiaa sen jälkeen miksikään muuta (tai kaverisuhteen päättymisen tms.)
Eli suutun nopeasti mutta lopetan äkkiä riidan enkä sinänsä jatka sitä ikuisuuksia. Mutta se että mä näytän ulospäin leppyneeltä enkä jatka enää riitaa, ei missään nimessä kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä että olisin jotenkin anteeksi antanut. Minä olen erittäin pitkävihainen, vaikka mun kohdalla se ei näy minään tappelun jatkumisena vaan sellaisena että en esim. puhu jollekin vaikka 10 vuoden päästäkään, jos olen niin päättänyt. Turha kuvitella että unohdan :)
.- persona-non-grata
loukkauksia, joita kohdannut elämänsä aikana. Miksiköhän sitä muistaa ne niin hyvin? :) Toisaalta taas se, että antaa toiselle ne loukkaukset anteeksi ei tarkoita myöskään sitä, että ne tarvitsisi unohtaa tai pahuutta lakaista maton alle ... kukapa niitä noin vain kykenisikään unohtamaan. Se on vaan yksinkertaisesti itselle helpotus ja antaa rauhan sisimpään. Se anteeksianto.
persona-non-grata kirjoitti:
loukkauksia, joita kohdannut elämänsä aikana. Miksiköhän sitä muistaa ne niin hyvin? :) Toisaalta taas se, että antaa toiselle ne loukkaukset anteeksi ei tarkoita myöskään sitä, että ne tarvitsisi unohtaa tai pahuutta lakaista maton alle ... kukapa niitä noin vain kykenisikään unohtamaan. Se on vaan yksinkertaisesti itselle helpotus ja antaa rauhan sisimpään. Se anteeksianto.
.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt. Siis tuota anteeksiannon hehkutusta. Minä en anna kellekkään mitään anteeksi ja silti mulla on täydellinen rauha sisimmässäni. Mä saatan jopa ajan mukaan unohtaa mitä se toinen varsinaisesti _teki_ aiheuttaakseen asian, mutta en sitä omaa päätöstä poistaa se ihminen listaltani.
Se on ilmeisesti mulle se helpotus tms. kun päätän poistaa sen, niin se olkoon se rangaistus ja varmistus ettei se ainakaan mulle enempää mitään negatiivista tee. Anteeksi ei todellakaan tarvi toisten pahoja tekoja antaa. Pääasia on että tekee itse päätöksen jatkosta ja sitten tavallaan uhohtaa koko jutun (muistaa vaan ettei sille tyypille anneta mahdollisuutta uusiin pahantekoihin)
Mä kuulen niin paljon loukkauksia ettei edes supertietokoneen muisti riittäisi niiden muistamiseen. Puhumattakaan mun, eli siis en muista kuin muutamat viimeisimmät tai sitten pahimmat. Tekemiset pysyykin paremmin mielessä. Mä keskityn vaan yrittään muistaa niitä joiden kanssa ei sitten enää olla :)
.- persona-non-grata
Papu.Sparrow kirjoitti:
.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt. Siis tuota anteeksiannon hehkutusta. Minä en anna kellekkään mitään anteeksi ja silti mulla on täydellinen rauha sisimmässäni. Mä saatan jopa ajan mukaan unohtaa mitä se toinen varsinaisesti _teki_ aiheuttaakseen asian, mutta en sitä omaa päätöstä poistaa se ihminen listaltani.
Se on ilmeisesti mulle se helpotus tms. kun päätän poistaa sen, niin se olkoon se rangaistus ja varmistus ettei se ainakaan mulle enempää mitään negatiivista tee. Anteeksi ei todellakaan tarvi toisten pahoja tekoja antaa. Pääasia on että tekee itse päätöksen jatkosta ja sitten tavallaan uhohtaa koko jutun (muistaa vaan ettei sille tyypille anneta mahdollisuutta uusiin pahantekoihin)
Mä kuulen niin paljon loukkauksia ettei edes supertietokoneen muisti riittäisi niiden muistamiseen. Puhumattakaan mun, eli siis en muista kuin muutamat viimeisimmät tai sitten pahimmat. Tekemiset pysyykin paremmin mielessä. Mä keskityn vaan yrittään muistaa niitä joiden kanssa ei sitten enää olla :)
.itsestä, omista tuntemuksista. Ei näistä voi puhua muiden suilla ... jokaisella on omanlaisensa kokemus eri asioista. Kerroin silti itsekin TheOnelle, että ei sitä varmasti itsekään kykenisi ihan kaikkea antamaan anteeksi jollekin toiselle, kuka minua oikein pahasti jollain tavalla loukkaisi. Toki se olisi itselle helpottavampaa, jos siihen kykenisi. Tähän asti olen kyennyt tekemään sen, mutta toisaalta minua ei ole vielä kukaan oikein verisesti loukannutkaan ;).
Jokunen vuosi takaperin hermostuin helposti jopa niin, että korotin ääntäni ja pistin pystyyn kunnon riidan, oli aihe tärkeä tai ei. Lasten vallattua talon olen väkisinkin joutunut opettelemaan itsehillintää, pinnani ei ole pidentynyt mutta osaan puhista kiukkuni itsekseni pois tai lähden koiran kanssa happihyppelylle. Pian oma kiukustuminen jo naurattaakin ja elän toivossa että iän myötä myös oma temperamenttini hieman tasaantuu. :) Anteeksi osaan pyytää ja antaa, sillä pääsee aika pitkälle vaikkei pitkällä pinnalla pääsekään kehuskelemaan.
- persona-non-grata
antaminenkin merkitystään, jos ne tehdään toistuvasti samasta asiasta? Jos kuitenkaan ei opita mitään omista virheistä/erheistä ...
En tarkoittanut tällä, että juuri sinä tekisit niin, ihan yleisellä tasolla vain mietin ... persona-non-grata kirjoitti:
antaminenkin merkitystään, jos ne tehdään toistuvasti samasta asiasta? Jos kuitenkaan ei opita mitään omista virheistä/erheistä ...
En tarkoittanut tällä, että juuri sinä tekisit niin, ihan yleisellä tasolla vain mietin ...Toinen ääripää taas ei osaa pyytää anteeksi missään tilanteessa. Kultainen keskitie se kai tässäkin asiassa on löydettävä. :)
persona-non-grata kirjoitti:
antaminenkin merkitystään, jos ne tehdään toistuvasti samasta asiasta? Jos kuitenkaan ei opita mitään omista virheistä/erheistä ...
En tarkoittanut tällä, että juuri sinä tekisit niin, ihan yleisellä tasolla vain mietin ...samaa virhettä ei voi toistaa
- P-N-G ... ei kirj.
monte24 kirjoitti:
samaa virhettä ei voi toistaa
samoja virheitä ja hakkaavat kuvainnollisesti päätään seinään. Onko kyse kykenemättömyydestä oivaltaa asioita vai miksi näin?
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
samoja virheitä ja hakkaavat kuvainnollisesti päätään seinään. Onko kyse kykenemättömyydestä oivaltaa asioita vai miksi näin?
anteeksikin voi pyytää vaikka ei tajuais tekemäänsä virhettä, joten se toistuu varmasti.
pitäis oppia lukemaan vilpitön anteeksi pyytäminen sellaisesta jossa pyydetään anteeksi vain sen takia et tilanne on ikävä.- persona-non-grata
monte24 kirjoitti:
anteeksikin voi pyytää vaikka ei tajuais tekemäänsä virhettä, joten se toistuu varmasti.
pitäis oppia lukemaan vilpitön anteeksi pyytäminen sellaisesta jossa pyydetään anteeksi vain sen takia et tilanne on ikävä.mitään merkitystä, jos ei ymmärrä itse tekemäänsä vääryyttä toista kohtaan. Ehkä siinä tapauksessa on hyvä jättää senkaltainen ihminen rauhaan ... miksi sitä toistuvasti antaisi oman mielenrauhansa häiriintyä sellaisen ihmisen vuoksi? Onko se välinpitämättömyyttä vai voiko sitä kutsua noin vahvalla sanalla, jos toinen ei vain herätä sen ihmeellisimpiä tunteita puoleen tai toiseen?
mikä mä oon :(
- persona-non-grata
minä en tiedä :). Millainen sinä sitten olet?
persona-non-grata kirjoitti:
minä en tiedä :). Millainen sinä sitten olet?
jos juttua ei saada käsiteltyä, mut jos toinen osapuoli vilpittömästi pyytää anteeksi niin osaan myös antaa anteeksi.
- persona-non-grata
monte24 kirjoitti:
jos juttua ei saada käsiteltyä, mut jos toinen osapuoli vilpittömästi pyytää anteeksi niin osaan myös antaa anteeksi.
omalla tavallaan pelottavia. Heidän kanssaan saa olla koko ajan varpaillaan, ettei vahingossa sano mitään väärää ... muuten saa ikuiset vihat päälleen, vaikka miten olisi pienestäkin kyse. Energianviejiä enimmäkseen. Tämä kuitenkin vain oma kokemus.
persona-non-grata kirjoitti:
omalla tavallaan pelottavia. Heidän kanssaan saa olla koko ajan varpaillaan, ettei vahingossa sano mitään väärää ... muuten saa ikuiset vihat päälleen, vaikka miten olisi pienestäkin kyse. Energianviejiä enimmäkseen. Tämä kuitenkin vain oma kokemus.
virheitään.
jokainen joskus mokaa, mut vaan jotkut uskaltaa pyytää anteeksi, mistäköhän se johtuu???onko se ylpeyttä- persona-non-grata
monte24 kirjoitti:
virheitään.
jokainen joskus mokaa, mut vaan jotkut uskaltaa pyytää anteeksi, mistäköhän se johtuu???onko se ylpeyttäitselleenkään anteeksi? Rakastaako ne edes itseään, ketä eivät osaa toisillekaan virheitä anteeksi antaa? Osuvasti (?) voisi varmasti kuvata, että siinä tosiaan ylpeys käy lankeemuksen edellä, jos anteeksi ei kykene pyytämään omia mokiaan. Minusta jääräpäiset ihmiset, ketkä eivät pysty näkemään omia virheitään ja silkkaa tyhmyyttäänkin elävät täysin tiedostamattomasti omassa yksityisessä "kliimaksissaan".
Jokaisen pitäisi kenties oppia olemaan armollinen itselleenkin.
Minulla on kohtuullisen lyhyt pinna, mutta olen vuosien saatossa opinut kontrolloimaan käytöstäni. Mitä sitä voi muutakaan. Jos esimerkiksi töissä menee joku asia perseelleen, niin paha on alkaa huutamaan tai kiinni käymään.
Kotona yritän aikani niellä kiukkuani ja jos tilanne ei mene ohi, kerron mielipiteeni vähän turhan kovaäänisesti ja jyrkin sanankääntein. Kauniimpi puolisko siitä tietysti loukkaantuu ja joudun lepyttelypuolelle ja anteeksi pyytelemään. Onneksi kiukkuni menee silloin nopeasti ohi.
Kavereiden kanssa en edes muista, milloin olisin riidellyt. Ventovieraiden kanssa kylläkin ja silloin on lyhyt pinna ja kova ääni. Onpa välillä mennyt nokkapokaksikin.
Mököttämistä en harrasta ja kestän sitä huonosti muiltakaan. Joskus joku heila piti mykkäkoulua, joten keksin itselleni siksi aikaa parempaa tekemistä ja johan siitä nousi toivomani kovaääninen keskustelu. Ties kauanko olisi muuten kestänyt. ;-)- persona-non-grata
miksi juuri sinun pitää lopulta pyytää anteeksi? Ei sillä, olen itsekin tehnyt niin ja tunnen oloni lähinnä typeräksi ja nöyryytetyksi sen vuoksi. En tiedä, miten itse reagoit siihen ...
Minäkään en kestä mykkäkoulua yhtään, enkä käsitä, miten jotkut voivat olla puhumatta vaikka viikkokausia puolisonsakin kanssa, jos jotain isompaa känää tulee. Minä en vaan kykene olemaan kauaa puhumatta. persona-non-grata kirjoitti:
miksi juuri sinun pitää lopulta pyytää anteeksi? Ei sillä, olen itsekin tehnyt niin ja tunnen oloni lähinnä typeräksi ja nöyryytetyksi sen vuoksi. En tiedä, miten itse reagoit siihen ...
Minäkään en kestä mykkäkoulua yhtään, enkä käsitä, miten jotkut voivat olla puhumatta vaikka viikkokausia puolisonsakin kanssa, jos jotain isompaa känää tulee. Minä en vaan kykene olemaan kauaa puhumatta.Harvoin minä sanomaani pyytelen anteeksi, mutta tapaa on mielestäni joskus syytäkin pyytää. Pitäisi osata hillitä itsensä eikä sanoa niin rumasti.
Mä en suutu kovin helposti. Yhden käden sormet riittää laskemaan ne ihmiset, jotka ovat nähneet mut oikeasti suuttuneena, mutta kukaan heistä ei haluaisi nähdä sitä uudestaan :) Lepyn kuitenkin nopeasti.
- persona-non-grata
suuttuu, se saattaa mennä joillakin ehkä hieman överiksikin. En tarkoita, että sinulla olisi mennyt ;).
persona-non-grata kirjoitti:
suuttuu, se saattaa mennä joillakin ehkä hieman överiksikin. En tarkoita, että sinulla olisi mennyt ;).
että niin on saattanut tottumattomana käydä... ;)
kyllä suutu. Nuorempana tulistuin kyllä joskus aika nopeastikin, mutta nykyään suhtaudun asioihin rauhallisesti. Joskus saatan kans päästää höyryjä vaan sanomalla asiat päin naamaa, mutta en tykkää kiukutella, enkä tosiaan haukkua toista. Mä en myöskään ala vihaamaan ketään, enkä vihoittele pitkiä aikoja.
Ja, kun en ole aikoihin antanut, niin nyt *halipusu*.- persona-non-grata
sulle lentosuukon ;). Joo, mitäpä sitä turhaan omaa energiaansa kuluttaa mihinkään kiukutteluun, sillä kun ei saa mitään rakentavaa aikaiseksi ...
persona-non-grata kirjoitti:
sulle lentosuukon ;). Joo, mitäpä sitä turhaan omaa energiaansa kuluttaa mihinkään kiukutteluun, sillä kun ei saa mitään rakentavaa aikaiseksi ...
*riemuitsee*
- P-N-G ... ei kirj.
dazu kirjoitti:
*riemuitsee*
noin suuri juttu? :) ... lähetän vielä toisenkin samantien.
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
noin suuri juttu? :) ... lähetän vielä toisenkin samantien.
Se oli hyvin iso juttu. *rakastuttaa* Ihana täti olet... Mulle on sulle paljon asiaa tuonne privan puolelle ja tuun häiriköimään sua, kun saan muutaman asian pois alta.
Mä olen aika semmoinen tahdonmukainen toimija ja jostain syystä mun tahto kapinoi aina sitä vastaan, mitä pitäis tehdä. Nyt, kun pitäis ihan muuta tehdä, haluaisin kirjoittaa sulle ja parille muulle pitkän viestin...
Ja helposti, jos ei pysty pariin-kolmeen viikkoon kirjoittamaan, niin aloittaminen uudestaan on kamalan vaikeaa. Tulee niin laiminlyönyt olo...- P-N-G ... ei kirj.
dazu kirjoitti:
Se oli hyvin iso juttu. *rakastuttaa* Ihana täti olet... Mulle on sulle paljon asiaa tuonne privan puolelle ja tuun häiriköimään sua, kun saan muutaman asian pois alta.
Mä olen aika semmoinen tahdonmukainen toimija ja jostain syystä mun tahto kapinoi aina sitä vastaan, mitä pitäis tehdä. Nyt, kun pitäis ihan muuta tehdä, haluaisin kirjoittaa sulle ja parille muulle pitkän viestin...
Ja helposti, jos ei pysty pariin-kolmeen viikkoon kirjoittamaan, niin aloittaminen uudestaan on kamalan vaikeaa. Tulee niin laiminlyönyt olo...vanhaksi, kun tädiksi kutsutaan ;). Katselin silti joku kerta jotain aloitusta, jossa minua verrattiin siihen englantilaiseen Hyacint Bukee`hen (vai miten tuo nimi kirjoitetaan?) ... tai jollekin oli tullut hänestä mieleen minä. Aika osuvaa ... ehkä minussa asuu pieni Hyacint Bukee`;).
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
vanhaksi, kun tädiksi kutsutaan ;). Katselin silti joku kerta jotain aloitusta, jossa minua verrattiin siihen englantilaiseen Hyacint Bukee`hen (vai miten tuo nimi kirjoitetaan?) ... tai jollekin oli tullut hänestä mieleen minä. Aika osuvaa ... ehkä minussa asuu pieni Hyacint Bukee`;).
niin vanha ole... Nuori tyttöhän sinä vielä olet, mutta tahdoin silti täditellä. Minulle tulee mieleen kyllä ihan jotain muuta, kuin joku englantilainen vanha nainen. Jotain sellaista, että ajatus alkaa karkailemaan ja silmät menemään kiinni tätä kirjoitettaessa.
- P-N-G ... ei kirj.
dazu kirjoitti:
niin vanha ole... Nuori tyttöhän sinä vielä olet, mutta tahdoin silti täditellä. Minulle tulee mieleen kyllä ihan jotain muuta, kuin joku englantilainen vanha nainen. Jotain sellaista, että ajatus alkaa karkailemaan ja silmät menemään kiinni tätä kirjoitettaessa.
ja jää kuolaamaan. Mene mieluummin sänkyyn ja unelmoi siellä ;) ... minä virtuaalisti peittelen sinut sänkyyn ja annan hyvänyön halit.
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
ja jää kuolaamaan. Mene mieluummin sänkyyn ja unelmoi siellä ;) ... minä virtuaalisti peittelen sinut sänkyyn ja annan hyvänyön halit.
Ehdin jo kuolaamaan... Menen minä sängylle, mutta et sinä minua peittele, vaan minä sinut. Ensin kannan sut sängylle. Tehdään sulle sinne lämmin pesä, niin voin sitten kietoutua sun ympärille nukkumaan... lämmitetään toisiamme. :) Halitaan ensin pari tuntia...
- P-N-G ... ei kirj.
dazu kirjoitti:
Ehdin jo kuolaamaan... Menen minä sängylle, mutta et sinä minua peittele, vaan minä sinut. Ensin kannan sut sängylle. Tehdään sulle sinne lämmin pesä, niin voin sitten kietoutua sun ympärille nukkumaan... lämmitetään toisiamme. :) Halitaan ensin pari tuntia...
tuota alkulämmittelyä vähän tavanomaista pidempään ;). Sitä on vähän niinkuin vanha dieselvehje ... käyntiin pääseminen kestää, mutta sen jälkeen sitä onkin pitelemätön :).
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
tuota alkulämmittelyä vähän tavanomaista pidempään ;). Sitä on vähän niinkuin vanha dieselvehje ... käyntiin pääseminen kestää, mutta sen jälkeen sitä onkin pitelemätön :).
Ja alamäkeen lasketellaan ilmeisesti kovaa? :) Mun on ehkä sitten paremmin samalla aaltopituudella ollut tämä homma viime aikoina... lisäten vielä sen, että kun alkuun päästään, niin loppua ei meinaa tulla millään, eli raastavan verkkainen on vauhti. ;)
- P-N-G ... ei kirj.
dazu kirjoitti:
Ja alamäkeen lasketellaan ilmeisesti kovaa? :) Mun on ehkä sitten paremmin samalla aaltopituudella ollut tämä homma viime aikoina... lisäten vielä sen, että kun alkuun päästään, niin loppua ei meinaa tulla millään, eli raastavan verkkainen on vauhti. ;)
välillä, kun vähän hidastaa, niin eiköhän sitä jaksa vanhempikin pidempään. No joo, minä taidan nyt kuitenkin mennä nukkumaan, kun väsy alkoi silmäluomia painamaan ... hyvää yötä sinulle toivotan! :)
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
välillä, kun vähän hidastaa, niin eiköhän sitä jaksa vanhempikin pidempään. No joo, minä taidan nyt kuitenkin mennä nukkumaan, kun väsy alkoi silmäluomia painamaan ... hyvää yötä sinulle toivotan! :)
meinasin sitä, että ei ole spurttia, vaan tuksuttaa tasatahtia aika pitkään, mutta vakaasti, hidastumatta. No, menes nyt nukkumaan sitten... Kauniita unia!
- Ob.Server
mutta joissakin asioissa en myöskään helposti lepy. Elämässä on tapahtunut joitain asioita, joista en vieläkään ole päässyt yli. Eivät ne tosin jatkuvasti mielessä ole, mutta aina kun tulee mieleen, hieman sisällä kuohahtaa.
- persona-non-grata
kestää joskus kauemmin, kuin yleensä ;). Jokainen ollaan omia yksilöitä ja meillä jokaisella omat tapamme käsitellä asioita. Kuka sitten oivaltaa mitäkin ja milloin ...
- Ob.Server
persona-non-grata kirjoitti:
kestää joskus kauemmin, kuin yleensä ;). Jokainen ollaan omia yksilöitä ja meillä jokaisella omat tapamme käsitellä asioita. Kuka sitten oivaltaa mitäkin ja milloin ...
minulla ne muutamat tapaukset ovat lapsuudessa minulle tapahtuneita epäoikeudenmukaisuuksia, jotka vielä näin aikuisen, jolla on omia lapsia, näkökulmasta ovat vieläkin epäoikeudenmukaisia, enkä suurin surminkaan samanlaisia asioita tekisi kenellekään. Toisaalta tällaisissa tapahtumissa saattaa olla hyväkin, ettei unohda, että kokemus on ollut niin voimakas, että se ohjaa omaa toimintaa aikuisena.
- persona-non-grata
Ob.Server kirjoitti:
minulla ne muutamat tapaukset ovat lapsuudessa minulle tapahtuneita epäoikeudenmukaisuuksia, jotka vielä näin aikuisen, jolla on omia lapsia, näkökulmasta ovat vieläkin epäoikeudenmukaisia, enkä suurin surminkaan samanlaisia asioita tekisi kenellekään. Toisaalta tällaisissa tapahtumissa saattaa olla hyväkin, ettei unohda, että kokemus on ollut niin voimakas, että se ohjaa omaa toimintaa aikuisena.
oman kokemuksen ollessa voimakas joistain asioista, mitkä omaan itseen kohdistuneet, on mahdollisuus katkaista itse myös se kierre, joka voisi olla pahaksi jatkumolle. Tietysti se voi mahdollisesti olla myös päinvastainen ... opituista tavoista on joidenkin hyvin vaikea päästä eroon, vaikka sisällä myllertäisi miten. Jokainen valitsee sitten aikuisena oman tiensä, miten toimia ... aina se vaan ei ole oikea tie.
- nopeasti leppyvä
Huudan ja hyökkään sen mukaan kuin aihetta löytyy. Onneksi aihetta löytyy tosi harvoin.Turhista en mökötä enkä jäkätä.
Pyydän ja annan anteeksi.Homman pitää vaan olla aitoa.Samoihin asioihinhan meillä jokaisella on taipumus kompastella vähän väliä.Se vaan täytyy ottaa aina uutena.
Anteeksiannettu asiahan heitetäänkin meren syvyyteen - sitä ei enää ole.
Loukkaukset jättää helpoimmin arven,siksi ne pitää minusta käsitellä aina loppuun asti ja avoimesti.- persona-non-grata
asiat, jos mitkä rassaavat mieltä. Toisaalta niitäkään ei kannata käsitellä loputtomiin ;).
- mitään asiaa
persona-non-grata kirjoitti:
asiat, jos mitkä rassaavat mieltä. Toisaalta niitäkään ei kannata käsitellä loputtomiin ;).
loputtomiin käsitellä,jos sitä käsitellään avoimesti.Käsittelemättömänä minusta juuri loukkaus voi kyllä satuttaa loputtomiin.
Itse tiedän,että loukkaus voi vaurioittaa vuosikymmeniä, mutta kun asia saadaan käsiteltyä se todella uppoaa meren syvyyteen.Asian käsittely itsessään vei aikaa varmaan puolivuotta, ihan alusta loppuun laskien.Siis pieni hetki verrattuna kymmeniin vuosiin. - persona-non-grata
mitään asiaa kirjoitti:
loputtomiin käsitellä,jos sitä käsitellään avoimesti.Käsittelemättömänä minusta juuri loukkaus voi kyllä satuttaa loputtomiin.
Itse tiedän,että loukkaus voi vaurioittaa vuosikymmeniä, mutta kun asia saadaan käsiteltyä se todella uppoaa meren syvyyteen.Asian käsittely itsessään vei aikaa varmaan puolivuotta, ihan alusta loppuun laskien.Siis pieni hetki verrattuna kymmeniin vuosiin.jossain vaiheessa elämäänsä nöyryytyksen kohteeksi, sitä ei noin vain unohdetakaan. Useasti ihmisen on vaikea käsitellä myös tilannetta yksin, vaan siihen tarvitaan apua ja tukea, sekä ammattilaisilta, että sukulaisilta, ystäviltä. Toisinaan sitä ei ihminen kykene myöskään oivaltamaan mitään olennaista omassa eheytymisprosessissaan ja omista kokemuksista ei pääse koskaan ylitse ... sitä ikäänkuin jäädään junnamaan paikoilleen pääsemättä eteenpäin.
- tuo on
persona-non-grata kirjoitti:
jossain vaiheessa elämäänsä nöyryytyksen kohteeksi, sitä ei noin vain unohdetakaan. Useasti ihmisen on vaikea käsitellä myös tilannetta yksin, vaan siihen tarvitaan apua ja tukea, sekä ammattilaisilta, että sukulaisilta, ystäviltä. Toisinaan sitä ei ihminen kykene myöskään oivaltamaan mitään olennaista omassa eheytymisprosessissaan ja omista kokemuksista ei pääse koskaan ylitse ... sitä ikäänkuin jäädään junnamaan paikoilleen pääsemättä eteenpäin.
jo oikeastaan hoitoa. Jos loukkauksen osapuolet eivät avoimesti käsittele asiaa,tarvitaa noita ammattilaisten tai läheisten hoitotoimenpiteitä.
Onneksi minun tapauksessani sain tilaisuuden vuosikymmenien jälkeen selvittää asian asianomaisen kanssa.En kyllä oikeastaan osaa kuvitella miten ammattiauttaja olisi voinut minua asiassa noina vuosikymmeninä auttaa.Ehkä jotenkin vain helpottaa oloa.
Sen tuo juttu on saanut aikaan,että en millään jättäisi pientäkään loukkausta kaihertamaan mieltäni - itsesuojeluvaistoa varmaan. - P-N-G ... ei kirj.
tuo on kirjoitti:
jo oikeastaan hoitoa. Jos loukkauksen osapuolet eivät avoimesti käsittele asiaa,tarvitaa noita ammattilaisten tai läheisten hoitotoimenpiteitä.
Onneksi minun tapauksessani sain tilaisuuden vuosikymmenien jälkeen selvittää asian asianomaisen kanssa.En kyllä oikeastaan osaa kuvitella miten ammattiauttaja olisi voinut minua asiassa noina vuosikymmeninä auttaa.Ehkä jotenkin vain helpottaa oloa.
Sen tuo juttu on saanut aikaan,että en millään jättäisi pientäkään loukkausta kaihertamaan mieltäni - itsesuojeluvaistoa varmaan.kääntyä joskus myös itseä vastaan? Ylireagointina esimerkiksi? Vanhat muistot pulpahtavat jossain tilanteessa pintaan ja se aiheuttaa voimakkaita tunteita, joiden vuoksi tunne johtaakin järjen sijaan ...
- sellaista
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
kääntyä joskus myös itseä vastaan? Ylireagointina esimerkiksi? Vanhat muistot pulpahtavat jossain tilanteessa pintaan ja se aiheuttaa voimakkaita tunteita, joiden vuoksi tunne johtaakin järjen sijaan ...
ole tullut kohdalle.En ole ylitsepursuavan älykäs, mutta ihmeen järkevä.
Kun asia on käsitelty avoimesti ja loppuun asti ,se on poissa.Kokonaan poissa.Siinähän se juju onkin.Ei ole mikä pulpahtaisi pintaan - joskus toki tulee ihana helpotuksen olo, kun tajuaa,ettei ole kipua eikä katkeruutta.Varsinkaan ei katkeruutta.
Niin,ehkä juuri katkeruudelta itseäni säästääkseni en nykyään halua loukkauksia itseeni muhimaan.Katkeruus on kurja kumppani.
Oli muuten mielenkiintoinen aloitus sulla, taas kerran! - P-N-G ... ei kirj.
sellaista kirjoitti:
ole tullut kohdalle.En ole ylitsepursuavan älykäs, mutta ihmeen järkevä.
Kun asia on käsitelty avoimesti ja loppuun asti ,se on poissa.Kokonaan poissa.Siinähän se juju onkin.Ei ole mikä pulpahtaisi pintaan - joskus toki tulee ihana helpotuksen olo, kun tajuaa,ettei ole kipua eikä katkeruutta.Varsinkaan ei katkeruutta.
Niin,ehkä juuri katkeruudelta itseäni säästääkseni en nykyään halua loukkauksia itseeni muhimaan.Katkeruus on kurja kumppani.
Oli muuten mielenkiintoinen aloitus sulla, taas kerran!juuri sinulla olisi muistot pintaan pulpahtaneet tietyllä hetkellä, vaan yleisellä tasolla ... voisiko se olla mahdollista?
Tuosta katkeruudesta ja katkeroitumisesta vielä. Olen itse miettinyt sitä, että silloin voisi ehkä kaikkein helpoiten katkeroitua, jos menettäisi jotain itselle kovin tärkeää itsestä riippumattomista syistä, jotka joku ulkopuolinen olisi tietoisesti minulle aiheuttanut. Toivon mukaan koskaan ei käy sillä tavoin. - kuinka pienistäkin
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
juuri sinulla olisi muistot pintaan pulpahtaneet tietyllä hetkellä, vaan yleisellä tasolla ... voisiko se olla mahdollista?
Tuosta katkeruudesta ja katkeroitumisesta vielä. Olen itse miettinyt sitä, että silloin voisi ehkä kaikkein helpoiten katkeroitua, jos menettäisi jotain itselle kovin tärkeää itsestä riippumattomista syistä, jotka joku ulkopuolinen olisi tietoisesti minulle aiheuttanut. Toivon mukaan koskaan ei käy sillä tavoin.asioista ihminen voi kantaa toiselle katkeruutta. Kuuntelepa vaan!
Toivon,että sinä säästyt siltä. - P-N-G ... ei kirj.
kuinka pienistäkin kirjoitti:
asioista ihminen voi kantaa toiselle katkeruutta. Kuuntelepa vaan!
Toivon,että sinä säästyt siltä.asia saattaa taas olla jollekulle hyvinkin merkityksellinen. Kaikki koetaan asiat omalla tavallamme.
- sirpamaikkarilta
Paitsi sillon jos on todella tärkee asia täällä oikeessa elämässä. Vaikka en kauaa jaksa suuttuneena olla niin onnekseni osaan nykyään erotella elämästä paskaa tekevät asiat pois.
Ikävä kyllä välistä tulee purettua pahaa oloa lähimmäisiin. Sitten siinä ollaan suuttuneena itelleen.
Pakko lisätä myös että tiettyyn aikaan kuukaudesta mitättömätkin asiat saattavat suututtaa hyvin pahasti. Kuten tuossa yks päivä Jopolla polkiessa meinas tulla raivareita idioottien jalankulkijoiden takia.- sirpamaikkarilta
monte24 kirjoitti:
maanteiden kuninkaita:)
Nyt ja ikuisesti!
- P-N-G ... ei kirj.
jossain määrin. Ruokavaliota muuttamalla esimerkiksi. Itse olen siitä muutoksesta helpotusta saanut, eikä vaivoja enää ole ollut. Tosin niistä huolimatta pidin itseni kurissa ;) ...
pitkävihainen pahimmasta päästä. MUTTA toki haluan puolustautua sillä että riippuu asiasta ja ihmisestä, on myös sellasia tapauksia joissa suutahan heti mutta lepyn sitte melkein yhtä nopeaa pienen mössötyksen jälkeen.. mutta yleensä pitkävihainen; sätin, huudan, raivoan, hyökkäilen ja revin vanhoja haavoja auki tarpeen tullen. :D eipä lie asioitakaan sitte selvitetty tarpeeksi hyvin mutta kumminki, en osaa ees kuvitella että voisin alkaa tekemään jotain noista mitä sinä sanoit esimerkkinä, maalata, siivota.. lukemisesta puhumattakaan, raivostuu vielä enemmän! mutta sitte on myös sellasiaki että en enää huuda tai raivoa mutta vielä vuosienki jälkeen on tyynempi viha jäljellä ku muut ois asiat jo halunnu unohtaa tai unohtanu.
eräs rauhallisempi kerran sanoki että ei mulle kohta uskalla mitään sanoa ku kerkiän äkkipikasena jo mielipiteeni sanomaan ennen ku asian laitaa on kunnolla ees sanottu ja sitte ku mieliki ailahtelee niin nopeaa; ensin saatan suuttua, sitte mennä alakuloseksi ja kohta jo nauraa ja tanssahtaa ja sitte taas mennä apaattiseksi ja kaikki on tylsää. ikää myötä vaan pahentunu. :D vaikka eipä tässä vielä vanhoja ollakkaan. onneksi. mutta näin.- P-N-G ... ei kirj.
mieleeni tuli kysymys, että:"Koetko oman olosi hyväksi mielialojesi vaihdellessa noin nopeasti?" Jos ajattelisin itseni tilallesi, olisin varmasti jossain määrin ahdistunut ja tuskastunut omaan tilaani ... vaikea silti sanoa, miten itse koet sen.
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
mieleeni tuli kysymys, että:"Koetko oman olosi hyväksi mielialojesi vaihdellessa noin nopeasti?" Jos ajattelisin itseni tilallesi, olisin varmasti jossain määrin ahdistunut ja tuskastunut omaan tilaani ... vaikea silti sanoa, miten itse koet sen.
vaikea varmaan sanoa, ehkä siihen on jo tottunu ettei niin osaa sanoa mutta joskus on tullu mietittyä ja toisetki sanonu että vois olla vähä tasaisempi eikä jotenki niin.. räiskähtelevä? jos tulee vaikka sellanen ilonen fiilis ja olo niin siinä haluais pysyä mutta tietää silti että se kestää vaan sen hetken verran joten jossain määrin väsyttävää se kieltämättä kyllä on mutta en halua asialle mitään silti tehä, jos ei tämmösenä kelpaa niin sitte ei. höh.
- P-N-G ... ei kirj.
LaRito kirjoitti:
vaikea varmaan sanoa, ehkä siihen on jo tottunu ettei niin osaa sanoa mutta joskus on tullu mietittyä ja toisetki sanonu että vois olla vähä tasaisempi eikä jotenki niin.. räiskähtelevä? jos tulee vaikka sellanen ilonen fiilis ja olo niin siinä haluais pysyä mutta tietää silti että se kestää vaan sen hetken verran joten jossain määrin väsyttävää se kieltämättä kyllä on mutta en halua asialle mitään silti tehä, jos ei tämmösenä kelpaa niin sitte ei. höh.
tuollaisenakin, ajattelin vain sitä miten rasittavaa ja omaa energiaa vievää olisi olla noinkin paljon omien mielialojensa vietävissä.
LaRito kirjoitti:
vaikea varmaan sanoa, ehkä siihen on jo tottunu ettei niin osaa sanoa mutta joskus on tullu mietittyä ja toisetki sanonu että vois olla vähä tasaisempi eikä jotenki niin.. räiskähtelevä? jos tulee vaikka sellanen ilonen fiilis ja olo niin siinä haluais pysyä mutta tietää silti että se kestää vaan sen hetken verran joten jossain määrin väsyttävää se kieltämättä kyllä on mutta en halua asialle mitään silti tehä, jos ei tämmösenä kelpaa niin sitte ei. höh.
Mut onko sulla jotain, mikä ei kelpaa, jos mielialat muuttuu nopeasti? No, sori, että jään tähän vielä kiinni...
PNGlle, että mä oon vissiin kroonisesti ahdistunut, kun on ocd... mut en tuota ahdistusta pysty tuntemaan.(ehkä hyvä niin)dazu kirjoitti:
Mut onko sulla jotain, mikä ei kelpaa, jos mielialat muuttuu nopeasti? No, sori, että jään tähän vielä kiinni...
PNGlle, että mä oon vissiin kroonisesti ahdistunut, kun on ocd... mut en tuota ahdistusta pysty tuntemaan.(ehkä hyvä niin)mitä sillä tarkotat, dazuseni?
LaRito kirjoitti:
mitä sillä tarkotat, dazuseni?
jotain semmoista epämieluisaa, mitä pakenet sillä, sellaista, mitä et näe itse. Siis vähän, kuin mulla. Ehkä se mielialojen muuttuminen on pakenemista.
Jos minä olen sinun, niin sinäkin saat olla minun...dazu kirjoitti:
jotain semmoista epämieluisaa, mitä pakenet sillä, sellaista, mitä et näe itse. Siis vähän, kuin mulla. Ehkä se mielialojen muuttuminen on pakenemista.
Jos minä olen sinun, niin sinäkin saat olla minun...ainakaan tosiaan tiedosta mutta mitä tarkalleen tarkotat tuollaki, mitä sillä vois paeta, esimerkiksi? sen ymmärrän paremmin että jotku "pakenee" huumeisiin tai alkoholiin tms. jotain asiaa mutta että tämä on vähä jännä. sullaki sitte lie on niitten vaihtelujen kanssa "ongelmia"?
niin?LaRito kirjoitti:
ainakaan tosiaan tiedosta mutta mitä tarkalleen tarkotat tuollaki, mitä sillä vois paeta, esimerkiksi? sen ymmärrän paremmin että jotku "pakenee" huumeisiin tai alkoholiin tms. jotain asiaa mutta että tämä on vähä jännä. sullaki sitte lie on niitten vaihtelujen kanssa "ongelmia"?
niin?Mulla ei ole nykyään mielialanvaihteluita... joskus teininä ehkä ollut. Pakko-oireita on kyllä ja niillä peitellään ahdistusta niin, että en tunne ahdistusta, mutta se näkyy pakko-oireina. Aika tasainen olen tunteiltani nykyään, mutta voin joskus räjähtää, kun sopiva henkilö osaa sopivasti ärsyttää. Tuo on tosi harvinaista kuitenkin.
Mä en tiedä, mitä sä tuolla pakenisit. PNG arveli, että sulla olis paha olo, mutta mä luulen, että sä et tunne sitä pahaa oloa, vaan se näkyy mielialanvaihteluina, minkä takia se on tavallaan pysyvää.
Jokuhan voi paeta alkoholiin, tai huumeisiin, mutta ainakaan mulla ei ole koskaan ollut mieltymystä niihin paeta. Joku vois koittaa vapautua pakko-oireista alkoholilla, tai joku vois mielialanvaihteluiden korostamiseen käyttää erilaisia huumeita... esim. maximoidakseen ne hyvänolon hetket ja laimentaakseen pahanolon hetkiä.
- sitten se
lyheni olemattomaksi, mutta nyt se on sellanen sopivan pitkä. Siedänkin jopa jotain erilaista.
- P-N-G ... ei kirj.
kovinkaan helppoa, mitä nyt ainakin ihmisten käyttäytymistä ympärillään katsoo suhteessa toisiinsa. Onko se esim. kyvyttömyyttä nähdä elävä/ajatteleva ja tunteva ihminen jokaisen oman maailmankuvan takana?
- En.kerro
olla jotain siltä väliltä...
- P-N-G ... ei kirj.
sanovat ;). Siten sopivasti ... ei mitään liikaa, eikä liian vähän.
- En.kerro
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
sanovat ;). Siten sopivasti ... ei mitään liikaa, eikä liian vähän.
sopivasti tai yli rajojen (molemmissa ääripäissä) voisi kuvata paremmin :)
- mutta...
kerran minut kunnolla vittuuntuneeksi saaneen kanssa ei tilanne koskaan palaa ennalleen.
- P-N-G ... ei kirj.
sitä, miksi kuitenkin lopulta ärsyynnyn johonkuhun. Mitä peilaan toisessa suhteessa itseeni sellaista, mikä laittaa minut ärsyyntymään. Minulle se on aina itsetutkiskelun paikka.
- mutta..
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
sitä, miksi kuitenkin lopulta ärsyynnyn johonkuhun. Mitä peilaan toisessa suhteessa itseeni sellaista, mikä laittaa minut ärsyyntymään. Minulle se on aina itsetutkiskelun paikka.
ei tarvitse miettiä. Kyllä sen tietää miksi ärsyyntyy muihin. Saadakseen minut vittuuntumaan kunnolla... Se on taitolaji. Se ei onnistu helpolla ja siksi sen jälkeen ei paluu entiseen ole enää mahdollista. Tämä ei tarkoita sitä, että sen jälkeen vihaisin ketään. Vaan välit on sen jälkeen parhaimmillaankin viileän asialliset.
- Mr.K ei kirj.
Tarkoitan siis noille helposti leppyvä tai pitkävihainen. Itse koen olevani suhteessa "pikävihaisuuteen" enemminkin välinpitämätön. Jos koen sellaista kohtelua joltakin henkilöltä, joka ansaitsisi pitkävihaisuuteni, en ryhdy vihaamaan häntä vaan tulen suhteessa häneen välinpitämättömäksi.
- P-N-G ... ei kirj.
sitä, että antaa toisen vaan olla? Niin, voihan se tietysti välinpitämättömyyttäkin omalla tavallaan olla. Toisaalta, voiko välinpitämätön olla sittenkään täysin välinpitämätön? Voivatko tunteet - vaikka millaiset - kuolla täysin, olematta enää mitään?
- Mr.K ei kirj.
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
sitä, että antaa toisen vaan olla? Niin, voihan se tietysti välinpitämättömyyttäkin omalla tavallaan olla. Toisaalta, voiko välinpitämätön olla sittenkään täysin välinpitämätön? Voivatko tunteet - vaikka millaiset - kuolla täysin, olematta enää mitään?
tilannetta, jossa tulisin syvästi loukatuksi, jota tekoa ei yksinkertaisesti pystyisi hyväksymään, eikä helpolla anteeksiantamaankaan. Itse näkisin vain kaksi vaihtoehto kohdallani olemassa olevan. Vihaamaan en pysty. Välinpitämättömyyttäkin on opiskeltava tullakseen välinpitämättömäksi.
- P-N-G ... ei kirj.
Mr.K ei kirj. kirjoitti:
tilannetta, jossa tulisin syvästi loukatuksi, jota tekoa ei yksinkertaisesti pystyisi hyväksymään, eikä helpolla anteeksiantamaankaan. Itse näkisin vain kaksi vaihtoehto kohdallani olemassa olevan. Vihaamaan en pysty. Välinpitämättömyyttäkin on opiskeltava tullakseen välinpitämättömäksi.
Olen tosi väsynyt. Toivottelen sinullekin hyvät yöt! :) Palaillaan ...
- Mr.K ei kirj.
P-N-G ... ei kirj. kirjoitti:
Olen tosi väsynyt. Toivottelen sinullekin hyvät yöt! :) Palaillaan ...
Olkoonkin, että vasta vauhtiin olisin ollut pääsemässä. En ala pitkävihaiseksi enkä tule välinpitämättömäksikään vaikka unten maille matkustat:)
Hyvää yötä ja kauniita unia.
- KoppavaHoro
jos mun ei anneta leppyä ja selvittää asiaa tai jos toinen osapuoli nostaa asian framille uudestaan, vaikka on mukamas sovittu, niin herra varjelkoon sitä toista osapuolta..!
Monet ihmiset ovat kysyneet multa osaanko suuttua ollenkaan, mutta läheisimmät tietävät että suutun nykyään aika helpostikin, mutta jo viiden minuutin päästä olen halailemassa ja anteeksipyytämässä, jos aihetta. Jos taas on vakavammasta asiasta kysymys, kerään pahaa mieltä takaraivoon ja se purkautuu sitten, kun purkautuu... Koppiksen mainitsema asian uudelleen esillekaivaminen on vihoviimeisintä. Musta asiat käsitellään riidan aikana ja sitten tapaus on käsitelty. Mitä riidoissa muuten olisi järkeäkään...
- persona-non-grata
käsiteltyä loppuun asti silloin, kun tilanne ns. päällä. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska olemme jokainen niin erilaisia. Se erilaisuus tekeekin ihmissuhteista jokseenkin haastavia ;).
suuttumuksen vakavuudesta. Minulla on hyvin pitkä pinna mutta sitten kun se katkeaa olen tulta ja tappuraa, kynsiä ja hampaita.
Jos asia on vakava olen hyvinkin pitkävihainen, esim. en ole vieläkään antanut täysin anteeksi sitä että eräx ex asetti minut todelliseen hengenvaaraan kaikkivoipaisuuskuvitelmiensa takia. Pelkään ja inhoan koko tyyppiä, hän nostaa vihani, enkä ole suostunut tapaamaan häntä enkä varmaan koskaan suostukaan.
Ei niin vakavissa asioissa suutahdan yleensä nopeasti ja räiskyvästi, mutta lepyn yhtä nopeasti ja nöyrryn anteeksipyyntöön. Etenkin kun on kyseessä rakas läheinen ihminen.- persona-non-grata
loukkauksia tai tekoja, jotka kohdistuvat omaan itseen. Vaikka ne anteeksi joskus kykenisi antamaankin, niitä ei silti pysty täysin unohtamaan ... ehkä hyvä niin. Se muistaminen ainakin pyrkii estämään useimmiten itseä toistamasta samoja virheitä, mitä on tullut tehtyä joskus joissain asioissa.
- Rapis,,,ei kirjaantuneen
myöten, ehkä sitä ikääkin tullut lisää ja kypsyyttä ja muutenkin itsenäisyyttä eli tietynlainen vapaus ja naiseuden löytymisen myöten, niin on tuo elämä mennyt sen verran balanssiin, ettei tule sellaisia kimpoiluja tai suuttumuksia tai muutakaan vastaavaa ole tullut vastaan, kun rajaan muutenkin tuota yksityiselämääni siitä pois sulkemalla agressiiviset ihmiset joiden tarkoitusperänä on vain toisen alistaminen ja satuttaminen ja muutenkin päässyt eroon vaihtoehdoista 1.hyökkää niin satuttajalla on syy satuttaa ja itse on helpompi ymmärtää kuin saada syyttä nokille. 2.vaikene ja käännä toinenkin poski 3.älä päästä lähelle vaan vaihda paikkaa ennen sitä.
Toki tietynlaiseen ei toivottuun käytökseen ärryn ja puutunkin ja käytöksen muututtua asia on selvä, tai toinen ei toivottu käytös ei liity millään tavoin henkilökohtaiseen reviiriin joten olkoot.
*Entä te, oletteko helposti leppyviä vai pitkävihaisia?*
-ei tarvitse olla kumpaistakaan kun muistaa pitää kiinni oman totuuden ja elää omassa totuudessa.
-normaaliin ihmisten kanssa käymiseen kuitenkin joskus kuuluu asiat riitelevät, eivät ihmiset, ja sen ydin ei kaikille ole selvää ja heidän kanssa en ole tekemisissä sen enempää mitä on pakko kun poistuu omalta reviiriltä.- persona-non-grata
tuohon mainitsemaasi kohtaan kaksi ... pahuudelle pitää aina asettaa rajat. Tietysti toisinaan tulee kohdalle tilanteita, jolloin on tosiaan hyvä olla vaan hiljaakin. Niissä ei silti kyse välttämättä mistään pahuudesta sinällään.
- Rapis,,,ei kirjaantuneen
persona-non-grata kirjoitti:
tuohon mainitsemaasi kohtaan kaksi ... pahuudelle pitää aina asettaa rajat. Tietysti toisinaan tulee kohdalle tilanteita, jolloin on tosiaan hyvä olla vaan hiljaakin. Niissä ei silti kyse välttämättä mistään pahuudesta sinällään.
pahuuden rajojen asettajat ovat muut ihmiset kuin yksityisihmiset omassa elämässä eli tällä tarkoitan juuri tätä väkivallan alla eläviä ihmisiä, sitä ei voi tehdä muuta kuin pysyä mahdollisimman kaukana, niin kauan kuin pyrkii asettamaan itse niissä tilanteissa rajoja, sattuu vain entistä pahemmin, ainoa rajojen asettaminen on osoittaa väkivaltaiselle ihmiselle mä olen sun yläpuolen enkä ole sun kanssasi missään yhteydessä, etsi joku muu uhri, ja siinä toivoo että viramomaiset/muu ammattikunta puuttuu tilanteisiin ettei uusia uhreja tule, ettei kukaan muu elä sitä samaa.
Vaikka on itse saanut koulutuksen ja työskentelee väkivaltaisten ihmisten kanssa, niin se sama ammattiminä ei ulotu sinne henkilökohtaiseen reviiriin, voit auttaa ja asettaa rajoja muille, mutta et voi rajoja asettaa uhrin asemassa, kuin vain ja ainoastaan poistumalla ja antamalla sen homman muille. Samoin et voi asettaa rajoja aikuiselle/aikuistuvalla lapsellesi jos suunta on jo väärä, mutta joku muu voi tehdä sen kun itse asetat rajan ottamalla etäisyyden. - persona-non-grata
Rapis,,,ei kirjaantuneen kirjoitti:
pahuuden rajojen asettajat ovat muut ihmiset kuin yksityisihmiset omassa elämässä eli tällä tarkoitan juuri tätä väkivallan alla eläviä ihmisiä, sitä ei voi tehdä muuta kuin pysyä mahdollisimman kaukana, niin kauan kuin pyrkii asettamaan itse niissä tilanteissa rajoja, sattuu vain entistä pahemmin, ainoa rajojen asettaminen on osoittaa väkivaltaiselle ihmiselle mä olen sun yläpuolen enkä ole sun kanssasi missään yhteydessä, etsi joku muu uhri, ja siinä toivoo että viramomaiset/muu ammattikunta puuttuu tilanteisiin ettei uusia uhreja tule, ettei kukaan muu elä sitä samaa.
Vaikka on itse saanut koulutuksen ja työskentelee väkivaltaisten ihmisten kanssa, niin se sama ammattiminä ei ulotu sinne henkilökohtaiseen reviiriin, voit auttaa ja asettaa rajoja muille, mutta et voi rajoja asettaa uhrin asemassa, kuin vain ja ainoastaan poistumalla ja antamalla sen homman muille. Samoin et voi asettaa rajoja aikuiselle/aikuistuvalla lapsellesi jos suunta on jo väärä, mutta joku muu voi tehdä sen kun itse asetat rajan ottamalla etäisyyden.sieltä henk.kohtaisen reviirin puolelta asiasta, koska minulla ei taas ole siitä puolesta mitään kokemuksia itselläni. Se on yksi monien asioiden joukossa, josta voin olla kiitollinen ...
- Rapis,,,ei kirjaantuneen
persona-non-grata kirjoitti:
sieltä henk.kohtaisen reviirin puolelta asiasta, koska minulla ei taas ole siitä puolesta mitään kokemuksia itselläni. Se on yksi monien asioiden joukossa, josta voin olla kiitollinen ...
niin tiedät kuitenkin sen ettei kaikkia voi itse auttaa, joskus on vain luovutettava ja toivottava jonkun muun joskus tavoittavan sen mihin itse pyrki, eli tuntea myös ne omat rajat.
Mitä muuten omiin kokemuksiin tulee, niin useasti on parempi ettei toisella ole niitä omia kokemuksia, ja varsinkin jos kyseessä on pyrkimys ammatillisesti auttamaan jotain ihmistä jossa on joskus ollut vaikka uhrina. Useasti on myös parempi ettei niitä omia kokemuksia ole, jos ammatissa toimiva ihminen ei ole löytänyt niitä omia rajoja ja käsitellyt asioita omassa henkilökohtaisessa elämässään, mitä tulee työskennellessä ihmisten parissa jotka ovat uhreja. Pääasia on muistaa että kaikkien kertomukset ovat juuri heidän todellisuuttaan, ja nimenomaan juuri silloisella hetkellä.
---------------------------------------
-"jos laittais vaikka päiväsaunan ja pulahtais uimaan, odotellessa jos vaikka kirveellä pilkkois noita klapeja, toista oli ennen mökkeily kun ei ollut nettiyhteyksiä" :>> - - persona-non-grata
Rapis,,,ei kirjaantuneen kirjoitti:
niin tiedät kuitenkin sen ettei kaikkia voi itse auttaa, joskus on vain luovutettava ja toivottava jonkun muun joskus tavoittavan sen mihin itse pyrki, eli tuntea myös ne omat rajat.
Mitä muuten omiin kokemuksiin tulee, niin useasti on parempi ettei toisella ole niitä omia kokemuksia, ja varsinkin jos kyseessä on pyrkimys ammatillisesti auttamaan jotain ihmistä jossa on joskus ollut vaikka uhrina. Useasti on myös parempi ettei niitä omia kokemuksia ole, jos ammatissa toimiva ihminen ei ole löytänyt niitä omia rajoja ja käsitellyt asioita omassa henkilökohtaisessa elämässään, mitä tulee työskennellessä ihmisten parissa jotka ovat uhreja. Pääasia on muistaa että kaikkien kertomukset ovat juuri heidän todellisuuttaan, ja nimenomaan juuri silloisella hetkellä.
---------------------------------------
-"jos laittais vaikka päiväsaunan ja pulahtais uimaan, odotellessa jos vaikka kirveellä pilkkois noita klapeja, toista oli ennen mökkeily kun ei ollut nettiyhteyksiä" :>> -kaikkia vaan voi auttaa ja joskus on päästettävä vain irti silloin, kun aika on.
Periaate on myös se, että asiakkaan/potilaan kokemus on aina ensisijaisesti oikea. Eri asia sitten on, miten realistinen se kulloinkin on todellisuuden kanssa, mutta se on heille totta juuri sillä hetkellä, eikä sitä sovi vähätellä tai kiistää koskaan.
Mukavaa mökkipäivää sinulle ja nauti saunasta ja uimisesta minunkin edestäni ... minulla loma häämöttää vasta syksymmällä ;).
- hyvä femme
En ole pitkävihainen,mutta äkkivaarallinen naisrikollinen.En ole seksipuolella rikollisuudessa,vaan raha-ja marijuanarikollinen Pandoran kaltainen nainen.Suutun ja silloin heiluu nyrkkini.
- persona-non-grata
puolen itsessäsi. Siitä se sitten lähtee se prosessi itsetuntemuksen saloihin ;).
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Keskisarja loisti A-studiossa, vauhkoontunut Sofia Virta munasi itsensä
Keskisarja taas puhui 100% faktaa maahanmuuttoon liittyen. Kokoomuksen Kaumalta tuli pari hyvää puheenvuoroa, joskin muu6553420Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu1002708Sä olet epävakaa
tai ainakin yrität onnistuneesti vaikuttaa siltä. Ei sun kanssa uskalla ruveta yhtään mihinkään, menis hommat ojasta all211711Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä771602Mieti miten paljon yritin
Löytää yhteyttä kanssasi uudelleen sen väärinymmärryksen jälkeen. Koen etten tullut puoleltasi hyvin kohdelluksi mies😔471530- 801520
Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo1101510Teräväkielinen Virta jauhotti totaalisesti sössöttävän Keskisarjan
Harvoin on noin suvereenia jauhotusta A-studiossa nähty. Ja minä äänestän demareita, joita ei oltu paikalle edes kutsut3581458- 281349
Haluatko tietää totuuden?
Olen kyllästynyt sinuun. Et herätä enää mielenkiintoa. Samat jutut x 100. Kuten narskuilla aina. Samalla tunnen myötätun901243