Hei! Toivon teiltä vinkkejä, ehdotuksia sekä ei-missään-nimessä huutoja koiraroduista... kerron ensin perheestä, jonka jäseneksi toivomme koiraa epämääräisen ajan kuluttua:
Perheeseen tuloaika on auki vielä siksi, että meillä eletään suruaikaa. 15-vuotias montterimme kuoli toukokuussa eikä uuden perheenjäsenen hankkiminen vielä tule kysymykseenkään. Kuitenkin haluan pohtia ja punnita eri vaihtoehtoja...
Olemme noin nelikymppinen pari, jolla on yksi lähes eskari-ikäinen lapsi. Olemme kaikki eläinrakkaita, Asumme maalla, muttei kuitenkaan maatilalla. Toivomme koiraltamme seuraavaa:
Pihamme on yli hehtaarin kokoinen eli löytyy tilaa juosta vapaana ja temmeltää. Maantie on kuitenkin suht lähellä, joten olisi hienoa, jos koira olisi mahdollista opettaa pysymään omalla pihalla eli ei juurikaan metsästysviettiä.
Lenkkeilyyn löytyy aikaa vähintään tunti päivittäin, sen lisäksi viikottaiset agilityt ja tokot. Siis tunti vähintään, viikonloppuisin ehkä kaksi, kolme kertaa enemmän.
Turkinhoito: harjaus, kampaaminen tarvittaessa. ei kuitenkaan päivittäin
Ei aikomusta osallistua näyttelyihin
Ystävällisyys lapsia, muita koiria kohtaan iso plussa
Kooltaan pieni tai keskikokoinen
Aiemmin kokemusta kääpiöpinseristä, griffonista, cockerista, ajokoirasta (mies harrasti aikoinaan metsästystä, ei enää) sekä kahdesta aivan ihanasta montterista.
Ja tiedän, että itse teemme päätöksen, joten tosiaan heitelkää vain ehduksilla kiitos!
ja vielä: koira voi hyvin olla aikuinenkin :)
Perheeseen tuloaika on auki vielä siksi, että meillä eletään suruaikaa. 15-vuotias montterimme kuoli toukokuussa eikä uuden perheenjäsenen hankkiminen vielä tule kysymykseenkään. Kuitenkin haluan pohtia ja punnita eri vaihtoehtoja...
Olemme noin nelikymppinen pari, jolla on yksi lähes eskari-ikäinen lapsi. Olemme kaikki eläinrakkaita, Asumme maalla, muttei kuitenkaan maatilalla. Toivomme koiraltamme seuraavaa:
Pihamme on yli hehtaarin kokoinen eli löytyy tilaa juosta vapaana ja temmeltää. Maantie on kuitenkin suht lähellä, joten olisi hienoa, jos koira olisi mahdollista opettaa pysymään omalla pihalla eli ei juurikaan metsästysviettiä.
Lenkkeilyyn löytyy aikaa vähintään tunti päivittäin, sen lisäksi viikottaiset agilityt ja tokot. Siis tunti vähintään, viikonloppuisin ehkä kaksi, kolme kertaa enemmän.
Turkinhoito: harjaus, kampaaminen tarvittaessa. ei kuitenkaan päivittäin
Ei aikomusta osallistua näyttelyihin
Ystävällisyys lapsia, muita koiria kohtaan iso plussa
Kooltaan pieni tai keskikokoinen
Aiemmin kokemusta kääpiöpinseristä, griffonista, cockerista, ajokoirasta (mies harrasti aikoinaan metsästystä, ei enää) sekä kahdesta aivan ihanasta montterista.
Ja tiedän, että itse teemme päätöksen, joten tosiaan heitelkää vain ehduksilla kiitos!
ja vielä: koira voi hyvin olla aikuinenkin :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joku noutaja saattais sopia,kuten labradorinnoutaja tai kultsu.Molemmat ovat lapsirakkaita,lempeitä ja kouluttamiseenkaan ei tarvita silmänkääntötemppuja.Turkinhoitokaan ei työläs,kultsin turkki tosin hieman pidempää.Ja ovat leikkisiä ja energisiä rotuja.
Toinen teille sopiva voisi olla joku spanieli,niiden turkki tosin vaatii enemmän työtä (oletus)..miten paljon,en tiedä kun ei itsellä kokemusta ;)
onnea koiran hankintaan!
Luin viestisi, ja mietin tarkkaan eri rotuja. Mielestäni Suomenlapinkoira sopisi teille parhaiten. Siis ehdotan suomenlapinkoiraa.
Tässä linkkejä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomenlapinkoira
http://www.hauva.com/node/89
http://www.kennelliitto.fi/FI/kennelliitto/kotimaisetrodut/suomenlapinkoira.htm
Esim. Saksassa ollaan ihan haltioituneita suomenlapinkoiran hyvästä luonteesta ja ulkonäöstä, sitä kun ei juuri siellä tavata.
Omat kokemukseni suomenlapinkoirasta ovat lähes kokonaan positiivisia. Juuri teidän tilanteeseenne tuo rotu kävisi tosi hyvin.
Kiitos teille rotuvinkeistä! Otamme kaikki mainitsemanne harkintaan ja tutustumme niihin lisää. Muut rodut paitsi suomenlapinkoira ovat entuudestaan jotenkin tuttuja, mutta yhtään suomenlapinkoiraa en tunne, eli nyt miettimään missä olisi mahdollista tutustua.
Kiitos vielä vaivannäöstä ja mukavaa kesän jatkoa!!
>>Pihamme on yli hehtaarin kokoinen eli löytyy tilaa juosta vapaana ja temmeltää.>>
-Kyllä koira taitaa sellaiseen nopeasti kyllästyä, kun vain on iso piha ympärillä. Tekemistä löytyy pian kuralammikoissa kylpemisestä.
Ja
>>Lenkkeilyyn löytyy aikaa vähintään tunti päivittäin, sen lisäksi viikottaiset agilityt ja tokot. Siis tunti vähintään, viikonloppuisin ehkä kaksi, kolme kertaa enemmän.>>
-Tuollainen ei varmaankaan riitä jo mainituille suomenlapinkoiralle ja labradorinnoutajalle, sillä ne tarvitsevan paljon liikuntaa ja aktivointia.
Ja
->>Ei aikomusta osallistua näyttelyihin>>, mutta >>Ystävällisyys lapsia, muita koiria kohtaan iso plussa>>
-Eivätkös koiranäyttelyt juuri ole hyvä konsti sosiaalistaa koiraa? Pelkän oman kodin asukkaana koira ei usein kasva kovin sosiaaliseksi.
Ja
>>Maantie on kuitenkin suht lähellä, joten olisi hienoa, jos koira olisi mahdollista opettaa pysymään omalla pihalla eli ei juurikaan metsästysviettiä.>>
-Kyllähän mikä tahansa rotu voi säntäillä omille teilleen, jos on huonosti koulutettu tai saanut liian vähän tekemistä, mutta metsästysviettisetkin koirat pysyvät hyvin koulutettuina kyllä omassa pihassaan uskollisesti, paitsi riistaeläimen havaittuaan, mutta palaavat heti takaisin saaliin hävitettyään.
Suosittelisin lisäämään koiran lenkkien pituutta ja aktivointia mainitsemistanne, varsinkin jos haluatte koiranne pysyvän mahdollisimman terveenä ja hyvin pihassaan.
En sanonut tätä pahalla, mutta voittehan te hankkia lähes minkä tahansa rodun, kunhan saavat riittävästi tekemistä ja on hyvin koulutettu. Tosin lunnikoira tuli mieleeni, se ainakin tulee yleensä hyvin toimeen toisten koirien kanssa, on sopivan kokoinen lasten leikkikaveriksi ja tarvitsee paljon liikuntaa ja aktivointia.
Mutta onnea uuteen elämään koiran kanssa.
Kiitos viestistäsi! Ehkä ilmaisin asian väärin puhuessani vain pihan koosta, tarkoitin sillä lähinnä vain, että koira EI tule tarhakoiraksi eikä kerrostaloon vaan pääsee kulkemaan vapaana. Huonosti ilmaistu, mutta sitä vain yritin kertoa. Ja viereisessä metsässä on lisää kiinnostavia juttuja :)
Koiranäyttelyissä emme tosiaan tule käymään. Silti koiramme saa kavereita, sillä neljällä naapurilla on koira ja emmehän me täällä kotona vallan kökötä. Useimmilla ystävillämme on koira, joten kyllä koirakavereita riittää. Uskoisin, että koira voisi olla ihan sosiaalistunut ilman näyttelyitäkin.
Ihan oikeassa olet tuossa lenkkien pidentämisessä ja muutenkin aktivoinnissa, siinä todella on parantamisen varaa. (Ehkä pitäisi muistella niitä aikoja, kun nyt edesmennyt montterimme oli nuorempi, olihan se yhteinen liikunta silloin aivan toista! Mutta kun hänen ikänsä ylitti 12 vuotta, lyhensimme lenkkejä, vaikka hän hienosti jaksoi 4 km metsälenkin vielä viimeisenä päivänäänkin.)
Tuo lunnikoira on tosi kaunis, kiitos vinkistä. Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle!
Vaikuttaa siltä, että koira saa teiltä onnellisen ja kelvollisen elämän.
Mutta viimeiseksi: >>ja vielä: koira voi hyvin olla aikuinenkin :)>>
-Minä suosittelen ehdottomasti pennun, eikä aikuisen koiran, hankkimista. Sitä ei koskaan tiedä, millainen menneisyys aikuisella koiralla on ollut.
Onnea teille ja tulevalle koirallenne!
Minä ehdottaisin teille kooikerhondjea. Itselläni ei ole kyseistä rotua, mutta tuttavaperheellä on. Lapsirakas, miellyttämishaluinen ja agilityssä loistaa omassa kokoluokassaan.