Moi, olen 16-vuotias -93 syntynyt tyttö, ja 20v poikaystäväni on minua 4 vuotta vanhempi, pääsi äskettäin intistä.
Tuntenu tän pojan/miehen yli puol vuotta mutta meni aika hitaasti aluksi kun oli siellä armeijassa, enkä itsekkään oikein tiennyt tykkäänkö siitä vai en.
Nyt ollaan sitten periaatteessa yhdessä ja olen onnellinen; en ole ikinä luottanu keneenkään yhtä paljon ja aika minkä vietän sen kans on parasta mulle. Ikäero ei ole ikinä ollut mikään este, molemmat ymmärtää, et mulla on rajat ja mistään hyväksikäytöstä ei ole kyse.
Nyt kuitenkin kun ollaan menny vähän pidemmälle kun suuteluvaiheeseen (ei silti seksiä) on alkanu vähän ahdistaa. Kun vietetään vähän intiimimpää aikaa keskenään niin tulee sellanen olo, että apua, en voi hengittää. En oikeen syty sille. Ajattelen, että onks tää nyt tällaista, ja pelkään etten ole tarpeeks hyvä. Vaikka tiedän että olen enemmän kuin tarpeeks hyvä sille. On mulla ihan ok itsetunto, mun mielestä mulla on hienot vaaleat hiukset ja ruskeat silmät jne, mutta en vaan luota itseeni muuten.
Kun jätkä on parikymppinen ja ehkä odottaa suhteelta vähän enemmän kuin minä.
Sitten kun en ole poikaystäväni kanssa, kaipaan sitä ja haluan sen mun viereen. Mikä mua nyt sitten oikein vaivaa?
Onko ikäero sittenkin liian iso...?
Joo, pitkä viesti, mutta toivottavasti joku osaa antaa vähän näkökulmaa tähän :)
Tuntenu tän pojan/miehen yli puol vuotta mutta meni aika hitaasti aluksi kun oli siellä armeijassa, enkä itsekkään oikein tiennyt tykkäänkö siitä vai en.
Nyt ollaan sitten periaatteessa yhdessä ja olen onnellinen; en ole ikinä luottanu keneenkään yhtä paljon ja aika minkä vietän sen kans on parasta mulle. Ikäero ei ole ikinä ollut mikään este, molemmat ymmärtää, et mulla on rajat ja mistään hyväksikäytöstä ei ole kyse.
Nyt kuitenkin kun ollaan menny vähän pidemmälle kun suuteluvaiheeseen (ei silti seksiä) on alkanu vähän ahdistaa. Kun vietetään vähän intiimimpää aikaa keskenään niin tulee sellanen olo, että apua, en voi hengittää. En oikeen syty sille. Ajattelen, että onks tää nyt tällaista, ja pelkään etten ole tarpeeks hyvä. Vaikka tiedän että olen enemmän kuin tarpeeks hyvä sille. On mulla ihan ok itsetunto, mun mielestä mulla on hienot vaaleat hiukset ja ruskeat silmät jne, mutta en vaan luota itseeni muuten.
Kun jätkä on parikymppinen ja ehkä odottaa suhteelta vähän enemmän kuin minä.
Sitten kun en ole poikaystäväni kanssa, kaipaan sitä ja haluan sen mun viereen. Mikä mua nyt sitten oikein vaivaa?
Onko ikäero sittenkin liian iso...?
Joo, pitkä viesti, mutta toivottavasti joku osaa antaa vähän näkökulmaa tähän :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan tervettä ja normaalia tuo on jos tuntuu epämukavalta kaikki intiimijutut, et vaan oo yksinkertasesti valmis vielä. Sano sille jätkälles että et halua tehdä mitään intiimiä vielä, varmaan ajan kanssa ei enää ole niin ilkeää. Ja toi ikäero voi osaltaan myös (alitajuisesti?) tehdä ne epäilyt että onko tarpeeksi hyvä, onhan toinen jo aikuinen (ainakin iältään) ja luultavasti vähän kokeneempi vähän kaikessa... Sitä sitten koittaa paikata tätä nuoremmuuttaan kaikilla tavoilla.
En osaa sanoa onko tuo ikäero liian iso, jos molemmista tuntuu että ei ni ei kai sitten... Tosin kehitysasteissa voi olla eroa/tulla jossakin välissä eroa paljonkin, niin henkisen kuin fyysisenkin aikuisuuden kanssa...
Mutta tosiaan on normaalia terveen nuoren käytöstä, ei mitään hätää. Puhu jätkälles tosta asiasta ja ajan kanssa muuttuu!
No mulla ja mun poikaystävällä on myös neljä vuotta ikäeroa ja olen vuoden nuorempi kuin sinä. Eikä ole ollut mitään ongelmaa. Sun pitäis varmaan sanoa sille sun poikaystävälle että missä mennään ja jos ahdistaa niin käsket sen lopettaa mitä ikinä sitten tekeekään. Kyllä sen pitäisi se itsekin tajuta, ja luulen että jos puhutte asiasta poika ei ole enää sen jälkeen niin päällekäyvä. Ja jos se ei tajua sitä että sä et heti halua mitään "intiimimpää" niin voit melkeen jo sitten unohtaa koko äijän.
Asia on se, että teillä on liian iso ikäero. Poikaystäväsi odottaa paljon enemmän suhteeltanne kuin sinä. Onhan hän mies, ja sinä vain yksi onneton kakara.
Asia on nyt niin, poikaystäväsi ei halua sinulta mitään muuta kun tuoretta, koskematonta, märkää pillua. Ainahan sitä voi esittää kuinka jaloa tahansa. Ollaan nää "pillun perässä juokselijat, valehtelevat paskat" kohdattu useaan otteeseen aiemminkin. Sitten vaan turhia kyyneleitä valuttamaan, ja muutama seksitauti kaupan päälle. Hoh hoh, olipas sulla ihana poikaystävä. Sen varmasti muistat, kun makaat kuolinvuoteellasi alle kolmekymppisenä.
Olen itse noin 20-vuotias mies, ja voin sanoa, että EN IKINÄ ottaisi noin nuorta tyttöystävää, eikä varmasti kukaan kaverinikaan. Ja jos todella se 16v tyttö kiinnostaa, siinä ei kiinnosta mikään muu kun yksi asia. Pillu.
No joo, älä ota tätä nyt niin vakavissas. Tämä oli vain minun mielipiteeni. Toki jos poikaystäväsi on sellainen... No joo, jos hän oikeasti sinua rakastaa, niin bravo!
No, toivon sulle joka tapauksessa hyvää, onnellista elämää.
Anteeksi jos tekstini oli jotenkin loukkaavaa tai muuta vastaavaa, mutta olen tottunut puhumaan suoraan, en kiertelemään asioita. Kertomaan oman näkemykseni. Ja se nyt oli tässä tilanteessa tälläinen. Olenhan poikaystäväsi kanssa saman ikäinen.
okei eli mulla on samantapainen ongelma mutta olen 14 ja yhtäkkiä kohta 19 vuotias jätkä alkoi kiinnostua minusta , hän lähettelee tekstivietejä että haluaa tavata ja kehuu ulkonäköäni. hän vaikuttaa todell amukavalta ja luotettavalta kaverilta , ystäväni sanoi että siinä ei ole mitään ongelmaa jos alkaisin seurustella tän jätkän kaa ja se ystävä on tuntenu sen jätkän toooooosi monta vuotta. olen kuitenkin hyvin epävarma tästä, olen varma että vanhempani eivät suostuisi suhteeseen. help me!
toivon että et tehny tyä päätös!
puhu asioista pojan kanssa. ika ero ei ole liian iso.
sinun tunteet ja olo tarkeinta.
Heh, ketju on niin vanha että 93 syntynyt on 20 jo itsekin.