väkisinkin mieleeni. Jos vielä erehdyn käymään Kajaanin torilla nii melkeinpä on varattava ulkomaanmatka samointein. Kovasti se virkistää kun käy katsomassa ihmisiä jotka tukevat ja kannustavat toisiaan. Maakunnan yleisväri alkaa olla jo niin harmaa että pakko on päästä välillä värikkäämpään ympäristöön.
Nythän peruskainuulaisella tekee mieli sanoa että jääkin sitten sinne ulkomaille, mutta enpä jää piruuttanikaan vaan palaan ns. juurilleni koska täällä on tätä "puhdasta" luontoa ja "vapaita" vesistöjä. Myös nämä arkkitehtooniset kokonaisuudet ja "hoidettu" ympäristö viehättävät minua suuresti. Vain täällä voin vapaasti hengittää ja nauttia laajakatseisten lajitovereitteni jalosta seurasta.
Palaan takaisin heti kun hillat on kerätty ja saaliit naapureille jälkikäteen kehuttu.
Näkemisiin
Nythän peruskainuulaisella tekee mieli sanoa että jääkin sitten sinne ulkomaille, mutta enpä jää piruuttanikaan vaan palaan ns. juurilleni koska täällä on tätä "puhdasta" luontoa ja "vapaita" vesistöjä. Myös nämä arkkitehtooniset kokonaisuudet ja "hoidettu" ympäristö viehättävät minua suuresti. Vain täällä voin vapaasti hengittää ja nauttia laajakatseisten lajitovereitteni jalosta seurasta.
Palaan takaisin heti kun hillat on kerätty ja saaliit naapureille jälkikäteen kehuttu.
Näkemisiin
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viisaan ihmisen taakka on aina suurempi kuin kevyemmin tuntemuksin varustetun. Mutta on siitä myös se etu, että ymmärrys ilostakin on sen kohdalle sattuessa vastaavasti syvällisempi.
torilla masentaa, ne huonolaatuiset mansikatko?
vähän epäselväksi? Onkohan se, se kainuulainen kuuluisa katteus. Näin ulkopaikkakuntalaisena, mutta muuten kainuuta paljon kolunneena olen huomannut kainuulaisen perusluonteeseen kuuluvan: tolkuton ystävällisyys ja uteliaisuus (siis alussa). Pitäähän sitä ottaa selvää mitä tulija on miehiään tai naisiaan. Jos ei siinä heti aluksi rupattele huuliaan kippeiksi niin pidetään ylpeänä. Jos ei taas heti kerro mistä on ja paljonka on rahhaa, niin pidetään kierona. Jos taas kertoo rehellisesti paljonka on rahhaa, niin pidetään köyhänä tai sitten ylpeänä kerskailijana. Ainahan on tietysti parempi ja turvallisempaa olla toista köyhempi. Mutta jos siitä huolimatta on iloinen ja tyytyväinen elämäänsä, niin jotain kieroahan siinä sitten on. Ja mitäs varten se muuten tänne tuppaantuu?
Mistä johtunee? Enkä tarkoita pelkästään kunnallistalouden tilaa vaan ihmisiä ja heidän käyttäytymistään. Edes muissa itäsuomen kaupungeissa ei ole tällaista anemiaa. Köyhäily ja nuukailu hallitsee Kajaanilaista elämänmuotoa, tämä tietysti johtuu siitäkin, että täällä on paljon köyhyyttä, mutta miksi näin jatkuu sukupolvesta toiseen? Kirpputoreillakin pyörii niin surkeaa tavaraa, että ihan hävettää, ja niistäkin vielä kilpaillaan.
Voi voi sinä viestiketjun aloittaja parka...Missähän sinä niinkuin olet ton elämäs viettänyt??? Ihan tätä samaa kurjuutta kuin täällä Kajaanissa on havaittavissa monessa monessa muussakin kaupungissa ja kunnassa ja nimen omaan itä-suomessa !Käväsin tossa viime viikolla Joensuussa ja lähi kunnissa ja en kyllä voi
kehua heidän energisyyttä ja elämän rikkautta.Melko köyhältä näytti silläkin suunnalla...
Tulkaa rovaniemelle lapin valkoiseen kaupunkiin (mustan päälle maalattu) siellä on toveri henki korkealla liitytte hyväveli puolueeseen ja da hyvin menee joudutte kylläkin tekemään pimeitä hommia ja ehkä päätöksiä mutta ei joudu vastuuseen tai korvauksiin....Tere tulemast
Mutta Joensuussa on ainakin järjestetty hienosti matkailu- ja vapaa-ajanpalveluja. Siellä on välittömässä toistensa läheisyydessä, keskustan tuntumassa, Pyhäselän maisemissa, viihtyisä leirintäalue, festivaalialue mahtavine estradeineen, ravirata, uimahalli, Joensuun areena urheiluhalli, jäähalli ja muita liikunta-alueita. Siellä on aina ilo käydä. Kajaanissa nämä asiat ovat toisin, valitettavasti.
Ja leirintäaluetta ei siellä olla todellakaan sulkemassa tai muuttamassa asuinalueeksi vaan sitä ollaan uudistamassa nykyvaatimusten mukaiseksi, vanhat leirintämökit poistetaan ja tilalle rakennetaan nykyvaatimusten mukaisia loma-asuntoja.
Siellä sopisi Kajaanin päättäjien käydä opintomatkalla tutustumassa.
Katsos se on se ihmisluonto, joka sanoo muualla: "halituli halituli hiijajala hiijala". Mutta Kajaanissa se ei sano sitä. Vaan toteaa kurjuutta olevan kaikessa muussa, mutta ei omassa silmäkulmassa, jolla asioita katsotaan.
Kajaanilaisissa ravintoloissa sentään pidettiin hauskaa ja nautittiin elämästä. Nykyään kysytään heti ovella jotta etkai vaan ala vit..een. Turpaan ollaan kyllä hövelisti vetämässä pienimmästäkin aiheesta.
Kajaanin tori on aivan kammotttava tunnelmaltaan. Koostuu kahdesta joukosta: 1. yksinäiset vanhukset etsimässä pottuja ja juttuseuraa. 2. 50-60v tyhjäntoimittajat jotka tietävät ja osaavat kaiken ja haukkuvat meitä vaatimattomimmilla lahjoilla varustettuja aivan estottomasti.
Jos tuollainen on torielämää parhaimmillaan niin olkoon.
Monessa paikassa torit on iloisia ihmisten tapaamisen ja kohtaamisen paikkoja. Kesäisin siellä myydään sieniä, mansikoita, herneitä, perunoita ja uusia sipuleja. Juodaan kuppi kahvia ja syödään possumunkit. Ja syksymmällä naiset ja lapset järjestää kirpputori tapahtumia, tai miehet rompetoreja.
Ja paikalliset järjestöt ja harrastekerhot esittelevät toimintaansa kiinnostuneille. Ei se Kajaanissakaan kiellettyä ole. Pitää vaan laittaa se hymy takaisin huuleen.