Koulukodista kadonnutta

jonka on hyvä olla, ei tarvitse hakea rajoja.

ihmisen, kirjoitti:

jonka on hyvä olla, ei tarvitse hakea rajoja.

tuskin rajoista on kyse, vaan on paikka, jota ei voi kodiksi sanoa, niin lahtee nuoret ja tulee lähtemään vielä hyvin monia karkuteille huonojen olojen johdosta.

Tämä ei varmasti tule olemaan viimeinen ja niin lähtisin minäkin, jos olisin jonkun nuoren tilalla ja huonossa paikassa.

Sanon vain, että antaa pakoilla, ken paremman paikan löytää.

onkohan huosta tai ei kirjoitti:

tuskin rajoista on kyse, vaan on paikka, jota ei voi kodiksi sanoa, niin lahtee nuoret ja tulee lähtemään vielä hyvin monia karkuteille huonojen olojen johdosta.

Tämä ei varmasti tule olemaan viimeinen ja niin lähtisin minäkin, jos olisin jonkun nuoren tilalla ja huonossa paikassa.

Sanon vain, että antaa pakoilla, ken paremman paikan löytää.

Minä olin huostaanotettuna, ja karkasin sen takia, että testasin etsitäänkö mua vai ei. Kotona ollessani sain mennä ja tulla miten tykkäsin, olla pois yökaudet eikä kukaan kysellyt perään. Siitä tuli olo, ettei minua rakasteta eikä vanhempiani kiinnosta edes että missä yöni vietän talvipakkasella.

Sen takia karkasin myös sijaisperheestä. Halusin tietää, rakastavatko hekään minua vai jättävätkö oman onneni nojaan. Minut löydettiin ja esitin toki kovista, mutta kylläpä kuule lämmitti rikkinäisen lapsen sydäntä kun sijaisvanhemmat olivat HUOLISSAAN siitä missä olen. Oli ihan vierasta sellainen, että joku välittää.

Että tässä ihan ex-huostatun näkemys. Oletko itse ollut myös huostaanotettuna, kun voit puhua noin?

ranttalikka kirjoitti:

Minä olin huostaanotettuna, ja karkasin sen takia, että testasin etsitäänkö mua vai ei. Kotona ollessani sain mennä ja tulla miten tykkäsin, olla pois yökaudet eikä kukaan kysellyt perään. Siitä tuli olo, ettei minua rakasteta eikä vanhempiani kiinnosta edes että missä yöni vietän talvipakkasella.

Sen takia karkasin myös sijaisperheestä. Halusin tietää, rakastavatko hekään minua vai jättävätkö oman onneni nojaan. Minut löydettiin ja esitin toki kovista, mutta kylläpä kuule lämmitti rikkinäisen lapsen sydäntä kun sijaisvanhemmat olivat HUOLISSAAN siitä missä olen. Oli ihan vierasta sellainen, että joku välittää.

Että tässä ihan ex-huostatun näkemys. Oletko itse ollut myös huostaanotettuna, kun voit puhua noin?

sijaisperheessä hänet ja sisaruksensa opetettiin tupakoimaan ja ryyppäämään...mutta onneksi 3v jälkeen siirrettiin..kaikki perhekotiin.. ja nyttemmin lapsi on karkaillut ties kuinka monta kertaa ja jopa yön poissa ollut...olivathan henkilö kunta huolissaan vaan mitä lapseni siitä piittasi kun tiesi etteivä henkilökunta hänestä aidosti välitä eikä rakasta... niin sen minkä oppi sijaisperheessä... jatkuu nyt perhekodissa ja henkilökunta ei mahda asialle mitään vaikka rangaistuksia antavatkin..niin lapsi suorittaa ne tunnollisesti ja kun se on ohi niin eikun taas karkaamaan ja ryyppäämään joko kavereiden kanssa tai vento vieraiden puliukkojen kanssa... huumeitakin jo kokeillut..mutta kukaan vaan ei mahda mitään... En usko lapseni kokeilevan rajoja..koska hänellä niitä ennen huostaa oli ja hyvin oppi vaan nyt huostaanoton aikana hän rikkoo kaikki rajat ja hyvin tietää ettei kukaan mahda mitään.. ja koulukotiin eivät voi laittaa koska lapseni ei ole akressiivinen eikä paikan särkijä... suoritti koulunkin hyvin arvo sainoin.. itseäni huolestuttaa lapseni elämä ja tulevaisuus hyvin paljon mutta en voi tehdä asialle mitään.. kun käyvät sen verran harvoin kotilomilla.. sossu ei piittaa lapseni nyky tilasta.... minkäs teet??? Huostaanotto onnistui tuhoamaan hyvän pohjan lapsiltani parempaan elämään...ja vielä laittomalla huostaanotolla... että näin...

ihmisen, kirjoitti:

jonka on hyvä olla, ei tarvitse hakea rajoja.

kotonaan bioilla rajojaan ja niillä on hyvä olla, aina-ko???kotonaan????hahhahhaa...

jopas vitsi ilkesit laukaista, miks on niin paljon sitten lapsia sijareilla kuin lastenkodeissa ym.??

selitäppä se?