Anoreksia tappoi tyttäreni

"Vain 15-vuotias, AINOA tyttäreni menehtyi...."

Ainoa? Onko tämä nyt tekaistu teksti, kun tuskin nyt äiti erehtyisi EDES tälläisessa tekstissä lastensa määrästä, sanoen että hänellä olisi vain 1 tytär, vaikka onkin 2?!?!

"Koko perheemme on täysin hajalla, ja NUOREMPI TYTTÄRENI ei voi ymmärtää, kuinka ISOSISKO on poissa."

Sairasta, jos tekaisit tämän tekstin päästäsi.. VAIKKA Yritit varmaan vain saada porukan lopettamaan syömishäiriö touhun, mutta ei se auta.

sanoit juuri tuon että lähimmäiset siitä vielä enemmän kärsii! Näin hän se valittetavasti on. Paljonko oli painoa kun hän kuoli jos saa kysyy?


Valvavasti voimia sinnulle ja nuoremmalle tyttärellesi!

että hänen vanhempi siskonsa on jo muuttanut pois kotoa ja siksi tavallaan sanoi että ainoa tytär... Ja sanokaa miksi joku tulisi tänne kertomaan tämän hyvin surullisen tarinan ihan huvikseen..? Eli miksi ihmeessä joku keksisi tämän surullisen tarinan????????????????????

Todellakin runsaasti voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi!

jotenkin naurettavaa , että moni takertui tuohon lapsien lukumäärään. itse ajattelin tässä uus perheiden maassa , että, jospatämä nuorempi lapsi on miehen ed. liitosta. mutta asiasisältöhän se tärkein on. todella valitettavaa, että aletaan ruoka- asioilla värkkäämään. syömisen pitäisi olla ihan normaali asia elämässä. jaksamista sinulle äiti.

kaipaavalle äidille vielä. mulla itellä ei ole ihan samoja kokemuksia ollu. ne ei liittyny syömisiin. mutta tytär murros iässä keksi kyllä kaikkea muuta.mun mielestä, jos syömisten kanssa alkaa mennä överiksi, pitäs siihen tulla heti toppi. syömis häiriöistä voi mun mielestä verrata alkoholismiin.yhtä vaikea irrottautua.

Otan kamalasti osaa ja koita pärjäillä!

Henkilö laitetaan pakkohoitoon, jos repii nenä-maha-letkut irti. Näin se vaan menee, tiedän kokemuksesta. Olin vöihin sidottuna silloin. Alaikäisen vieressä on tällöin koko ajan henkilö. Ei missään sairaalassa anneta henkilön vain kuolla sen takia, että itse ei ymmärrä tilaansa.

Otan osaa. Tuli tippa silmään ja viesti pisti ajattelemaan.

turhaa takertuu joihiki yksityiskohtii. so what, jos o tekastu. pistää ainaki miettii o.O

Otan osaa suruusi. Minunkin tyttäreni kuoli anoreksiaan nyt tammikuussa. Ei voinut enää mitään. Ruoka ei enää imeytynyt ollenkaan. Hän sairasti 15 v joista viimeiset 5 v kohtalokkaat. Viimeiset kaksi vuotta olimme yhteydessä tekstiviestein. Hän ei halunnut minun näkevän todellista tilannettaan. Ei halunnut huolestuttaa. Viestit olivat rakkaudentäyteisiä. Tiesin että loppu on lähellä. Ikävää ei poista mikään. Jääkaapissa oli puuro aamuksi. Syöjä nukkui pois. Hän eli oman näköisen elämän. Yritän pahimman yli päätäajattelemalla niitä parempia aikoja. Hän eli loppuun asti anorektikkona. Siihen jotenkin tottui ja uskotteli itselleen että aina vaan kaiken kuntoisena mennään seuraavaan vuoteen. Ei menty enempää. Puoli elämää katosi ulottuvilta jo vuosia sitten. Oli hautajaiset ja kaunis muistotilaisuus. En itkenyt. Olin surrut jo etukäteen niin kauan. Olisitte käyneet silloin kun hän vielä eli. Hän todellakin eli anoreksian kanssa 15 vuotta. Lääkärit täysin konstittomia. Minä suren. Olen menettänyt anoreksialle omaisuuteni ja omankin terveyden. Viisi vuotta kaiken tuhoutumisesta. En koskaan selviytynytkään vaurioitta. Loppu tuli kaikelle tekemiselle. Elämäni on muistoja täynnä. Jäin tähän. Muutin kuusi kertaa viimeisten vuosien aikana. Nyt asun kerrostalokaksiossa vuokralla. Saan 1300 työkyvyttömyyseläkettä ja 313 asumistukea euroina. Velkaannuin laitoshuoltajan palkka kun ei riittänyt kahden aikuisen kuluihin. Myin asuntoni ja maksoin 33000 euron velat pois. Nyt yritän säästää kolme vuotta ostaakseni tämän vuokra-asunnon omaksi. Tarvitsen 50000 mistä olen säästänyt 29000. Muita suunnitelmia ei ole. Minulla on ikävä tyttöä mutta mikään ei tuo häntä takaisin niin kuin ei mitään muutakaan mitä on ollut. Painan pääni hiljaiseen rukoukseen. Hei tytär et kärsi enää. Minulla on sinua ikävä.