Nyt tästä paskalitkusta on päästävä eroon ennen kuin elämä on lopullisesti pilalla. A-Klinikka vai AA-kokous ja kertoisiko joku, mitä siellä tapahtuu, kiitos!
Mistä apua
N32*
37466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Loysinkin tietoa A-klinikasta,mutta pelottaa mennä sinne ja tunnustaa ongelma, koska olen pienen lapsen äiti. Ei kai perheemme joudu johonkin sossun tarkkailuun...
Pitääko AAssa esitellä itsensä ja kertoa tilanteesta, vai voiko vain kuunnella
aa:ssa voit vain kuunnella, mikä itselleni oli hyvä juttu.sanot vain että olet kuuntelemassa kun oma vuoro tulee.
klinikalle pelotti minuakin mennä. ei siinä ihmeempiä ole, eikä tarvi tunta alemmuutta tai häpeää auttajan työntekijän edessä.olet tehnyt päätöksen ottaa elämäsi suunnan omiin käsiisi.ole mieluummin ylpeä siitä.tsemiä!
Heips!
Elikkös hyvä, että olet löytänyt tietoa A-klinikasta. Ei siinä ole oikeesti mitään pelättävää, he ovat siellä ammattitaitoisia ja vaitiolovelvollisia.
Muita auttamistahoja on esim. seurakunnan päihdetyöntekijä tai diakoni.
Ja AA:ta enemmän suosittelisin avoryhmiä. Kyllä AA:ssa esitellään itsensä yms.
Ensimmäinen askel on ottaa yhteyttä sinne A-kinikkaan. Sieltä saat oman työntekijän, jonka kanssa pääsette ratkomaan ongelmaa, ja häneltä saat varmasti myös tietoa paikkakunnalta löytyvistä ryhmistä. Ja A-klinikoiilla toimii omia ryhmiä.
Tsemppiä!
Hei! Voisit lukaista Päihdelinkin puolelta tämän keskustelun: Ensimmäinen käynti A-klinikalla (http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=42&t=22507). Rohkeasti käymään, siellä otetaan ihminen vastaan sellaisena kuin hän on. Tärkeintä on oma halu saada elämä paremmalle mallille.
Oli niin kannustavia viestejä, että tuli tippa linssiin! A-Klinikka saattaisi olla oikeampi paikka aloittaa kuntoutuminen...
ovat itsenäisiä palveluntarjoajia, vaikka kunnat niiden kautta päihdehoitopalvelut järjestävätkin. Niillä ei siis ole yhteistä tietokantaa sosiaali- tai terveystoimen kanssa eivätkä A-klinikan sosiaaliterapeutit (ammattinimikkeestään huolimatta) ole sosiaali- tai lastensuojelutyöntekijöitä. He voivat ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen vain sinun luvallasi. Tämä voi olla sinun ja perheesi etu, jos päädytään laitoshoitoon, koska useimmat tarvitsevat siihen maksusitoumuksen "sossulta". A-klinikan avopalvelujen käyttö ei tule näkyviin sen paremmin sosiaalivirastossa kuin terveyskeskuksessakaan.
A-klinikka ja AA eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, voit ihan hyvin kokeilla molempia. Mitä tulee AA:ssa esittäytymiseen, niin voit esittäytyä ihan millä nimellä tahansa ja sanoa, että olet paikalla ensimmäistä kertaa ja haluat vain kuunnella. Missään tapauksessa siellä ei esittäydytä koko nimellä! Periaatteessa suljetussa palaverissa kuuluu sanoa myös olevansa alkoholisti, mutta tärkeintä on, että oli kyseessä avopalaveri tai suljettu palaveri niin vaitiolovelvollisuus koskee kaikkia läsnäolijoita yhtä lailla. Eli jälkeen päin et saa kertoa kenellekään keitä muita palaverissa näit ja mitä he puhuivat.
Tämä oli hyvää tietoa, mietinkin mihin kaikkeen tieto asiakkuudestani menee, mutta aivan mainiota, että A-klinikka toimii itsenäisesti.
Uskon kyllä, että ulkopuolisella tuella saan avun ihan avopuolelta ... tai siitä tietysti lähdetään.
Sain muuten ajan parin viikon päähän, mietin vielä sitä AA-ryhmää... Tosi helpottavaa, että voin keskustella myos puolisoni kanssa.
Tämä vertaistuki on kyllä huippua!
menemällä ensimmäiseen AA-kokoukseeni ja jatkamalla niissä käyntejä sekä pyrkimällä noudattamaan raittiiden alkoholistien esimerkkiä.
Jokainen ryhmä ryhmä toimii itsenäisesti, mutta yleensä suurin piirtein seuraavaan tapaan.
Kun menet AA-ryhmän kokoukseen, tapaat siellä muutamia tai useita alkoholisteja, enemmän yleensä miehiä kuin naisia. Palaveri alkaa suomalaisissa ryhmissä useimmiten niin, että luetaan jokin osa AA-kirjallisuudesta. Yleensä ensimmäisestä askeleesta, kun joku tulee sinne ensimmäistä kertaa elämässään. Askeleet ovat toipumisohjelman perusta. Lukemisen jälkeen joku käyttää ensimmäisen puheenvuoron, ja kertoo jotain ryhmästä ja itsestään. Kertomisen tarkoitus on muistaa, millaisia olimme juovana aikana, mitä tapahtui ja millaiseksi elämä on AA:n antaman raittiuden mukana muodostunut.
Kokouksissa ei keskustella vaan jokainen, joka haluaa, voi vuorollaan kertoa oman kokemuksesna alkoholisoitumisestaan ja toipumisestaan. Kenenkään ei tarvitse puhua, jos ei halua. On myös tarjolla kahvia tms. ja siitä voi maksaa hiukan, jos haluaa ja on rahaa.
Useimmat ryhmät antavat tulokkaalle kotiin vietäväksi luettavaa ja monissa ryhmissä on myös tapana antaa tulokkaalle jo jäsenenä olevien puhelinnumeroita. Niihin voit soittaa ennen ensimmäistä ryyppyä. On havaittu, että soitto toiselle alkoholistille voi poistaa senhetkisen juomisen pakkomielteen.
Rohkeasti vaan mukaan, sinulla on sama mahdollisuus toipumiseen kuin tuhansilla muillakin. Kokous kestää ehkä vajaan tunnin, jotkut parikin tuntia.
Aivan ihanan informatiivisia ja kannustavia viestejä! Soitin A-Klinikalle, ja sh soittaa kohta minulle takaisin ja saan varattua ajan. Jos se menee kovin kauaksi niin saatan hyvinkin mennä huomenna AAhan.
Ihan järkyttävää todeta, kuinka massiivinen ongelma alkoholi on, kun sitä varten on perustettu erilaisia auttajatahoja - ja joka paikkaan tuntuu olevan tunkua.
Nyt on kuitenkin toimittava. Puoliso haki aamulla avioeropaperit, joten ihan pienet panokset eivät ole pelissä. Ja erityisen häpeällistä tämä on äidin roolissa. No, kortit on nyt käsissä, katsotaan mihin tämä johtaa...
jo tänä iltana kokoontuvaan ryhmään?
mutta en saa lasta hoitoon, joten pakko odottaa huomiseen...
vaiko onko häneltä jo mennyt halut jatkaa yhteistä elämää?
Kyllä hänellä halua on, ja tukee minun tervehtymistäni.
Sehän se on meillä naisilla just niin korkea kynnys, kun me ollaan äitejä, inä vieläpä jo mummu..kun paineet kohdistuu meihin vielä enemmän kuin miehiin..vaatii todella paljon itseltään myöntää a-ongelma julkisesti, se on niin jotenki häpeällistä, siksihän tilanne saattaa riistäytyä käsistä, kun pitää salata asia muilta ja koittaa olla kulissien takana hyvä äiti ja mummu...yms.tsemppiä!
tuolta toisesta ketjusta, että olet vielä mukana. Oletko ottanut selvää kotipaikkasi aa-ryhmien kokoontumisista? Niissä voit käydä oman halun ja kalenterin mukaan vaikka kävisit a-klinikallakin.
Mulla on kännykässä muutamia raitistuneiden puhelinnumeroja, joihin voin soittaa jopa mihin aikaan tahansa, jos alkoholin jano yllättää. Ulkoa muistan myös aa:n auttavan puhelimen numeron. Suosittelen.
Mielekästä raittiutta sinulle ja samalla sitä myös perheellesi.
ja kiitos tsemppauksesta! Itse uskon, että osa syytä ja sen seurausta on se, että paikkakunnalla ei ole isovanhempia, joiden huomaan viedä lapsi hetkeksi ja saada sitä omaa aikaa rentoutumiseen. Puolison vanhemmat toki asuvat paikkakunnalla, mutta olen ymmärtänyt, että lapsen saa viedä sinne vain hätätapauksessa. Todella ikävää...
Itse olen jyvittänyt alkon käyttoni silloin, kun puolisoni on kotona ja mielellaan viela lapsi nukkumassa. Ihmettelen, kunka kauan olen pystynyt salaamaan tissuttelun puolisoltani. Ne piilopullot... Josko niiden aika olisi vihdon ohi!
ja täällä on useampiakin ryhmiä. Kokeilen ensin omaa tahtoa ja A-klinikkaa, mutta voi hyvinkin olla, että myos AA-ryhmä olisi tarpeen. Nyt on vähän vaikeaa orientoitua siihen, mitä tilanne on sitten arkena, kun lomaa on vielä jäljellä.
jatkuu. piilopullojen aika on ohi jos niin haluat.
kukaan muu sitä ei pysty päättämään.
mee ihmeessä heti kun pääset (tekosyitä keksimättä) hoitamaan itseäsi.
sekin on vain sinusta kiinni.
tuo vapaa-ehtoinen ryhmä on siitä ihana, että siellä saa apua mutta myös saa sitä antaa ( ehkä huomaamattaan). siellä on monia, joilla asiat on levällään ja uusia ihmisiä tulee ongelmineen.
heille sinä juuri voit olla se oljenkorsi, joka auttaa esimerkillään ja tuellaan takaisin normaaliin elämään.
ajatte sitäkin puolta :)
katsomaan tänne ja kiva kun vastasit. Tuo oma tahto tahtoo alkoholistilla joskus pettää. Ja juuri silloin, kun on ratkaistava ottaako ensimmäinen ryyppy vai ei.
Mieti ja muistele, onko sinulle joskus käynyt niin.
Vuosia sitten jouduin toteamaan, että olin hävinnyt tahtojen taistelun alkoholin kohdalla. Myönsin hävinneeni ja antauduin. Käytän nykyään tahdonvoimaani ihan muihin asioihin. Siihen saan tukea raitistuneilta alkoholisteilta, joita tapaan usein palaverissa, puhelimitse, joskus kadulla ja joskus s-postitse.
Kun sinulla on lomaa, voinet nyt käyttää aikaa ongelmasi hoitoon helpommin kuin työkiireiden keskeltä. Alkoholismihan ei pidä lomaa. Jos käytät kirjaston palveluja, katso onko siellä kirjaa Nimettömät Alkoholistit. Siinä on monta selviytymistarinaa.
Olen melkoisesti tätä asiaa pohdiskellut, ja tullut siihen tulokseen, että kohdallani on syytä tähdätä ns. kultaiseen keskitiehen, eli samankaltaiseen alkoholinkäyttoon kun puolisollani, joka on lähes abso. Haluasin siten normalisoittaa kupittelun siihen, mitä se joskus oli... Siis viinipullo puoliksi viikonlopun kunniaksi, tai n. joka tonen kk baari-ilta joko ystävien kesken tai tyon puolesta edustaen, ilman että on katolleen. Mahtavatko tällaista plania ymmärtää klinikalla?
kyllä. siellä kannustetaan sinua tekemään se, mitä haluat.
ihan toinen juttu on, että tuon halun toteutuminen ei ole realismia.
se vaihtoehto on osa alkoholisoitumista ja kuuluu asiaan.
sitten kun olet joskus aikojen päästä saavuttanut pohjan tai kuoleman, niin sitten on aika todelliselle muutokselle. ei ennen.
ei sulle voi mitään onnea toivottaakaan, koska sinä ymmärrät sen kohtuukäytön oppimiseksi ja minä taas ymmärrän sen aivan toisin eli toivon sinun parastasi.
palataan asiaan joskus vuoden -parin päästä. pärjäile.
kirjoittamalla, että haluat päästä eroon tästä paskalitkusta, ennen kuin elämäsi on lopullisesti pilalla. Tarkoitit varmaan alkoholia, kun kirjotit tälle palstalle. Käytit oikein huutomerkkiä kirjoituksesi lopussa! No ei elämäsi vielä olekaan lopullisesti pilalla.
Tuo ajatuksesi muuttuminen jo parissa päivässä alkoholimyönteiseksi viittaa kuitenkin siihen, että vaikeutesi tulevat kasvamaan. Voin olla väärässä, mutta on myös mahdollista, että sinä olet tuhoavalla tiellä ajatellessasi pystyväsi samaan kuin miehesi. Voit ehkä kysyä hänen mielipidettään. Ehkä hän on jo sen joskus ilmaissutkin. Lapsenne lienee vielä niin pieni, ettei osaa ottaa kantaa, joten hänestä ei ole väliä.
Tältä palstalta saat tukea niin raittiuteen kuin kohtuukäyttöön. Jonain hetkenä sinun on itse ratkaistava, otatko sen ensimmäisen vai jätätkö sen väliin.
Hyvää arkiviikkoa kauniin kesäpäivän merkeissä!
että kun ensimmäisen korkkaa niin että kun ensimmäisen korkkaa niin se on menoa taas?
Puolisoni kertoi, että hänellä on tyokavereita, jotka ovat olleet rappiolla, eivätkä pysty enää ottamaan edes sitä yhtä, muuten mopo lähtee käsistä.
Ehkä tuo myonteisyys sai pontta siitä, että minun piti lähteä ystävieni kanssa terassille, mutta peruin sen. Ja sitten sain kuulla, kuinka hauskaa ystävilläni oli ollut. He vitsailivat siitä, kuinka heidän pitäisi mennä katkolle. Eivät vaan tainneet tajuta, kuinka totta se on kohdallani. Surullista.
...kuinka pitkällä oma alkoholismi on - jos siis on alkoholisti.
Aika moni pystyy jonkin aikaa "kuivateltuaan" ottamaan kohtuudella kerran-pari, uskoo sitten oppineensa lopultakin jotain, ja homma lähtee taas käsistä. Juominen palaa entiselle tasolle ja edelleen pahempaan. Näin oli minullakin, kerrasta toiseen.
Tarpeeksi pitkälle alkoholisoituneelle sen ensimmäinenkin kokeilukerta voi merkitä heti romahdusta, kun toleranssi alkoholiin on laskenut tauon aikana, mutta pää pistää juomaan vanhasta muistista samalla tavalla.
Joka tapauksessa, kompastuskivi on siinä että ihminen uskoo oman viinapäänsä "nollaantuneen" tauon aikana, ongelman kadoneen ja juomisensa olevan jatkossa yht' äkkiä järkiasia ja hallittavissa. Alkoholisti ei kuitenkaan koskaan palaa juomisessaan alkuun, vaan jatkaa siitä mihin edelliskerralla "lopettaessaan" jäi. Aivot ja keho muistavat.
Eipä oikein yleistämiset vakuuta. Kyllä jokainen on yksilö. Onhan niitä kaikenlaisia tilastoja ja aina voidaan erilaisia joukkioita muodostaa. Mutta kuten ihan kaikessa, aina voidaan kaikki joukkiot jakaa vielä pienenpiin osiin jne.
Onhan noita tuttuja, jotka ei ota edes skumppalasia häissä kun kuuledmma joutuvat samantien siltojen alle. Mistä lienevät saaneet sellaisenkin päähänsä, oma asiansa kuitenkin. Ite otan kyllä skumppamukin ja toisenkin. mutta itellä ei ole tarvetta olla varsinaisesti humalassa kuin harvakseen. Kesällä join jotain kai joka päivä, satun pitämään oluen ja viinan maustakin. Vaan kun on taas ollut muutakin tekemistä, eipä ole tullut lutratuksi lainkaan. Ens viikonlopulla kai tulee vieraita ja tulee dokailtua ehkä parina iltana. Olen toki juonut kokopäivätoimisesti useamman vuoden aikoinaan, tuli vaan vähennettyä, kun tuli muita terveydellisiä ongelmia ja alkoi touhu tympäseen tarpeettomana.
Niinnii "et ole juonut vielä tarpeeksi". Totta, minulla on monta hyvää konjakkipulloa vielä juomatta :DDD
...kun aloittaja halusi kysyä, voiko yksi kokeilukerta johtaa heti retkahtamiseen. Kyllä se VOI. Kumminkin, niin kauan kuin ihmiselle ei ole selvillä se, onko hän alkoholisti vai henkilö, joka toistuvasti vain sattuu juomaan liikaa vaikka tahtoisi muuta, ei voi kuin pysyä yleisellä tasolla. Toisten puhtee ja kirjoitukset eivät ikävä kyllä voi vakuuttaa ihmistä asiasta, vastaus pitää löytää yritysten ja erehdysten kautta.
Oma kokemukseni - ilman yleistämistä - oli se, että kun juomisestani alkoi aiheutua haittoja, hankin kaikenlaista tietoa alkoholismista, oli "ensimmäinen tiedonkeruuvaihe". Näin kyllä, että oma juomiseni alkoi vastata entistä vahvemmin alkoholismin tunnusmerkkejä, mutta TUNNETASOLLA se ei riittänyt vakuuttamaan minua. Uskoin, että järki-ihmisenä kaikki on vain omasta tahdostani kiinni, yritin toteuttaa juomista kaikenlasilal rajoituksilla ja ehdoilla. "Voin juoda edelleen, kunhan vain...". Yleiset alkoholismin kuvaukset eivät koskeneet minua, koska olin poikkeus. Juoppohulluuskohtauksenkin jälkeen piti vielä yrittää kohtuukäyttöä, joka onnistui pari kertaa. Sitten juotiin taas putkina.
Vakuutuin tilastani vasta useampia vuosia myöhemmin, kun olin ENSIN juonut itseni umpikujaan, ja halusin lopettaa - tällä kertaa ilman reunaehtoja. Ymmärsin kaiken johtuvan alkoholismista vasta pienellä viiveellä, muistaakseni oltuani pari viikkoa selvä. Sen jälkeen ei ole tarvinut miettiä, juonko vaiko en.
Tulin just ulkoa ja tajusin, että olen oikeasti masentunut. En osaa nauttia edes kesästä tai lomasta. Olo on samanlainen kuin synnytyksen jälkeen oli. Haen tänään apteekista mäkikuismaa piristämään mieltä. Ei siis alkoa.
Olen 30 v. Ehdin juoda 18-vuotiaasta alkaen, parikymppisenä alkoi tulla ongelmia. Kymmenkunta vuotta sitä riitti, hitaasti suunta oli koko ajan pahempaan, kuten aina.
Alkuun kävin ihan vain kaveriporukalla baareissa, kunnes alkoi näyttää siltä että minä olen yleensä se porukan humalaisin. Kavereillekin sattui alkuaikoina joskus kännimokia, kenellepä ei, mutta se perusero muihin nähden minussa oli jo varsin varhain, että ns. oppimista alkoholinkäyttäjänä ei tapahtunut. Krapulaan aloin juoda jo muutaman vuoden kuluessa.
sunnuntain isossa lehdessä oli kysymys ja vastaus samankaltaisesta tilanteesta.
siinä järkevä ihminen hämmästeli miten kertoa ongelmaisille mistä ja miten he voivat saada apua. tai tarkemmin sanottua hämmästeli sitä, että faktat neuvot ei kelpaa vaan vastaan tulee tyrmistystä ja suuttumusta.
hänelle vastattiin, ettei ongelmassa olevalle ihmiselle kannata kertoa kuinka hänen pitäisi menetellä saadakseen avun, se on turhaa.
ei ongelmainen pysty näkemään niin lähelle kuin itseensä.
kannattaa vaan antaa vinkkejä siitä, miten ongelmainen itse pystyy joskus aikanaan tajuamaan ongelmansa.
aivan noin se täälläkin on. ei todellakaan kannata kertoa vielä juovalle alkoholistille ja mielestään tulevalle kohtuukäyttäjälle totuutta.
muuten käy kuten voi lukea taas ja taas.
eivät kykene eivätkä halua uskoa tosiasioita.
jokainen heistä on mielestään se poikkeus kaikista muista samanlaisista juopoista.
juuri se poikkeus, jota ei ole kuin saduissa.
sitä poikkeusta ei ole reaalimaailmassa. eikä päihdemaailmassakaan kuin harhoissa.
eli juovat juopot, juokaa itsenne kohti kohtuukäyttöä ja sitten kun järki "pelaa" niin katelkaa sitten niitä neuvoja, joita teille on annettu aivan liian aikaisin.
hyvää loppuelämää. unski.
Toki myonnän, että ongelma on. Kohdallani se on tissuttelu ja umpijuubat silloin harvoin, kun lähden viihteelle. Silti pidän perheeni koossa ja suoriudun tyostäni moitteettomasti. Viime vuoden lopussa ja tämän vuoden alkupuolella ajoin itseni äärirajoille, minulla oli päätyoni lisäksi neljä sivutointa. Vuoden -08 loppupuolella sarastuin fyysisesti, ja olin pari viikkoa sairauslomalla. Silloin naukkailu jäi, mutta kevät ja kesä toivat jälleen muutoksen.
En tiedä, olenko juoppo vai mikä. Jossain määrin, hyvin suurestikin, alkoholi määrää elämääni. Mutta vielä en ole selvittänyt, miten pystyn hallitsemaan tilanteen. Oikeastaan minulla ei ole ollut sihen halujakaan ... vielä.
Hienoa! Hyvä on päätöksesi ja olet vielä nuori ja elämä on edessäsi! Minä raitistuin yli 20 v. vanhempana kuin sinä. Aviomieskin oli lähtenyt jo vuosia sitten, mutta jatkoin vaan kaljan kanssa seurustelua. Lopulta sain avun suggestopediasta. Ihanaa oli päästä eroon SYYLLISYYDESTÄ, sen kanssa en olisi jaksanut raitistua. Lähes 7 kk olen elänyt ihanaa, raitista elämää. Sain itsekunnioitukseni takaisin ja aikuiset lapsenikin ovat minusta ylpeitä! Ole huoletta, myös lapsellesi tulee koitumaan pelkkää HYVÄÄ alkavasta prosessista, olet oman perheesi herratar, siihen ei sosiaalihuoltokaan pääse puuttumaan.
Ja onnittelut myos sinulle selviytymisestä! Suggestopedia on erittäin hyvä idea, pitääpä tutkia tarkemmin!
Paradoksaalista kyllä, mutta koen olevani hyvä äiti pienokaiselle, kaikesta huolimatta. Siksikin on tehnyt niin kipeää katsoa häntä ja tuntea hirveää syyllisyyttä. No, nyt tilateeseen saadaan parannus!
Mitä se on, ja missä sitä saa?Oon käyny muutaman kerran keskusteleen A-klinikalla, ei oo ollu semmosesta puhetta...vähättelin vissiin ongelmaani..4kk raittiutta takana, ja nytkin on ahistus ja pelkokin vähän päällä, päivemmälläkin tuntui, että auttaskohan tähän konjakkipaukku, onneksi ei semmosta ollutkaan kotona ja oon taas pian sinnitellyt päivä raittiina!
Minuakin kiinnostaisi saada lisää tietoa ko. hoitomuododta, jos vaan jaksat kirjoitella...
Viime syksynä pohdin mielessäni, että mikä olisi sellainen "aivopesu", jolla saisin muutettua ruuansyöntitapani normaaleiksi ja saisin reilun ylipainon pois. Päätin, että kokeilisin hypnoosia! Etsin netistä siitä tietoa ja myös lähimmän terapeutin, johon otin yhteyttä. Hänen luonaan kerroin (5 h) koko elämäntarinani ja huomaamattani olinkin asettanut oluenjuontini kaikkein tärkeimmäksi eroonpääsykohteekseni. Olin ollut vuosikymmeniä alkoholiriippuvainen, mutta yksin en pystynyt irrottautumaan. Tarkoituksella 1.1 kuuntelin kotonani keskittyneesti häneltä saamani henkilökohtaisen CD:n. Tuo kuuntelu oli minulle se tarvitsemani ja kauan kaipaamani "halonlyönti" päähän. En olisi ikinä uskonut, että sain katkaistua jokaikisen oluenjuontirituaalini!! 2 kertaa on ollut 7 kk:n aikana erittäin lähellä, etten olisi turvautunut entiseen käyttäytymismalliin, kun mielestäni olin "ansainnut" kännin. Unessa olen usein ollut juovinani, itkenyt ja ihmetellyt sitä, miksi olen mennyt katkaisemaan hyvän raittiin elämäni alun? Olen koko ajan lähettänyt sähköpostia terapeutilleni, joka kannustaa minua edelleen. Summa summarun= ylensyön edelleen, mutta en juo! Painonpudotus on nyt työn alla!
http://fi.wikipedia.org/wiki/AA-liike
http://www.aa.fi/
http://www.aasuomi.fi/
http://www.paihdelinkki.fi/
* [email protected]
* Päihdelinkin tietosuojaseloste
* www.paihdelinkki.fi
* www.a-klinikka.fi
* www.apua.info
* www.a-klinikka.fi/tiimi
* www.lasinenlapsuus.fi
* www.voimapiiri.fi
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=alkoholismi&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
paljon linkkejä on olemassa ja niitten takana mahdollisuuksia.
tässä kuitenkin yleisimmät. linkit tai niitten taustat ei yksin raitista.
raittius alkaa ja jatkuu ihan omalla päätöksellä. vain sinä kannat vastuun siitä.
apua päätöksen pitämiseen on todellakin olemassa , sitä pitää mennä hakemaan ja ottaa vastaan.
alkaa pitkä prosessi, jonka aikana sinä muutut ihmisenä paljon.
samalla tuet muita alkoholismiin sairastuneita. saat ja samalla annat oman osasi ihmisten parhaaksi.
itse olen raitistunut.
Kiitos kattavasta listasta, toivottavasti mahdollisimman moni loytää listan tästä ketjusta.