Minusta tuntuu kuin olisin menettänyt kykyni rakastaa. Rakastin joskus (vai oliko se vain harhaa) läheisiäni. Nykyisin tuntuu, etten rakasta ketään. Koen vain vihaa ja välinpitämättömyyttä, kyllästymistä ihmisiä kohtaan.
Minulla on vakituinen seurustelusuhde, ja voin pahoin, koska en tiedä, mitä minun pitäisi sen suhteen tehdä. Herra on jo useampaan kertaan jättänyt minut ja minä hänet muutamaan. Joskus ehkä rakastin häntä, mutta en koe samaa tunnetta enää. Mutta pidän hänestä, ja koen jääväni todella yksin, jos menettäisin hänet. Hän on ainoa läheinen ihminen minulle, ainoa josta edes pidän, jolla on jotain merkitystä minulle.
Tämän hetkinen suhde hänen kanssaan on nyt kestänyt pidempään taas. Ei impulsiivisia jättöjä tai muita sellaisia. Hän selvästi yrittää, kiitokset hänelle.
Haluaisin rakastaa, mutten koe pystyväni.
Minulla on vakituinen seurustelusuhde, ja voin pahoin, koska en tiedä, mitä minun pitäisi sen suhteen tehdä. Herra on jo useampaan kertaan jättänyt minut ja minä hänet muutamaan. Joskus ehkä rakastin häntä, mutta en koe samaa tunnetta enää. Mutta pidän hänestä, ja koen jääväni todella yksin, jos menettäisin hänet. Hän on ainoa läheinen ihminen minulle, ainoa josta edes pidän, jolla on jotain merkitystä minulle.
Tämän hetkinen suhde hänen kanssaan on nyt kestänyt pidempään taas. Ei impulsiivisia jättöjä tai muita sellaisia. Hän selvästi yrittää, kiitokset hänelle.
Haluaisin rakastaa, mutten koe pystyväni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
monesti käy niin että kovettaa sydämensä kun sitä satutetaan.. sitten ei tunne mitään..
jos omat tunteet jäädyttää voi pahoin... kuuntele itseäsi, mitä syvällä sisimmässä on... elä sen mukaan..
itse tajusin olleeni oikeassa pitkään, mutten vaan uskonut omiin tunteisiin, koitin niitä jäädyttää, kunnes se "rakkaani" sanoi juuri ne sanat joita olen päässäni kuullut koko ajan...
se on tosi tyhmä tunne...
jotka masentavat tai stressaavat sinua? Oletko miettinyt mistä välinpitämättömyys, kyllästyminen ja vihantunteet johtuvat? Välitäthän myös itsestäsi? Muutamia ajatuksia mietittäväksi sinulle. Olet ennen osannut rakastaa, osaat varmaan vieläkin, se kyky on vaan kätkettynä tällä hetkellä.
Ja niitä on ollut aina, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Mutta olen silti kyennyt rakastamaan masentuneempinakin aikoina, nyt vain tuntuu turralta, aggressiiviselta. Ja koen epäonnistuneeni, koen itseni vialliseksi, kuinka itsekäs ja ilkeä olenkaan tällä hetkellä.
Mutta on sitä aiemminkin tunnettu itsensä surkeaksi.
jonkun läheisen, tai peräti asiantuntijan kanssa, ettei tuo paha olo jää pysyväksi olotilaksi. Jaksamista sinulle toivotan ja parempia aikojakin. :)