odotan ja odotan

olen elänyt elämäni yksin lapsesta asti isä lähti ja äiti joi. Miesystävät vaihtuivat äidillä ja rahaa ei ollut. Väkivaltaa ja kaikkea mahdollista pahaa. Lapsuus on ollut hyvin epävakaa ja en ole voinut luottaa kehenkään. Nyt minulla on ensi kertaa elämässä ihminen vierellä jonka uskon oikeasti välittävän. Elämäni tuon ihmisen rinnalla on tasapainoista eikä tarvitse elää pelossa.
Minä ainakin haluan vain kihlauksen sen tähden että saan oikeasti ravisteltua viimeisetkin pelot että olen taas yksin. Haluan vain lupauksesta kiinteän "todisteen" että hän on aina vieressä.

Ihminen on loppujen lopuksi laumaeläin, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Elämä on paljon muutakin kuin ympäröivät ihmiset, mutta minä ainakin haluan olla mielummin jonkun kanssa kokemassa sen kaiken kuin yksin.

Aivan varmasti elämässä on muutakin kuin miehen ja naisen väliset lupaukset. Joillakin ne lupaukset vaan luovat turvallisuuden tunnetta ja lisäävät onnellisuutta, vaikka mitään ei tietenkään voi tässä elämässä mennä lopullisesti takaamaan. Minusta lupaukset ovat hienoja, kun vaan molemmat haluavat niitä. Jos eivät halua ja asia on toiselle ylitärkeä asia, niin sitten uutta kumppania etsimään. Ketään ei saisi painostaa, eikä pakottaa muuttamaan mielipidettään. On aivan älytöntä, että monet jättävät noin oleellisesti kysymykset käsittelemättä ennen kuin muuttavat yhteen. Seurusteluaikana olisi syytä käydä ainakin yhden kerran sellainen keskustelu läpi, että mitä kumpikin tulevaisuudeltaan haluaa. Kihlaus, naimisiinmeno ja lapset kannattaa käydä läpi, että kuinka paljon kumpikin niitä haluaa ja ovatko intressit yhdistettävissä. Toisen on älytöntä odotella kosintaa vuosia ja katkeroitua, kun asian olisi voinut selvittää heti alussa että meinaako toinen ikimaailmassa avioitua vai ei.

eräs nainen kirjoitti:

olen elänyt elämäni yksin lapsesta asti isä lähti ja äiti joi. Miesystävät vaihtuivat äidillä ja rahaa ei ollut. Väkivaltaa ja kaikkea mahdollista pahaa. Lapsuus on ollut hyvin epävakaa ja en ole voinut luottaa kehenkään. Nyt minulla on ensi kertaa elämässä ihminen vierellä jonka uskon oikeasti välittävän. Elämäni tuon ihmisen rinnalla on tasapainoista eikä tarvitse elää pelossa.
Minä ainakin haluan vain kihlauksen sen tähden että saan oikeasti ravisteltua viimeisetkin pelot että olen taas yksin. Haluan vain lupauksesta kiinteän "todisteen" että hän on aina vieressä.

Ihminen on loppujen lopuksi laumaeläin, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Elämä on paljon muutakin kuin ympäröivät ihmiset, mutta minä ainakin haluan olla mielummin jonkun kanssa kokemassa sen kaiken kuin yksin.

Lue lisää

Tiedäthän, että vaikka saisitkin kihlauksen saadaksesi "oikeasti ravisteltua viimeisetkin pelot että olen taas yksin", niin se ei tuo sinulle varmuutta mistään. Unohdetaan se, ettei kihlaus muuna kuin sopimuksena naimisiinmenosta ole kihlaus. Ja unohdetaan sekin, että koska kihlauksella ei ole virallista asemaa, sen voi purkaa koska hyvänsä. Unohdetaan vielä sekin, että sormus on toki konkreettinen esine, muttei ole mikään kihlauksen edellytys eikä merkkikään siitä välttämättä.

Mutta sitä sinun ei kannata unohtaa, että varmuuden ja turvallisuuden tunteen itsellesi saat vain itsestäsi. Toinen voi vakuutella sinulle kuun taivaalta tai ihan mitä tahansa, mutta jos et itse usko häneen ja itseesi ja teidän suhteeseenne, niin ei hänen vakuuttelunsa asiaa miksikään muuta. Ja jos taas päätät uskoa itseesi ja teihin, niin se onnistuu ilman kihlaustakin.

Ja siltikin, vaikka uskoisit itse, niin elämässä voi tulla pettymyksiä uudelleen samoissa asioissa, joihin on törmännyt ennenkin. Toinen voi jättää tai kuolla, jolloin hän ei enää olisi vierelläsi. Silloin, jos et opettele luottamaan itseesi, olisit taas "lähtöpisteessä". Eikä se ole järkevää, koska vain sinä voit määritellä, miltä elämä sinusta tuntuu. Hyvältä, jos haluat sen niin nähdä, toisessa tapauksessa pahalta. Opettele luottamaan itseesi ja siihen, että elämä kyllä kantaa. Pystyt sillä tavalla itsekin antamaan ihmissuhteessa paljon enemmän kuin ollessasi pelokas ja epäluuloinen. Hyvää jatkoa!