Kärsin itse tyhjän sylin ongelmasta eli lapsettomuudesta...
Kaikista rankinta tässä asiassa on se, ettei meissä kummassakaan ole löytynyt ainakaan vielä mitään syytä sille, ettei meidän kodissamme kuulu biologisten lastemme iloisia ääni ja pikkuisten jalkojen tassutuksia.
Joka kuukausi tunnen saman tyhjyyden tunteen, vaikka yritänkin olla sitä tuntematta. Joka kuukausi itken samat itkut ja vannon itselleni, etten enää ala edes toivoa sitä, että meidän perheeseen voisi tulla biologisia lapsia.
Lähtiessäni hakemaan apua tähän ongelmaan olen saanut useamman kerran paskaa silmilleni...
- Olen saanut kuulla, että olen alkoholisti, kun silmäni ovat punaiset, eivätkö valvotut yöt ja itkut voisi selvittää niitä? Enkä todellakaan ole käyttänyt alkoholi ikuisuuksiin.
- Hakiessani kunnalliselta puolelta hoitoa sain kuulla, että kaikkea ei saa mitä haluaa, kun hoitohenkilökunta teki virheen varatessaan minulle aikaa lääkärille, joka ei pystykään tekemään työtään.
Toivoisin löytäväni sellaisen ihmisen, joka olisi läpi käynyt tämän saman helvetin. Ehkä sillä tavalla voisin päästä yli pahimmista tunteistani. Sen olen huomannut, ettei näitä tunteita ymmärrä kunnolla kuin sellainen ihminen, joka on läpi käynyt samat ongelmat, sillä minulle lapsettomuus on todellakin ongelma, isolla O:lla!
Kaikista rankinta tässä asiassa on se, ettei meissä kummassakaan ole löytynyt ainakaan vielä mitään syytä sille, ettei meidän kodissamme kuulu biologisten lastemme iloisia ääni ja pikkuisten jalkojen tassutuksia.
Joka kuukausi tunnen saman tyhjyyden tunteen, vaikka yritänkin olla sitä tuntematta. Joka kuukausi itken samat itkut ja vannon itselleni, etten enää ala edes toivoa sitä, että meidän perheeseen voisi tulla biologisia lapsia.
Lähtiessäni hakemaan apua tähän ongelmaan olen saanut useamman kerran paskaa silmilleni...
- Olen saanut kuulla, että olen alkoholisti, kun silmäni ovat punaiset, eivätkö valvotut yöt ja itkut voisi selvittää niitä? Enkä todellakaan ole käyttänyt alkoholi ikuisuuksiin.
- Hakiessani kunnalliselta puolelta hoitoa sain kuulla, että kaikkea ei saa mitä haluaa, kun hoitohenkilökunta teki virheen varatessaan minulle aikaa lääkärille, joka ei pystykään tekemään työtään.
Toivoisin löytäväni sellaisen ihmisen, joka olisi läpi käynyt tämän saman helvetin. Ehkä sillä tavalla voisin päästä yli pahimmista tunteistani. Sen olen huomannut, ettei näitä tunteita ymmärrä kunnolla kuin sellainen ihminen, joka on läpi käynyt samat ongelmat, sillä minulle lapsettomuus on todellakin ongelma, isolla O:lla!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama juttu.
Miten saisin sinuun yhteyden? Oisko sulla joku sähköposti, mihin voisin kirjoittaa?
Olisi helpottavaa vaihtaa ajatuksia saman asian kanssa painijan kanssa.
Olen kyllä arka laittamaan omaa sähköpostiosoitettani tälla tavalla julkiselle sivulle, sillä monet eivät ymmärrä, että se on silloin tarkoitettu vain tiettyjen ihmisten käytettäväksi, enkä haluaisi saada mitään roska postia sen takia....
Mitenkähän voisimme muuten vaihtaa yhteys tietojamme?
Minustakin olisi kivaa jutella kanssasi! Ehkäpä silloin omatkin huolet tuntuisivat pienemmiltä!
tuolla kaksplussan lapsettomuuspalstalla on suht koht vilkkaat kekustelut ja paljon ihan samojen Ongelmien kanssa painiskelevia, olen saanut itse paljon vertaistukea sitä kautta! Siellä kun rekisteröidytte, voitte vaihtaa ajatuksia ja sähköpostiosoitteetkin yksityisviesteillä!! ;)
Linkki palstalle
http://kaksplus.fi/keskustelu/c26
Kävin sitten kirjautumassa noille sivuille, mutten ainakaan vielä ole löytänyt sieltä muuta kuin vain noita vauva juttuja ihan hurjan paljon ja ne eivät hirveästi lohduta, kun itse kärsii siitä, ettei lasta ole kaikista toiveista huolimatta saanut....
Löysin kuin löysinkin sieltä sivulta lapsettomuus asioista keskustelevia immeisiä, mutten omaa tilannettani käsittelevää, joten samassa pisteessä ollaan, mutta laitoin itse sinne viestiä, jos vaikka joku kirjoittelisi minulle...
Menenpä katsomaan tuota sivustoa, vaikka tuntuukin, että koko Kaksplus on vain lapsiperheille..
Siellä on lapsettomuuspalsta, johon linkkikin suoraan menee, joten ei tarvitse mennä lukemaan vauvakuumeita, odotusta tms. sivuja!
Minä ja mieheni ollaan yritetty lasta siitä lähtien, kun täytin 29. Nyt olen jo 36, eikä lasta edelleenkään ole, sekä yritykset edes saada lasta on loppuneet. Emme toki käytä ehkäisyä edelleenkään, mutta mitään hormooneita en syö. Kun taas en luomusti ovuloi, enkä edes lääkkeillä, niin mitään ei tapahdu.
Ympärillä on onnelliset pariskunnat söpöine lapsineen, vaan minä olen salaisesti äärimmäisen masentunut ja ahdistunut tilanteesta. jotenkin harmittaa se, että kaiken maailman kummajaiset saavat lapsia vahingossa ja yhtään yrittämättä, halusivat taikka eivät, ihan kenen vastaantulijan kanssa hyvänsä. Muksut on niille vaan heittopusseja ja jotain, joka häiritsee ah niin ihanaa elämää. Taas kun itse olisi valmis sellaisesta aarteesta huolehtimaan ja ottamaan vastuun ja rakastamaan, niin ei onnistu.
Paras kaverinikin on raskaana ja saa lapsensa parin kuukauden kuluttua. Olen toki onnellinen hänen puolestaan, mutta kyllä se silti kaihertaa...
Olin jo tänne tullessani surullinen ja nyt tulin puolestasi vielä surullisemmaksi
Seitsemän vuotta on pitkä aika odottaa täysi turhaan saavansa lapsen josta on jo pitkään unelmoinut. Ikävää, ettet luomusti pysty ovuloimaan tai edes lääkkeillä. Onko teidän kohdalla mietitty muita ratkaisuja?
Ympärillä on aina onnellisia perheitä, joilla on lapsia. Valitettavan paljon näiden ihmisten keskuudessa on myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa lapsiaan. Toiset todellakin tuntuvat saavan lapsia vain istumalla samassa tilassa kuin on miehiä. Tuollaiset vahinko raskaudet ovat myös monelle arkipäivää, mutta meille lapsettomille ne ovat todella hauraita toiveita, että kävisi sellainen vahinko, että raskaaksi tulisi.
Onhan se totta, että toisen raskaus voi kaivertaa ja tuntuu ikävältä, kun oma syli on tyhjä, mutta itse tiedän, miten vaikeaa on tulla raskaaksi. Siksi toivon onnea vaan niille ihmisille, jotka lapsia ovat saaneet ja jotka tulevat lapsia saamaan.
Meille syytä ei ole löytynyt ja pikku hiljaa alkaa kyllästyttää olla koekanii, jolta otetaan aina säännöllisin väliajoin verikokeita, mutta muuta ei oikeastaan tapahdu!