Pysähtynyt seinäkello
niin kuin sydän vaarinkin,
vanhuuttaan jo sydän väsyi
niin kai kävi kellonkin?
Eipä tuvan lämpimässä
kuulu tutut askeleet,
pois on tästä elämästä
taivastielle lähteneet.
Seinäkello vuosiansa
aikaa vaarin raksutti,
vaari pirtin hämärässä
vihon kulmaan piirusti.
Monet värssyt lapsillensa
jätti vaari tietäen,
runon kautta sydämessä
aukee muisto kultainen.
Seinäkello paikallansa
muistaa tuvan kulkijaa,
kaikki poistuu ajallansa
iäisyys ei milloinkaan.
Taivastiellä kulkee vaari
soittaa iki sävelmää,
seinälle vaik`viulu jäikin
täällä sävel helkähtää.
Kello joskus seinällänsä
uutta katsoo kulkijaa,
vaari myöskin taivastiellä
kohtaa varmaan tuttujaan?
Nurmettunut saunapolku
vaarin kalapaikan luo,
kiviin eivät airot kolku
Herra hälle armon suo.
niin kuin sydän vaarinkin,
vanhuuttaan jo sydän väsyi
niin kai kävi kellonkin?
Eipä tuvan lämpimässä
kuulu tutut askeleet,
pois on tästä elämästä
taivastielle lähteneet.
Seinäkello vuosiansa
aikaa vaarin raksutti,
vaari pirtin hämärässä
vihon kulmaan piirusti.
Monet värssyt lapsillensa
jätti vaari tietäen,
runon kautta sydämessä
aukee muisto kultainen.
Seinäkello paikallansa
muistaa tuvan kulkijaa,
kaikki poistuu ajallansa
iäisyys ei milloinkaan.
Taivastiellä kulkee vaari
soittaa iki sävelmää,
seinälle vaik`viulu jäikin
täällä sävel helkähtää.
Kello joskus seinällänsä
uutta katsoo kulkijaa,
vaari myöskin taivastiellä
kohtaa varmaan tuttujaan?
Nurmettunut saunapolku
vaarin kalapaikan luo,
kiviin eivät airot kolku
Herra hälle armon suo.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nostalginen ja yhtä aikaa haikea runo.
Siitä välittyy pienen pirtin tunnelma,
jossa seinäkello raksuttaa lyöntejään hirsiseen
seinään. Villasukilla töpsöttävä vaari ja muori,
joka nyt ei kyllä runossa ollut, mutta sinne aikanaan
hänkin kuului.
Aika kulkee ja Luoja korjaa satoaan,
tulee hetki, jolloin poistutaan maalliselta
taivallukselta taivaan ikivihreille niityille.
Niin jäljelle jää vain muistot ja nurmettunut
polku.
Runosi helkähti ja nostatti itselläkin muistoja
mieleen - kiitos tunnelmapalasta.
Aika tekee työtään meidän
jokaisen kohdalla.
Silti se jättää kultaiset muistot
jotka ovat koetun elämän
aarreaittana.
Kiitos Sinulle! J
Hymyillen, kyynelsilmin
näin lapsuudesta filmin
- kun runoasi luin
Kuvat omikseni puin
Ei enää ole vaaria ei mummua
tuota köyryselkäistä ihanaa tummua
jonka raskas työ oli kumaraksi vienyt
Ei hän elämästä helposta tiennyt...
Kiitos, ystäväni, taas kerran hienosta lukuhetkestä!
Toivottavasti tämä vastaus tulee oikealle kohdalle :))
kauniista vastarunostasi.
Muistot veivät kauas vuosien taa
niillä on kantava voima elämän
pitkospuita kulkiessa.
Kiitos Sinulle ystävä. J