Aloitan koirani kanssa leikkimielisesti (myöhemmin ehkä paneutunemmin..) esineruudun treenaamisen.
Millaiselle alueelle olette tallanneet ruudun. Siis kuinka vähän ihmisen hajua siellä pitää olla. Asun seudulla, jossa on aika mahdoton löytää TÄYSIN koskematonta, mutta silti sopivaa maastoa tähän. Joka paikasta joku kävelee joskus..
Niin lähteekö se koira sitten niiden kaikkien hajujen "perään" eikä pysy alueella..?
Ja kauanko annatte hajun laskeutua?
Millaiselle alueelle olette tallanneet ruudun. Siis kuinka vähän ihmisen hajua siellä pitää olla. Asun seudulla, jossa on aika mahdoton löytää TÄYSIN koskematonta, mutta silti sopivaa maastoa tähän. Joka paikasta joku kävelee joskus..
Niin lähteekö se koira sitten niiden kaikkien hajujen "perään" eikä pysy alueella..?
Ja kauanko annatte hajun laskeutua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa ihan alusta alkaen opettaa koiralle esineruutu oikein ja asiaan paneutuen. Myöhemmin virheiden korjaaminen on hankalaa ja työlästä, vaikeaa, jopa mahdotonta. Ihanteellisesti olisi tietenkin jos pääset mukaan johonkin porukkaan, joka ihan käytännössä näyttää tuon esineruudun idean. Kirjoittamalla on aina hieman epäselvää opastaa asiassa.
Ennen esineruutuun siirtymistä koiran perustottelevaisuuden tulee olla kunnossa. Siis koiran tulee olla ohjaajansa hallinnassa, eikä esim. ottaa hatkoja ruudun äärellä. Toisekseen koiran tulee osata hakemisen/etsimisen käsite ja osattava tuoda esine ohjaajalle käskystä. Nämä kun ensin treenaat kuntoon, niin sen jälkeen voit lähteä maastoonkin.
Itse tallaan miltei mihin vaan (aina vain maanomistajan luvalla!). Siis sellaiseen metsäiseen maastoon, jossa aluskasvillisuutta on, mutta ei kuitenkaan ihan pöpelikköä. Ensin tallaan rajat, sitten koko ruudun. Ikinähän maastossa ei voi varmuudella tietää onko samalla alueella jo jotkin aikaisemmat hajut. Idea onkin, että koira ymmärtää pysytellä juuri tietyn hajun alueella etsimässä niitä tavaroita. Hienoa olisi, jos alueella olisi useampi tallaaja ja tavaroissa olisi vieraan ihmisen hajut, eli tavarat olisivat jonkin muu ja joku muu kuin koiran ohjaaja ne veisi myös ruutuun. Näin koira oppii, että vaikka haju ei olekaan "oma" tuttu haju, niin esine etsitään ja tuodaan ohjaajalle.
Tavoite on se, että koira oppii pysymään sen tietyn hajun alueella, löytää sieltä ne tavarat, tuo ohjaajalleen ja saa palkan. Aluksi koira saattaa tietenkin lähteä alueelta vieraiden hajujen viemänä, mutta tajuaa kyllä usein itsekseen palata oikealle alueelle. Esineruutu edellyttää koiralta hyvää nenätyöskentelyä ja on sillä tavoin itsenäsitä, että ohjaajan tulisi mahdollisimman vähän puuttua koiran tekemisiin.
Esineruudun alkeita voi helposti opettaa makkararuudun alulla. Idea makkararuudussa on siis se, että alue tallataan ja sinne ripotellaan makkaraa (tai muuta herkkua) ja päästetään koira etsimään. Täten koira oppii sen, että tietyltä haisevalla alueella kannattaa pysyä, koska VAIN siellä on herkkua.
Esineruudun alueen reunat kannattaa merkitä vaikkapa pyykkipojin ja kreppinauhoin ja ne tietenkin tulee kerätä alueelta treenin jälkeen pois. Tallaamisen jälkeen haju saa laskeutua ehkä noin puolisen tuntia, aika voi vaihdella eri treenin välillä, olen lähettänyt koirani myös tuoreeseen esineruutuun.
Jos tallaat alueen jonkun muun kuin itsesi omistamalle aluelle (metsä/pelto), niin siihen on pyydettävä alueen omistajalta lupa. Jokamiehen oikeudella jälkiä ja esineruutuja ei metsiin/pelloille muiden alueilla saa missään tapauksessa talloa. Ja koska koirasi on vapaana suorittaessaan esineruutua sillä tulee olla esim. oranssit palveluskoira-liivit päällään merkkinä siitä, että koiraa treenataan tehtävää varten.
Hyviä neuvoja! :)
Makkararuudusta olen tosin hieman eri mieltä. Makkararuutuhan vahvistaa maavainuista työskentelyä, ei niinkään ilmavainuista kuten esineruudussa on tarkoitus. Makkararuutua käytetään yleensä siihen, että saadaa koira yhdistämään ravinto muuten sille täysin merkityksettömään hajuun (Ihmisen jalan alla rikkoutunut maa) ja näin jo lopulta pelkkä rikkoutuneen maan tuoksu herättää koirassa ruoanhankintavietin ja se saadaan ajamaan PK-jälki vietillä.
Koska esineruudun treenaamisessa voi muutenkin ongelmana olla joskus se, että koira yrittää toimia maavainuisesti, niin en itse lähtisi makkararuudulla enää tälläistä toimintaa suotta vahvistamaan vaikka se toki samalla opettaisikin koiralle, että "tallatulla alueella kannattaa pysyä". Koira kyllä ehdollistuu muutenkin aika nopeasti siihen, että esineet löytyvät vain sieltä, missä ihminen on liikkunut.
Tosiaan kannattaa huomioida aina nimenomaan se oman koiran nenäkäyttö. Osa koirista osaa "lennosta" vaihtaa näppärästi maavainun ilmavainuun ja päinvastoin. Osalle taas esim. maasta hajun seuraaminen on vaikeampaa ja yrittävät napata aina hajun ilmasta. Kannattaa tietenkin seurata oman koiran työskentelyä ja sen mukaan suunnitella treeniä, jotta se nenän käyttö olisi mahd. monipuolista.
Voiko koira vain tuoda, tiputtaa sen maahan ja ampaista takaisin? Vai onko jotakin sääntöjä tästä? Mitä jos koira kulkee esineen ohi tai tiputtaa sen suustaan ja hakeekin toisen esineen?
että koiran on luovutettava esine ehdottomasti käteen.
Jos koira tiputtaa esineen, palkkaa ei heru. Palkan saa vasta "vaihtokauppana" esineestä. Opetusvaiheessa koira hoksaa nopsaan miten toimitaan kun sitä voi mielin määrin ohjailla.
Sitä en tiedä miten toimitaan jos koira pudottaa jo löymänsä esineen ruutuun ja hakee toisen esineen.
luovutustavalla ei ole väliä. Olenko väärässä?
Miten tiheään olette alussa talloneet, esim kävelleet alueen läpi n 1 m:n välein?