Kertokaapa, mikä riivaa. Miksi jotkut eivät usko sanaa EI, vaan pommittavat viikko- jollei kuukausitolkulla. Viestiä tulee laidasta laitaan, milloin vannotaan rakkautta (pelkän yhden illan perusteella!) ja milloin taas ollaan raivona, kun ei viitsi enää edes kommentoida.
Onko ihailun kohde jotenkin kiinnostavampi, kun sitä ei saa? Ajatteletteko koskaan, että sinnikäs palvominen saa vain kohteenne halveksumaan teitä, ärsyyntymään ja lopulta välttelemään?
Miten teistä pääsee eroon? Järkipuhe ei auta.
Onko ihailun kohde jotenkin kiinnostavampi, kun sitä ei saa? Ajatteletteko koskaan, että sinnikäs palvominen saa vain kohteenne halveksumaan teitä, ärsyyntymään ja lopulta välttelemään?
Miten teistä pääsee eroon? Järkipuhe ei auta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
pääsi eroon, kun ihan rehellisesti suoraan kertoi miten asia on. En sitten tiedä tuollaisia, jotka ei usko puhetta... heitä vaikka aluksi ämpärillinen kylmää vettä päälle:)
ihmetyttää tuollainen ja tiedän et se on tosi rasittavaa.. Koska kohdalleni on sattunut sellainen joskus. Mut onneksi hän tajusi lopulta kuitenkin lopettaa pommittamisen. Piti tosin sanoa hänelle aika selvästi ja topakasti jotta asia meni perille. Itselläni ei tulis mieleenkään tehdä toiselle sellaista.
täällä vai? Et sitten asiallisesti voinut asiaasi esittää?
omaa törkeää käytöstään sillä, ettei ihailija muka muuten olisi uskonut. Olisi uskonut. Todennäköisesti et vain halunnut selvittää asioita hienotunteisesti. Suurin osa ihmisistä ymmärtää kyllä ihan normaalia asiallista puhetta. Törkeyksiin harvemmin tulee tarvetta.
pommitti minua tekstiviesteillä ja soitoilla. Ja sanoin hänelle ihan suoraan jopa muutamaan otteeseen ennen kuin ymmärsi etten tosiaankaan ollut kiinnostunut hänestä.
sinnikäs ihailija tais olla se joka käyttäytyi jopa törkeästi. Niin kuin vastasin tuolle toisellekin niin sanoin hänelle jopa muutaman kerran etten ole kiinnostunut hänestä. Vasta toisella kerralla hän uskoi asian. Et näin.
ole kuitenkaan tuo Mennis.
on sitä varten, että asiat selvitetään. Et voi olettaakaan, että hän olisi lukenut ajatuksesi.
Mutta ihanko kokonaista 2 kertaa jouduit hänelle puhumaan? Oletko varma, ettei hän jo ensimmäsestä ymmärtänyt. Olet saattanut itsekin käsittää jotain väärin.
törkeästi?
Munkin on vaikea uskoa, ettei normaalia puhetta ihmiset ymmärtäis. Voi olla tietty jotain ääritapauksia, jotka poikkeaa tuosta, mutta noin ylipäätään uskon, että kyse on just väärinkäsityksistä tai siitä, ettei uskalleta kohdata reilusti sitä toista, vaan jätetään jonkun langan päähän roikkumaan. Ystävällinen ja rehti pitäisi aina olla. Saattaahan se toinen hakea vain ystävyyttäkin ja sekin väärinkäsitys selviäisi ihan normaalilla keskustelulla.
asian sen verran selkeästi et siitä olis pitänyt ymmärtää. Puhuttiin puhelimessa useampikin kerta. Ja mitäpä tuosta enää.. Siitä on jo aikaa ja se on ollutta ja mennyttä. Eikä se ole tuo Mennis. En muista mainitsinko sinulle sen mut tuolle toiselle mainitsin. Taidat luulla minua joksikin mut täytyy nyt sanoa etten ole se. Kyllä mainitsemani pommittaja on jo päässyt asiasta yli.
jatkuva saman asian jankkaaminen on minusta törkeää. Halus nähdä vaikka itse en halunnut. Olin jo ehtinyt kertoa hänelle etten ole kiinnostunut hänestä. Ja kaikki ne yölliset soitot ynnä muut. Tais olla jotenkin epätoivoinen tapaus.. Mut sellaisia joskus sattuu kohdalle. Minäpä lähden tästä nyt ulos ja tuo asia saa minun puolesta jäädä. Ei siinä ole mitään miettimistä enää.
Kyllä asioista voi näennäisesti päästä yli, mutta tylyä kohtelua tuskin unohtaa koskaan.
olet saanut tylyä kohtelua. En usko et olet se josta kerroin. Kyseinen pommittajamies tuskin sai mitään niin tylyä kohtelua. Mielestäni on reilua kertoa suoraan mitä ajattelee. Ei pitäis jäädä silloin mitään kuvitelmiakaan.
Olen varma siitä. Ainuttakaan tekstiviestiä en ole lähettänyt. Asiat voi toki esittää suoraan, mutta silti hienotunteisesti.
Ihan abstraktisti ajatellen, entäs jos se olinkin minä tai joku toinen samanlainen menninkäinen.
Minä tiedän olleeni ja olevani hyvin rasittava sitä kohtaan, jota rakastan. En minä haluaisi olla, mutta kun minä en ymmärrä tapahtunutta alkuunkaan eikä kukaan kerro minulle mitään.
Näkemys toisesta suunnasta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8352150
mikä olet!!
Eli tunnistanut, etten ole kiinnostunut ja tein sen heti selväksi humalan häivyttyä?
ihailijasta. Tuskin hän osaa arvata sinun ajatuksiasi.
Ethän kuitenkaan ota tosissasi täällä olevia viestejä. Ne ovat kuitenkin aivan eri asia kuin henkilökohtaiset viestit. Näillä palstoillahan saa purkaa ajatuksiaan nimettömänä niin paljon kuin kukin haluaa.
Eiköhän noissa tapauksissa ole kyse kommunikaatiokatkoksesta tai kyvyttömyydestä ymmärtää. Silloin täytyy vain vääntää rautalangasta, puhua rehellisesti ja totta. Ihminen on kumman rationaalinen otus. Kun se ymmärtää yskän, niin se toimii sen mukaan. Uskon, että monissa tuollaisissa tapauksissa kyse on yksinkertaisesti siitä, ettei keskustelua ole käyty loppun tai edes ollenkaan.
On se kyllä niinkin, että jos jonkun torjuu, niin syykin pitää osaa sanoa. Ja onhan se niinkin, että jos jonkun torjuu, nini silloin jotain keskustelua on itsensä kanssa täytynyt käydä ja tulla sellaiseen lopputulokseen. On ylimielistä jättää toinen ikiluuppiin kärsimään. Joskus voi olla niin, ettei uskalla edes ajatella torjunnan syitä ääneen.
Miehet ja naiset ovat erilaisia. Naisille tippaleipäaivoille tuntuu sopivan kuoliaaksi vaikeneminen, mutta miehen putkiaivot tarvitsevat syyn ja seurauksen.
Mutta, mistäs mä mitään tiedän.
Hommahan lähti näin nainen otti yhteyttä palstan kautta mun ilmotukseen juteltiin erinäisin viestimin ja juttu tuntui luistavan oikeestaan tosi hyvin tai niin ainakin kuvittelin ja niin varmaan neitonenkin vielä tässä vaiheessa kun treffit sovittiin. No treffithän meni sitte aivan päin seiniä en nyt viitsi tässä pureutua illan tapahtumiin sen kummemmin luultavasti julkaisen tästä koko illan komedia elokuvan joskus.
No illan päätyttyä kuitenkin mun osilta ihan jees fiiliksissä halaukseen ja mieltä lämmittäviin sanoihin ajattelin ilmeisen naivisti että ihastus olis ollu molemmin puolinen.
Soittelin seuraavana päivänä ei vastausta no aattelin et se soittaa takasin sit ku kerkee no ei soittanu sit pidin väli päivän ja soitin taas ei edelleenkään vastausta no sit pistin viestin no siihen sain sitten vastauksen parin päivän päästä että hän on nyt miettinyt et ei tästä nyt tuu mitään et hän ei tuntenut sitä paljon puhuttua kemiaa et ollaan ihan kavereita vaan :)
No eihän tosta viestistä nyt periaatteessa pitäis jäädä mitään epäselväksi normaalille täyspäiselle miehellekkään.
No hetken sulattelin asiaa ja mietin että kun aikasemmin juttu sujui niin hyvin ja ei sen ulkonäönkään pitänyt yllätyksenä tulla niin koitin jälleen soittaa ja ehdottaa josko uusisimme katastrofaaliset treffit kun jäi niin ikävä fiilis niistä no enpä saanut taaskaan neitiä kiinni noh tekstarilla sitte no ei se siihenkään sit vastannu.
No kului viikko ja yö unet oli vähissä kun mietiskelin häntä ja treffien kulkua miksi mä niin tein ja niin sanoin ja minkäköhän kuvan se musta on saanu ja onko se oikea kuva miks se ei vastaa oliks mä tosiaan niin hirvee otus et se ei haluu olla mun kanssa enää missään tekemisissä.
Ja täytyy sanoo et henkisesti aika raskasta olla yks puolisesti ihastunu kun lähes jokanen kappale mikä radiossa soi kertoo hänestä töistä ei tuu mitään ei pysty keskittymään mihinkään kun se ajatus aina karkaa sinne prinsessani luo.
No parit kerrat sit vielä koitin saada hänet kiinni mutta kun ei niin ei.
No eihän hän nyt sikäli mitään väärin tehny ilmotti kyllä ihan selkeellä suomen kielellä että kiinostusta enempään kanssa käymiseen mun kanssa ei herännyt kuin "kaveri" mielessä ja kyllähän mä sen ymmärsin. En vaan halunnut ymmärtää en sitte tiedä oisko se sit helpottanu mun elämää jos ois ihan puhelin keskustelu käyty aiheesta et missä suhteessa en sitten ollutkaan sitä mitä hän oletti ennen treffejä ja oliks vika sitten tosiaan jossain sellaisessa mikä on aito osa arki minua vai oliko se sitten osa sitä minua joka tärisi jännityksestä päästi suustaan sammakon sammakon jälkeen ja toimi muutenkin täysin terveen järjen vastasella tavalla.
No reilun kuukauden olen nyt mietiskellyt että mikä meni vikaan,jossitellut ja tehny mitä ihmeellisimpiä teoriota mikä tietenkin on aivan turhaa mut minkäs teet kun tunteet tuntuu vievän voiton järjeltä. En sitten tiedä kuinka kauan tässä sitten menee ennen kuin pääsen tästä yli lopullisesti.
ehkä miehet ja naiset sitten vaan ymmärtää tai ei ymmärrä eri asioita, ja sitten jää asioita roikkumaan ilmoille. kuvitelkaapa suurinpiirtein sellanen tilanne josta ei alunperinkään saa selville onko se yhtään vaiko todella kiinnostunut, pelimies vai hakoteillä, sitten se katoaa hetkeksi mutta yhtäkkiä aneleekin anteeksi, sitten taas käännetään kelkkaa eikä nähdäkkään tulevaisuutta, selityksiä ei anneta, sitten taas jutellaan että nähdäänkin, ja sitten ei kuitenkaan enää vastata mihinkään mitään! jaa että roikkumaan? no pitäisihän tollaseen nyt joku vastaus saada. en olisi tarvinnut mitään muuta kuin sanan EI mutta on ilmeisesti yksilöitä jotka ei osaa sanoa mitään suoraan.