En ole ujo, mutta alussa minulla kestää, että pystyn avautumaan uudelle ja vieraalle ihmiselle. Jos menen treffeille mietin jo valmiiksi puheenaiheita mistä voitaisiin jutella mutta aina ne loppuvat kesken. Seuralaiseni sitten puhuvat itsestään ja tulee kysymys"kerrohan jotain itsestäsi?" olen puoli tuntia kuunnellut seuralaisen elämänkertaa, menen lukkoon enkä tiedä mistä kertoa. Näin tapahtuu aina. Joidenkin kanssa kyllä juttua riittää mutta toisten kanssa ei. Viimeeksi olin tällaisilla treffeillä ja mies vaikutti oikein mukavalta, mutta pelkään sitä mitä hän minusta ajattelee. Tai että keksinköhän seuraavalla kerralla mitään juteltavaa. Mistä te keksitte puheenaihetta? tuntuu että pieleen menneiden ensi treffien jälkeen on turha enää tavata uudestaan, koska hän ajattelee että olenpa tylsä ihminen. Miten me ujot uskaltaisiin avautua muille..
treffit pieleen..
ujokki
5550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
elämästäni.
Samanlainen "ongelma" täällä.
Tapaa miehen ja menee alkuun suht hyvin mutta kun jutun aiheet loppuu ja keskittyy toisen juttuihin niin lukko iskee päälle.
Näytä siinä sitten fiksulta tuppisuuna.
Näin minulle tapahtuu ainakin silloin kun mies on todella kiinnostava ja olen jopa hieman ihastunut häneen.
Viimeisimmät treffit tyssäsi ilmeisesti tähän että mies totesi minut liian hiljaiseksi ja ehkä tyhmäksikin.
hehe
meille onko tämä sinusta jotenkin hauskaa?
Terve! Voin antaa tähän miehen näkökulmaa. Itse luonnehtisin ulkonäköäni suht komeaksi ja luonteeltani olen seurallinen. Ennen olin silti hyvin ujo, koska minulla ollut psyykkisiä ongelmia runsaasti, nytkin kärsin unettomuudesta, joka haittaa sosiaalista elämääni. Näkisin kuitenkin, että vastakkaista sukupuolta olevien kaverien hankkiminen voisi olla hyvä tapa oppia ujoudesta pois. Näin tapahtui minullekin. Itsestään on hyvä oppia puhumaan,sillä kenen muun puolesta voimme puhua kuin itsemme? Minua ainakin kiinnostaa muiden ihmisten asiat ja kuuntelen niitä mielelläni oli ihminen minkälainen tahansa, vaikka ujokin. Mikä on muuten ikäsi? Jos olet kovin nuori niin voin helpottaa oloasi sanomalla että ujous lähtee iän myötä kun persoonallisuudesta tulee vakaampi.
Niin tarkennan vähän kun ilmoitit viestisi alussa olevasi "hitaasti lämpiävä" etkä ujo. Hitaasti lämpiävä luonteenpiirre on usein osa perinnöllistä temperamenttia. Sen opin psykologian kursseilla lukiossa. Henkilökohtaisesti minulle on ollut suurta apua avautumisessa siitä että olen riidellyt paljon vanhempieni ja veljieni kanssa. Olen saanut siitä lisää itsevarmuutta. Jos pystyn riitelemään samanaikaisesti kolmen muun ihmisen kanssa ja kaikki vastustavat minua mutta silti pärjään niin pystyn sen jälkeen kohtaamaan mitä vain. Ihminen tarvitsee hyppysellisen narsismia ja vihaa päästäkseen yli vaikeiden aikojen. Ikäänkuin "rohkaisu ryypyksi"