Eilen Helsingin Sanomien vieraskynän Allianssi ry:n
kehittämispäällikkö Hannu Kareinen kirjoittaa tämän päivän ihmisten tarpeesta olla mukana yhteisöissä.
Sitä lukiessani tuli mieleeni lämmin ajatus tästä meidänkin 70
keskusteluyhteisöstä johon kuulumme. Maailmassa kun jatkuvasti tapahtuu,milloin mitäkin, on kuin ne suodattuisivat
jonkun seulan läpi, niistä täällä kirjoitettaessa. Mielenkiintoa vielä lisää, kun saa tarkastella ( jos siihen nyt kykenee) kirjoittajankin
maailmankuvaa.
Ennenkaikkea minua viehättää ajatus tässä forumissa juuri tuo
yhteisöllisyys, kuuluminen johonkin ryhmään, jonka jäseniä yhdistää tarve olla mukana keskustelemassa elämänmenosta,
kokemuksistamme, ihmettelystämme ja toistemme kannustamisestakin.
Miks ei ravistelemisestäkin jos siltä tuntuu.Samoin huolienkin
esiintuominen niin ajankohtaisasioista,kuin henkilötasolla lienee inhimillistä. Hyvää menestystä Forumillemme :D
kehittämispäällikkö Hannu Kareinen kirjoittaa tämän päivän ihmisten tarpeesta olla mukana yhteisöissä.
Sitä lukiessani tuli mieleeni lämmin ajatus tästä meidänkin 70
keskusteluyhteisöstä johon kuulumme. Maailmassa kun jatkuvasti tapahtuu,milloin mitäkin, on kuin ne suodattuisivat
jonkun seulan läpi, niistä täällä kirjoitettaessa. Mielenkiintoa vielä lisää, kun saa tarkastella ( jos siihen nyt kykenee) kirjoittajankin
maailmankuvaa.
Ennenkaikkea minua viehättää ajatus tässä forumissa juuri tuo
yhteisöllisyys, kuuluminen johonkin ryhmään, jonka jäseniä yhdistää tarve olla mukana keskustelemassa elämänmenosta,
kokemuksistamme, ihmettelystämme ja toistemme kannustamisestakin.
Miks ei ravistelemisestäkin jos siltä tuntuu.Samoin huolienkin
esiintuominen niin ajankohtaisasioista,kuin henkilötasolla lienee inhimillistä. Hyvää menestystä Forumillemme :D
Vastaukset 8
Vanhimmat
siirtolapuutarha miliötä,jossa sain olla mukana Tampereella Niihamassa.
Nyt asun täällä Jumalanseläntakana ja olen joutunut keskelle taistelutannerta.
Tieasioidenhoidosta kehkeytyi oikein kunnon mittelöt.
Siirtolapuutarhayhteisössä ei koskaan ollut moista havaittavissa.
Olimme todella yhtä suurta perhettä.
Kesällä kävin sieltäkäsin töissä ja vapaajanviettoon sai osallistua yhdessä,tai yksin.Oi niitä aikoja...
tietäisi välttää
että tietäisi välttää tieriitoja, eivät lie ole mukavia?
viestiketjussa Ketjunpituusmittelöt...
Todella turhauttavaa,meillä 2km pätkä tätä tietä joka pisimmillään kulkee maillani.
Pahin narisija on mökkiläinen jolta maata tien alla neljäkymmentä metriä.
Nyt on laiva ilman kapteenia,isännöitsijä eros ja minä toimitsijan tehtävistä.
Paikkakunta,jolla tätä taistoa käydään löytyy Etelä-Savosta
Tosi hyvän ja moni ilmeisen aiheen heitit palstalle. Yhteisöllisyys koskee meitä kirjoittajia monella tavalla.
Jokaisella on tarve kuulua johonkin yhteisöön jota aluksi kuvastaa ydinperhe, suku, henkilöt joiden kanssa olimme tekemisissä. Sitten koulumaailma, työelämä, perheen perustaminen, yhdistykset jotka loivat yhteisöllisyyden tunteen, kuulun johonkin missä luon kontakteja muihin henkilöihin.
Elämän kääntyessä iltaruskon puolelle tuo tarpeen yhteisöllisyydestä- kuulua johonkin yhteisöön, olkoonpa se seuratoiminta tai muu senkaltainenn ryhmä,kuten nettikeskustelu. Yhteisöllisyys, yhteisöllisyyden kokemuksen ilmapiiri on vähentynyt oleellisesti iän myötä, elämässä tapahtuden muutosten vuoksi.
Nettikeskustelut ovat yksi tapa tuntea kuuluvansa yhteisöön, luoda kontakteja samassa elämän vaiheessa oleviin henkilöihin. Halu olla yhteisön jäsen, poistaa yksinäisyyden tunnetta, antaa tunteen kuulua keskustelu yhteisöön. Koskaan ei pitäisi lyödä täydeltä laidalta tikaria kirjoittajan selkään, emme tiedä minkälaisissa elämän olosuhteissa kirjoittaja elää. Myönteinen suhtautuminen antaa tilaa jokaiselle kuulua keskustelu ryhmään. Nettikeskustelu on eräänlaista turvaverkostoa johon voi purkaa omia ongelmia ja kertoa onnistumisista.
Nettikeskusteluille on tilaus tämän päivän ikääntyneiden maailmassa.
Ilman muita ihmisiä emme oikein jaksa. Itsellä oli oikea käsi kantositeessä 6 viikkoa, arvata voi miten avuton olin, netissä kirjoittelin vasemmalla kädellä. Tunsin näpyttelemisen vasemman käden keskisormella antavan tunteen yhteisöllisyydestä, saitti ei kysellyt miksi kirjoitan. Toden sanoen, sain yksinäisyyden karkoitus oppia. Jopa pieni alamaissa olo häipyi pikkuhiljaa.
Keskustelupalsta on yksi voimavara, joka tulee kirjoittajille takaisin henkisenä hyvinvointina ja parempanan elämänlaatuna.
ahe on ollut monta kertaa , kehut menee aina itselle tai muuten sopivalle.
ajattelee samoin edellisen keskustelijan kanssa?
Voitais käyttää vaikka vanhaa sanontaa,yhdyn edelliseen puhujaan.
Vaikka ei sexistä oliskaan kysymys,ei olla niin paskantärkeitä.
Joskus menee suorastaan hiustenhalkomiseksi ja taas tuli toi seksi.
Annetaan löysien olla,niitä oli aikoinaan urakoissa,mutta se on taas eri asia.
käy sekin, kun on aikaa. Tietenkin vaatii kärsivällisyyttä, mutta mikä on hausjkaa sen tekee.
Hieno ja lämmin päivä on, ja kukkivien liljojen kauneus jaksaa ilahtuttaa. Hortensia on niin runsaassa valkoisessa kukinnassa, kuin ei koskaan ennen:) Poikkeusellinen kesä sateen suhteen, ei ole ollut tarvetta kastella letkulla kuiin kerran pari.
Kiva kuulla ,että muutkin kokevat tämän palstan antoisaksi. Kyllä siitä saakin hyvän mielen, ja muutenkin mielenkiintoisia asioita jos käsitellään. Illaksi paistan kanttarellejä,
aika isoja jo ovat. Vadelmia pakastan,sitä myöten kun kypsyvät.On sadonkorjuun aika sillä rintamalla. Huomenna vanhin tyttäreni saa poimia pakkaseensa,minulla kun kulutus on pienentynyt,ja vielä oltava tilaa mustille viinimarjoillekin.