minä en uskalla edes puhelimella soittaa enkä vastata.Ottaa päähän kun kaikki ajo hommi työpaikat menee pieleen sen takia kun ei uskalla soittaa ja töistä kysyä edes.Minä laitan tämän linkin missä on syyt näihin minun ongelmiin niin voi lukea sen joku jos haluaa.Tuonne masennus puolelle sen sillon laitoin.minä olen 23 vuotias äijä ja mistään ei mitään tule
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8097634
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8097634
Vastaukset 4
Vanhimmat
terv.keskuksesta ja ala sitä kautta hakemaan apua.
kanssa olen samaa mieltä. Että tulosta se ketju mukaasi ja mene lääkäriin. Sieltä osaavat neuvoa eteenpäin.
Et ole varmasti työkuntoinen vielä.
Kunhan saat asioita kuntoon itsesi kanssa, niin sitten vasta voit keskittyä työjuttuihin.
Toivon, että jaksat aloittaa toipumisen pahoista kokemuksista ja saat apua.
koskaan sanonut sinulle, että olet mahtava mies! Sillä sitä sinä olet!
Tiedän kiusaamisesta todella paljon. Omakohtaisesti olen ollut kiusattuna ala-asteen ja yläasteella se vähän rauhoittui. Olen kokenut tuon saman pelon ja tunteen siitä, etten ole arvokas. Vieläkin se arvottomuudetunne hiipii puseroon aina välillä, vaikka olen liki 50-vuotias.
Tiedätkö, mikä minut "pelasti"? Se, etten antanut muiden määrittää itseäni, en prkl antanut! Käänsin sen mukamas minuun kohdistuvan pilkan toisten nilkkaan siten että viha, jota tunsin olikin minun käyttövarani. Eli aloin ajatella esim. silloin kun olin ensimmäisessä ammatillisessa oppilaitoksessa, että Saatana katsotaan, kuka on kuka! Otin riskin, otin riskejä jatkuvasti ja kiitin itseäni joka ikisellä kerralla. Sanoin itselleni, että olet Tosi Hyvä Tyyppi, sillä lailla! Hoin tuota itselleni aina kun aloin epäillä muuta. Ja voitko uskoa, se auttoi!
Nyt olen hyvässä ammatissa, käynyt ylioppilaaksikin tässä välissä ja luen ahkerasti koko ajan. Kehitän itseäni, sillä eihän minulla muuta ole kuin itseni. Olen sosiaalisesti hyvin joustava ja kartan tietty ihmisiä, joista haistan paskan! Mutta pääsääntöisesti on niin, että ihmiset ovat tosi heikkoja. Suurinosa on oikeasti reppanoita.
Et kai sinä halua olla samanlainen kuin suurinosa ihmisistä on? Nytkin olet jo erilainen, eikö? Käännä se voimavaraksesi ja ala opetella uutta elämää. Tee testejä! Ota riskejä! Naura ihmisille, kun esim. sanot heille jotain ja oli vastaus mikä tahansa, niin naurahda, koska olet voittanut itsesi. Käy itsesi kanssa vuoropuhelua, jossa on se kiusattu minä ja nyt tämä ei itseään arvostava, mutta ah elävä minä! Ota sellainen asenne, että Sinä aikuisena (23v MIES, upea MIES) tuet tuota pientä murtunutta lasta, tuet ja kannustat. Otat kädestä kiinni ja sanot, EI OLE MITÄÄN HÄTÄÄ!
Muista, että AINA kun sanot en minä osaa, niin välittömästi sanot kyllä, kyllä MINÄ osaan. Tee tuota jatkuvasti, älä anna periksi. Kiitä itseäsi, vaikka et aina onnistu! Ajattele, olet saanut kokea Helvetin maan päällä ja olet silti elossa. Olet aivan uskomattoman UPEA ihminen. Olet SELVIYTYJÄ! Sinua ei ole kukaan saanut painettua niin alas, että olisit tehnyt muille jotain tai edes itsellesi! Olet oikeasti mahtava! Usko, mitä sanon, sillä näillä eväillä olen itse selviytynyt!
Jatkan myöhemmin...Nähdään taas!
Ja nyt ei enää...en,en minä ....kirjoitusta...Lupaatkos? :)
Kiitos edelliselle kirjoittajalle. Minullakin on sosiaalisten tilantedien pelkoa kuten aloittajallakin ja olen todella kyllästynyt tähän pelkuuruuteen ja jännittämiseen. Olen niin kyllästynyt sekä myös jotenkin vihainen, että olen alkanut pikku hiljaa ajattelemaan, että muut haistakoon paska, minä teen mitä haluan! Ihan konkreettisesti esim. jos menen jonnekin, jossa minua yleensä jännittää ja "hävettää" (sanotaan vaikkapa terassit, kahvila jne.) niin otan asenteen, että "ihmiset katsokoon, minä tulen nyt ja muut ei kiinnosta paskan vertaa, olen PARAS! Niin kauan on itsetunto ollut ihan maassa että olen tullut vihaiseksi ja päättänyt, että nyt riittää, minulle ei kukaan tule kertomaan miten minun tulisi elää. No se ei tietenkään tarkoita, että olisin jokin turpa vääränä kulkeva törkimys, olen yhä ujo ja herkkä ja tulen aina olemaan. :) Ja minä SAAN olla ujo, sekin luonteenpiirre kun joitakin ärsyttää, ärsyttäköön, ei kiinnosta! Yritän pikku hiljaa parannella surkeaa itsetuntoa, joskus huumorilla. Esim. jos joku tuijottaa tai katsoo pitkään ajattelen mielessäni, että "siinäpä nuokin katsovat kateellisina kun näin upea ja seksikäs kissa lipuu ohi." :)
No tietenkään tämä asennemuutos ei täysin paranna sosiaalisten tilanteiden pelosta johon liittyy joissain tilanteissa näitä fyysisiäkin oireita joita on lähes mahdoton kontrolloida. Minäkään en ole uskaltanut soitella työpaikkoihin (sanat menee sekaisin, jalat tärisee, sydän hakkaa). Siksi olen kyllä ajatellut käydä lääkärillä.
Hyvää kesää!