Niin pitäneekö paikkaansa että juomiseen on aina joku syy, jollei ole niin juoppo kyllä sen keksii.
Olen tässä pähkäillyt miksi tulee aina haettua se kalja-salkku, ei se keppana edes periaatteessa maistu mutta onhan sitä vedettävä.
Ajantappaminen ja sitä mukaa pikku hiljaa itsensäkin kait oikeuttaa hiipivän hölmöyten latkiminen.
Vähät on työttömän huvit.
Noh onhan tuota marjasssa tultua käytyä ja sun muuta liikuntaa mutta Olut vie kerran pari viikossa voiton ja sitten on muutama päivää piloilla.
Tätä kirjoittelen selvinpäin mutta saas nähhä milloin taa ratkeaa.
Pääsisi taas edes viikonlopun ylitse suht selvinpäin.
Olen tässä pähkäillyt miksi tulee aina haettua se kalja-salkku, ei se keppana edes periaatteessa maistu mutta onhan sitä vedettävä.
Ajantappaminen ja sitä mukaa pikku hiljaa itsensäkin kait oikeuttaa hiipivän hölmöyten latkiminen.
Vähät on työttömän huvit.
Noh onhan tuota marjasssa tultua käytyä ja sun muuta liikuntaa mutta Olut vie kerran pari viikossa voiton ja sitten on muutama päivää piloilla.
Tätä kirjoittelen selvinpäin mutta saas nähhä milloin taa ratkeaa.
Pääsisi taas edes viikonlopun ylitse suht selvinpäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä en ainakaan ole järkevää syytä löytänyt, miksi juopottelen. Tällä hetkelläkin, haluttanut niin helvetisti viinaa. Mutta tiedän kokemuksesta, että jossain vaiheessa viinan himo lähtee. Viime vuosituhannella, kun oli pitempi raittius jakso, niin kymmenen vuoden jälkeen, ei enään haluttanut yhtään. Silloin kun viina piru iskee, ajattelen että ennän vain kahdeksisen vuotta haluttaa. Tänään ei tarvi, kun päivä kerrallaan olla raittiin, kyllä mies sen kestää.
...oli juominen itsessään, koska en osannut käsitellä elämää selvin päin kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Join itselleni vaikeuksia vuosikaudet, unohdin morkkikset yleensä parin viikon kuluessa ja join taas. Join iloon, suruun, siihen kun on niin tasaista, siihen kun elämä oli parin viikon juomattomuuden jälkeen edelleen samanlaista. Näin vielä senkin jälkeen, kun pääsin hoidosta juoppohulluuden jälkeen.
Lopulta join itseni umpikujaan, havahduin elämäni sietämättömyyteen ja hain apua. Vähän sen jälkeen tajusin juoneeni kuten join siksi, että olen alkoholisti. Mielenkiinto juomista kohtaan meni sen jälkeen, kun tajusin että päihtymys ei muuta maailmaa paremmaksi kuin oman pääni sisällä, hetkellisesti.