http://naurunappula.com/z/353424
Löysin tämän Hakomajasta.
Toisille se kertoo, ettei Jumalaa ole, ja toisille se taas kertoo Jumalan suuruudesta.
Riippuu kai siitä, millaiseksi Jumalan mieltää. Jos mieltää hänet jotenkin ihmisen lailla toimivaksi (kuten ateistit näyttävät usein tekevän), ei ihme, jos päätyy ateistiksi.
Löysin tämän Hakomajasta.
Toisille se kertoo, ettei Jumalaa ole, ja toisille se taas kertoo Jumalan suuruudesta.
Riippuu kai siitä, millaiseksi Jumalan mieltää. Jos mieltää hänet jotenkin ihmisen lailla toimivaksi (kuten ateistit näyttävät usein tekevän), ei ihme, jos päätyy ateistiksi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
päätelmänsä. Aloin harrastaa tähtitiedettä 11-vuotiaana ja minusta olisi voinut tulla tähtitieteilijä. Silti olen tukevasti vanhoillislestadiolainen.
Miten Raamatussa on kuvattu ääretön avaruus? Olisiko vanhoja sanoja siihen?
http://www.finbible.fi/jakeittain/VT/job_22.htm
Katopa tuolta ainakin viimeine lause, kuinka päinvastaiseksi joku ASIA voi muuttua pelkästään käännöshommissa!
http://www.finbible.fi/jakeittain/VT/job_22.htm
"Maailman loppuun" ei varmaankaan ole tarkoittanut muutakuin loputonta avaruutta, äärettömyyttä?
Em.
VT:n ajan ihmisellä ei ollut "taivaankannesta" muuta käsitystä, kuin se minkä paljaalla silmällä saattoi nähdä. Uskoon perustuva maailmankuva oli turvallinen ja kaunis:
Herra tietää tähtien luvun,
hän on antanut niille kaikille nimen.
Suuri on Herramme, suuri ja voimallinen,
mittaamaton on hänen viisautensa.
Ps 147:4-5
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
-- mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Ps 8:4-6
Sen ajan havaintovälineillä ei voinut hahmottaa avaruuden suuruutta, mutta mihinkähän mahtoi perustua tällainen "ilmoitus":
Niin kuin taivaan tähtien joukko on määrätön ja merenrannan hiekka mittaamaton, niin määrättömästi on oleva palvelijani Daavidin jälkeläisiä ja minulle palvelusta suorittavia leeviläisiä. Jer 33:22
Maailmankaikkeus on ääretön sekä avaruuteen nähden, että siinä kaikessa mikä voidaan havaita mikroskoopilla luomakunnassa. Ydinfysiikka tutki pitkään "jakamattoman" ongelmaa, kunnes se ryhtyi jakamaan atomeita, keksikin sitten jotakin hirveää...
Ihminen ei ratkaissut elämän syntymisen mysteeriä, mutta pääsi perille mekanismista, jolla elollisen luonnon massatuho voidaan suorittaa.. Mitähän tämä kertoo maa-nimisen planeetan asukkaista ja heidän moraalistaan.
Toivottavasti ulkoavaruuden asukkailla on hieman toisenlainen moraali sinäpäivänä kun he keksivät maapallon olemassaolon.. Onneksi maailmankaikkeuden Luoja rakastaa elämää ja ihmistä avaruuden laidalla.
Näin meille on ainakin ilmoitettu. Johanneksen evankeliumin alussa tulee jotenkin "kosminen" fiilis:
Alussa oli Sana.
Sana oli Jumalan luona,
ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä,
pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
Joh 1:1-5
tuon kai on jokainen lukenut jo?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolaus_Kopernikus
Joku on muuttanut sitä tekstiä aika paljon! Alunperin (tai kuka sen tietää, mitä se ihan alussa oli puhuttuna? Mut näin oli aiempi tuosta:
"Ps 147:5 Suuri on meidän HERram/
ja mittamatoin hänen woimans/
ja se on käsittämätöin/
cuinga hän hallidze."
IHAN ERI ASIA, eikö?
>> Uskoon perustuva maailmankuva oli turvallinen ja kaunis >>
Mutta se oli epätosi, eli hölynpölyä. Aikansa ihmisen yritystä mutta sen aikaisilla kuvitelmilla ei todelalkaan ole mitään relevanssia nykyihmisen kannalta.
Ihmisen käsitys maailmasta avartuu vähitellen. Ensin on se, minkä vauva tajuaa, sitten koti, lähiympäristö, ja lopulta huikea maailmankaikkeus. Eihän se turvallisuutta ja kauneutta pois vie!
Samoin ihmiskunnan käsitys maailmasta on avartunut tiedon lisääntymisen myötä, mutta joka muurahainenkin on Jumalan kämmenellä sille, joka asian niin kokee.
"joka muurahainenkin on Jumalan kämmenellä sille, joka asian niin kokee."
Juu, ja lehmät lentävät "sille joka asian näin kokee". Tosi on!
tiedosta, vaan siitä, kokeeko maailman pohjimmiltaan turvalliseksi kaikesta tiedosta huolimatta.
Kyllä, näin voi ateisti kokea. Tuvallisuuden kokemukseen ei tosiaankaan kaipaa jumalia.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8335304/39042911
Tiedon lisääntyminen ei muuta uskoon perustuvaa maailmankuvaa hölynpölyksi. Uskon kannalta on aivan sama, tietääkö maailmasta paljon vai vähän.
Usko antaa uskovalle turvallisuudentunteen.
Joku muu voi saada sen tunteen jostakin muusta.
En ole koskaan ymmärtänyt mitä apua uskosta on.
Sillä jos uskoo jumalaan, joka on kaikkivaltias, miten sitten selitetään että tämä Jumala panee liikkeelle valtavasti viattomien kärsimystä?
Miksi tämä Jumala sallii pikkulasten hyväksikäytön ja myymisen, lasten kivulloiset parantumattomat sairaudet? ja miksi Jumala sallii sellaiset katastrofit kuten tsunamin, jossa menehtyi kokonaisia perheitä? Miksi tämä Jumala siinä vei tuhansilta lapsilta turvalliset vanhemmat ??
Joka tuollaiseen mielivaltaiseen ja julmaan Jumalaan uskoo, silloin varmaan tuntuukin turvattomalta!
Jumala-käsitteellä ei voida selittää yhtään mitään, paitsi ihmisen omaa tarvetta keksiä itselleen "turvaa".
Kun tietää että ei mitään jumalia ole tosiasiassa olemassakaan, ymmärtää että tsunamit ja muut katastrofit tapahtuvat luonnon prosessien mukaan, mikäli eivät johdu ihmisen toiminnasta. Kaikki on pohjimmiltaan täysin luonnollista.
tuo ateisteille tyypillinen käsitys Jumalasta, että hän on kuin ihminen ja hänen aivoituksensa ovat ihmisen aivoitusten kaltaiset. Vaikeapa sellaiseen Jumalaan on uskoa!
Miksi ajattelunne on noin konkreettista? Ottakaa siitä loikka ulos suoraan käsittämättömyyteen. Ihmisen pikku aivot riittävät ymmärtämään tätä meidän hahmottamaamme maailmaa, mutta eivät enempään.
Ei haittaa ei kaipaa Jumalakaan tuommosta.
"En ole koskaan ymmärtänyt mitä apua uskosta on."
Osaat olla hyvä. Kuoleman jälkeen helvetti näyttää miksi usko kannattaa.
"Sillä jos uskoo jumalaan, joka on kaikkivaltias, miten sitten selitetään että tämä Jumala panee liikkeelle valtavasti viattomien kärsimystä?"
Tutkimattomia ovat Herran tiet. Oletko muka niin viisas ja ylpiä että itse tiiät.
"Miksi tämä Jumala sallii pikkulasten hyväksikäytön ja myymisen, lasten kivulloiset parantumattomat sairaudet? ja miksi Jumala sallii sellaiset katastrofit kuten tsunamin, jossa menehtyi kokonaisia perheitä? Miksi tämä Jumala siinä vei tuhansilta lapsilta turvalliset vanhemmat ??"
Ne on epä uskoisia ja tekee syntiä ei uskovaiset niin tee. Eikö se sunami ollu aasiassa tai afrikassa. Jumala rankaisee väärä uskoisia. Niin on varoitettu. Oma vika jos synnissä elää. Voisko peiliin katsoa.
"Joka tuollaiseen mielivaltaiseen ja julmaan Jumalaan uskoo, silloin varmaan tuntuukin turvattomalta!"
Kun uskoo niin ei ole turvaton olo. Itseäsi epä usko tekee katkeraksi.
"Jumala-käsitteellä ei voida selittää yhtään mitään, paitsi ihmisen omaa tarvetta keksiä itselleen "turvaa"."
Mistä Raamattu on sitten tullut. Parempaa selitystä ei ole. Ei kaikkea voi ymmärtää. Tuo on saatanan puhetta ja syntiä. Herra on ennenkin näyttänyt teille tulen.
"Kun tietää että ei mitään jumalia ole tosiasiassa olemassakaan, ymmärtää että tsunamit ja muut katastrofit tapahtuvat luonnon prosessien mukaan, mikäli eivät johdu ihmisen toiminnasta. Kaikki on pohjimmiltaan täysin luonnollista."
Painu juttuines jonneki satanisti synti evuluutio paikkaan. Tämä on Jumala puheita varten.
Ateisti näyttää perustavan turvallisuudentunteensa siihen, että hän uskoo tietävänsä, miten asiat objektiivisesti katsottuina ovat. Hänen turvallisuudentunteensa lepää siis oletetun tiedon varassa.
Hän syyttää uskovia kuvitteluihin uskomisesta, mutta hän itse se vasta kuvitteluihin uskookin! Hän uskoo ihmisen hankkiman tiedon todeksi. Mistä hän voi tietää, onko se viime kädessä totta? Ei sitä voi tietää kukaan.
Ateisti pitää päänsä pensaassa ja luottaa ihmisen tietoon eikä suostu näkemään, että se "tieto" on kuin, hm, kärpäsen kaasupäästö Saharassa.
Hän elää harhassa ja on ihmisen suuruudenhulluuden pauloissa.
Ateisti uskoo tietävänsä. Teisti tietää uskovansa. Pieni, mutta merkittävä ero.
on meille osin mysteeri. "Ihminen, joka ei ole kohdannut täydellistä onnettomuutta, ei voi kokea täydellistä onnea", filosofoitiin eräässä romaanissa. Kärsimykset saattavat siksi olla valmistelua iankaikkista iloa varten. Onhan sanottu, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi. Voi siis olla, että taivaassa on kaikkein paras osa niillä uskovaisilla, jotka maan päällä kärsivät kaikkein eniten.
Onko Jumala mielestäsi tämän näköinen ulkonäöltään:
http://freepathways.wordpress.com/2009/04/08/jumalan-kuvaksi-han-hanet-loi/
Ihmisen mielikuvitus on ahdas ja rajallinen. :-)