Outoa, kun tietää että pitäisi syödä pysyäkseen hengissä ja saadakseen painoa normalisoitumaan ja sitä kautta palata normaaliin elämään, ei sitä vain saa syötyä. Ohjeet on ja lääkärillä ja terapautilla rampataan, perhe yrittää patistaa ja voisi onnistuakin. Mutta aina jokin jossain vaiheessa pistää vastaan.. Vajaita maitolaseja, pieniä leipiä, pihistystä ruuassa, vaikka ei tarvitsisi.. Ja ihmettelen, aamulla en halunnut syödä puuron lisäksi leipää, koska tiesin päivällä tulevan vieraita ja silloin söisin piirakkaa ja karkkia.. Ja nytkin suht vapaasti syön karkkia.. Miksi haluan syödä herkkujakin, kun en kunnon ruokaa osaa syödä tarpeeksi?
Miten olette ratkaisseet ongelmanne, kertokaa te jotka olette selvinneet tästä kaameasta sairaudesta.
Minä seuraan muidenkin syömisiä ja vertaan niitä omiini, vaikka minun pitäisi syödä paaaljon enemmän...
Miten olette ratkaisseet ongelmanne, kertokaa te jotka olette selvinneet tästä kaameasta sairaudesta.
Minä seuraan muidenkin syömisiä ja vertaan niitä omiini, vaikka minun pitäisi syödä paaaljon enemmän...
Vastaukset 1
Vanhimmat
joo tuttu tunne, pinnaan ruoka määristäni mitkä minun kuuluisi syödä parantuakseni se on todella raivostuttavaa, kun vaan vähentää ja vähentää. kukaan ei huomaa, paitsi kun punnituksen jälkeen ,kun paino on taas laskenut .se on todella ahdistavaa!! joskus lupailen itselleni että mä syön sitte vaikka vähän enemmän suklaata, jos paino pääsee putoon liikaa, mutta jos se on liikaa pudonnut niin ei sitä makeetakaan jaksa loputtomia määriä syödä tilanteen korjaamiseksi. pelkään aina ihan sairaasti punnituksia, ja ennen niitä yritän täyttää itseni vedellä...todella säälittävää, ja sit taas laihduttaan...