pahalta. Koska nyt alkaa oikeasti tajuamaan sen, että tämä kymmenen kuukauden ikävöinti oli turha. Koko talvi oli melkoista tuskaa, koska olin oikeasti todella ihastunut häneen ja ikävä oli kova. Yhteyttä en häneen aluksi saanut, kun ei ollut numeroa eikä mitään. Sitten löysin hänestä jotain ja sain sähköpostiosoitteen johon sitten pitkällisen harkinnan jälkeen uskalsin kirjoittaa. Kirjoittelin useammankin viestin, mutta vastausta ei kuulunut ennenkuin joskus keväällä.
Vastaukset hieman ihmetytti, mutta pikkuhiljaa selvittelin asioita ja sain myös parempia yhteystietoja ja olin myös olevinaan aivan varma, että hän on kirjoitellut täälläkin.
Tämä on vaan lyhennelty versio, koska tähän ajanjaksoon kuuluu monia erilaisia käänteitä eikä tänne viitsi kaikkea kirjoitella.
Tällä palstalla on ollut kyllä paljon osuutta asiaan. Jos en olisi tänne tullut, niin kaikki kuvitelmat olisi jääneet pois enkä olisi saanut ainakaan niin kovasti ruokittua ikävääni, mutta toisaalta tämä aiheutti sen, että oikeasti (pitäkää vaan hulluna) tämän palstan ansiosta uskalsin häneen yhteyttä ottaa ja tunnustin viimein tunteenikin, joka on periaatteessa kuitenkin ihan hyvä asia. No, hän otti sen ihan mukavasti, mutta asioita ei siinäkään vaiheessa vielä selvitetty kunnolla. Ei tullut sen kummemmin vastakaikua, kuin tyrmäystäkään, mutta nyt ne on selvillä ja kohtelias torjuntahan sieltä tuli.
Pahaa oloa lisää se, kun istuu yksin täällä huoneessaan ja ainoa kaveri on tämä kone jonka avulla voin kirjoittaa tunteenpurkaukseni tänne palstalle.
Vastaukset hieman ihmetytti, mutta pikkuhiljaa selvittelin asioita ja sain myös parempia yhteystietoja ja olin myös olevinaan aivan varma, että hän on kirjoitellut täälläkin.
Tämä on vaan lyhennelty versio, koska tähän ajanjaksoon kuuluu monia erilaisia käänteitä eikä tänne viitsi kaikkea kirjoitella.
Tällä palstalla on ollut kyllä paljon osuutta asiaan. Jos en olisi tänne tullut, niin kaikki kuvitelmat olisi jääneet pois enkä olisi saanut ainakaan niin kovasti ruokittua ikävääni, mutta toisaalta tämä aiheutti sen, että oikeasti (pitäkää vaan hulluna) tämän palstan ansiosta uskalsin häneen yhteyttä ottaa ja tunnustin viimein tunteenikin, joka on periaatteessa kuitenkin ihan hyvä asia. No, hän otti sen ihan mukavasti, mutta asioita ei siinäkään vaiheessa vielä selvitetty kunnolla. Ei tullut sen kummemmin vastakaikua, kuin tyrmäystäkään, mutta nyt ne on selvillä ja kohtelias torjuntahan sieltä tuli.
Pahaa oloa lisää se, kun istuu yksin täällä huoneessaan ja ainoa kaveri on tämä kone jonka avulla voin kirjoittaa tunteenpurkaukseni tänne palstalle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihmisten seuraan.
??????
Älä luovuta, yritä uudelleen. Anna palaa, mitä väliä mikä viesti, keneltä ja mistä ja missä.
Sillä aikaa, kun muut pitävät hulluna ja ihmettelevät, sinä elät tavallasi. No pain!!
Ei kannata enää enempää jahdata ihmistä, joka on sinut jo kohteliaasti kerran torjunut. Seuraavalla kerralla torjunta voi olla jo paljon kovempi.
sitähän täällä helvetti soikoon moni odottaa, ettei tarvitse turhaan haaveilla ja toivoa...sitä helvetin kovaa torjuntaa ja pian, kiitos :)
Tos alotuksessa just sanottiin, että tuli jo kohtelias torjunta?
Kuis monta torjuntaa pitäs saada ennen kuin uskoo? Miks ihmiset kiusaavat itseään elättelemällä toiveita vaikka ovat jo kerran tulleet torjutuiksi?