Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin olen melko varma että jos laittautuisin vaatimattomalla parhaimmalla tavallani, lampsisin keskustaan ja hakisin seuraa höyryveturin itsevarmuudella, niin en jäisi yksin.
Mutta ongelma on se hemmetin uskalluksenpuute. Joutuisin juomaan itseni niin gänään, etten pysyisi pystyssä ennen kuin jotain saisin aikaan sosiaalisella saralla. Ja sitten ajatus etten kelpaa muille kuin kännisille ukonröhjäkkeille on masentava.
Miksi tämä kaikki on niin vaikeaa?! D:
Toisaalta minulla on pieni suunnitelma kuntoilla ja hoitaa itseni kuntoon ja katsoa sitten josko itsetunto kohoaisi, mutta aika pienet tsänssit kun toisen henkilön tuki olisi ainakin minulle välttämätön....
Mutta ongelma on se hemmetin uskalluksenpuute. Joutuisin juomaan itseni niin gänään, etten pysyisi pystyssä ennen kuin jotain saisin aikaan sosiaalisella saralla. Ja sitten ajatus etten kelpaa muille kuin kännisille ukonröhjäkkeille on masentava.
Miksi tämä kaikki on niin vaikeaa?! D:
Toisaalta minulla on pieni suunnitelma kuntoilla ja hoitaa itseni kuntoon ja katsoa sitten josko itsetunto kohoaisi, mutta aika pienet tsänssit kun toisen henkilön tuki olisi ainakin minulle välttämätön....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä se pieni kuntoilu auttaisikin, koska liikunta on tutkitusti parantava voima masennukseen. Ota itsestäsi niskasta kiinni ja ala päivittäin käymään vaikka kävely-tai pyörälenkillenkillä ja katsot miten se vaikuttaa. Otat vaikka jonkun muun mielenkiintoisen harrastuksen tai menet jollekkin kurssille, jossa tapaat muita ihmisiä. Muiden tapaaminen autaa ihan varmasti ja se tekeminen. Kun kuuntelee muita unohtaa omat huolet ja epävarmuuden. Kännissä pörrääminen pahentaa masennusta.