Syöminen on täysin riistäytynyt käsistä. En syö, koska ruoka on hyvää, vaan ruoka edustaa minulle turvaa. Haluaisin lopettaa sairaan käyttäytymisen, mutta en kykene. On kokeiltu mielialalääkkeet ja terapiat, allit ja ihmedieetit. Olen entinen jojolaihduttaja, nyt vain syön. Eikä se todellakaan tee minulle hyvää oloa.
En ole tyhmä, en huonosti koulutettu niin kuin lihavia luonnehditaan. Ilmeisesti olen onneton. Syönkö, koska olen onneton vai olenko onneton, koska syön?
Onko yhtään kohtalotoveria? Onko kellään hyviä neuvoja? Olisin kipeästi avun tarpeessa.
En ole tyhmä, en huonosti koulutettu niin kuin lihavia luonnehditaan. Ilmeisesti olen onneton. Syönkö, koska olen onneton vai olenko onneton, koska syön?
Onko yhtään kohtalotoveria? Onko kellään hyviä neuvoja? Olisin kipeästi avun tarpeessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse menin vastaavassa tilanteessa psykiatriseen sairaalahoitoon! Onneksi pääsin.
Eihän sieltä mitään ihmeellistä hoitoa saanut, mutta ruokarytmi palasi ja normaalin kokoiset annokset. Jotenkin pääsin siellä pois tuosta syömiskierteestä.
Sairaalaan pääsee helpommin, kun sanoo, että on itsetuhoinen. Ihmettelin kyllä kovasti, että miksi se piti vielä erikseen sanoa. Eikö mtt-psykiatri ymmärtänyt, että olin syömässä itseäni hengiltä?
Jos paikkakunnallasi toimii anonyymit ongelmasyöjät, ota sinne yhteyttä.
Koeta toimia nopeasti. Tuolla menolla painosi vain nousee ja paluu normaalipainoon on vaikeampaa.
Psykiatriseen sairaanhoitoon meneminen taitaa olla aika äärimmäinen keino. Se ei ole minua varten, en ole sen tarpeessa. Kiitos kuitenkin vastauksesta.
OA:ssa olen käynyt, ei ole minua varten sekään. Kaikenlainen yliampuva hihhuloiminen ei vain sovi minulle. Varmasti OA sopii monille, jotka pystyvät menemään mukaan tuntematta sitä kuin uskonnolliseksi lahkoksi.
Paluu normaalipainoon on jo nyt vaikeaa.
Hanki kilometrimittari jotta ainakin tulisi tuhat askelta päivässä otettua. Aseta tavoitteita itsellesi. Ei kannata siihen painoon tuijottaa vaan että kuntosi paranisi ja kiinteytyisit. Itsellänikin on syömishäiriö ja olen hyväksynyt sen etten ole ikinä mikään laiheliini mutta liikun etten ole kuitenkaan huonokuntoinen veltto plösö.
Niin pysyy terveenä niin henkisesti kuin ruumillisestikkin.
Askelmittarikin on. On myös reuma. Tämä saattaa tuntua selittelyltä, mutta ei ole sitä. Reuma on tosiasia, joka haittaa. Vesijuoksua olen aikaisemmin harrastanut, mutta se on jäänyt. Aloittaminen uudestaan on vaikeaa. Meneehän se sitten, kun on kaulaa myöten vedessä, mutta tuntuu, että ihmiset tuijottavat "läskiä". Eipä sillä pitäisi olla väliä, enhän edes varmasti tiedä tuijottaako kukaan. Ja vaikka tuijottaisi, so what?!
Tässä taitaa olla kyse vaikeudesta muuttaa arkipäivää. siitähän kaiken on lähdettävä.
jos lukee paljon kaikkea myönteistä terveyteen liittyvää ja poimii aineistosta ilokseen itselleen sopivia "tärppejä". Esim. miten eri ruoka-aineet vaikuttavat mielialaan ja jaksamiseen, hyvänmakuisetkin. Ajattele oman senkinhetkisen hyvinvoinnin kannalta, kuulostele miltä kehossa ja mielessä tuntuu, kun olet syönyt tiettyä ruoka-ainetta ja taas toista. Listaa terveellisiä ruokia, jotka myös maistuvat sinulle ja lisää niiden lukumäärää. On, mistä ottaa.
itse olen ihan koukussa kiloklubi.fi -sivustoon. en toki oo vastaavassa tilanteessa, mutta uskon et jotain apua sullekin löytyy. se on ilmaista, sen avulla pystyy esim. laskemaan päivittäinen kalorien, rasvan ym. määrä, ohjelma antaa vinkkejä ym. Mut sulle olisi ehkä kaikesta eniten hyötyä foorumeista - tosi hyvä ilmapiiri ja hyviä neuvoja:))) käy kokeilemassa...