Sun pitää auttaa mua. Otanko mä siihen mun äitiin yhteyttä vaikka vuoteen en ole puhunut mitään, koska se vain kaipaa faijaa ja on ilkee meille muille! Mä sanoin niin raakoja juttuja sille mut ehkä mun pitäs vaan soittaa. Auta mua ja aseta nää jutut johonkin järjestykseen - mä en jaksa miettiä enää. Sä tunnet mut ja tunnet elämää, mitä mä teen?
ikävää
Minä niiiiiin
4226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
henkilöt, jotka ovat suuresti vaikuttaneet siihen, millaisia me olemme. Sen ymmärtäminen miksi he ovat sellaisia kuin ovat, auttaa ymmärtämään myös omia juttuja. Jos he ovat tehneet asioita, joita ei voi ymmärtää, niin kuitenkin sen hyväksyminen helpottaa omaa elämää. Siksi sivullisena ehdottaisin sinua keskustelemaan äitisi kanssa...
edellisen kirjoittajan kanssa. Lisäisin vielä tällaisen ajatuksen. Jos äidillesi tapahtuisi jotakin, etkä olisi omalta osaltasi koetanut selvittää teidän välejänne, saattaisit sitten tuntea vielä syyllisyyttä surun lisäksi. Luultavasti teillä molemmilla on helpompi elää, jos saatte välinne kuntoon. Uskon, että asia saattaa painaa äitiäsikin jonkin verran.
Kiitos näistä vastauksista, mietin niitä. Ehkä minun pitäisi huolehtia hänestä vanhimpana, vaikka en jaksaisikaan. Tämä elämä on niin raskasta,
olen vanhin lapsista ja isä kuoli jo aikoja sitten. Äiti elää ja kaipaa häntä...
Loppuun saakka sellainen rakkaustarina heillä. Ehkä siihen kiihkeään rakkaustarinaan ei mahdu edes me lapset, mutta me eletään tämä kaikki.