Tervehdys!
Kirjoitanpa tähän vähän omia mietteitäni omasta synnytyksestäni kun sairaalassa ollessani jäin vähän paitsioon vauvojeni ohella enkä mielestäni ehtinyt puimaan koko sessiota läpi oikein kenenkään kanssa.
Synnytykseni käynnistyi lapsiveden menolla kotona aamulla noin kello kymmenen paikkeilla, raskausviikolla 35 1. En ollut oikein ehtinyt ajatella vielä koko synnytystä kun kuvittelin ettei lähtö vielä tulisi muutamaan viikkoon, vaikkakin lääkärit minua muistuttelivat jo alkuraskaudesta lähtien etteivät kaksoseni välttämättä asustele ainakaan laskettuun aikaan asti masussani, povailivat lähinnä viikkoja 36-38. Kolmea päivää ennen synnytystä sisätutkimuksessa paikat olivat vielä visusti kiinni joten siksi en ehtinyt olettaa että lähtö tulisi niin pian.
Kyllä minua alkuun nauratti koko tilanne, mitään kipuja ei ollut kun juoksentelin ympäri asuntoa pyyhe kourassa ja kuivailin lattioita. Synnärille soitettuani sanoivat että ennen puolta päivää mielellään sairaalaan mutta välttämättä ei tapahdu mitään kyseisen päivän puolella. Miehellekin soitin töihin ettei tarvitse hötkyillä mutta laitokselle lähden kaverin kyydillä, että ei kummempaa, ilmoittelen jos jotain tapahtuu.
Puoli kahdentoista maissa pääsin polille, mitään kiirettä ei pidetty, puolen päivän tienoilla alettiin ottamaan vauvoista käyriä ja samalla alkoi piirtymään supistuksia ensin viiden, sitten kolmen minuutin välein. Puoli tuntia keinutuolissa olin ja ihmettelin, eivät olleet mielestäni kovin kivuliaita supistuksia, pientä menkkajomotusta vain. Pystyyn kun pääsin niin alkoi vähän enemmän tuntumaan, annoin kipuarvosanaksi 6 kun kätilö sitä kyseli. Tehtiin sisätutkimus ja olinkin jo 4 cm auki, siinä sitten ihmeteltiin hetki ja ei muuta kun synnytyssalia valmistelemaan. Miehelle soitin että hophop.
Puoli tuntia vielä kärvistelin ja kivut yltyivät, kävelin saliin ja alkoivat anestesialääkäriä tilailemaan, epiduraalin kun tahdoin. Puoli kaksi kivut olivatkin yltyneet jo melkoisiksi ja ensi hätään antoivat kaasunaamarin, mukava pöhnä oli päällänsä. Epiduraali ei sitten koskaan ehtinytkään tippumaan, harjoittelija aikansa sitä selkääni värkkäsi ja kun homma oli melkein valmis niin hirmuiset tärinät alkoivat ja alkoi työnnyttämään. Kahdeksan minuuttia ja ensimmäinen poika oli maailmassa, toiset kahdeksan minuuttia ja toinenkin poika oli onnellisesti siinä.
Synnytyksen kestoksi on merkitty 2h35min, joka on ensisynnyttäjälle melkoinen suoritus. Kaksoset olivat pieniä joka teki tietysti omalta osaltaan ponnistukset ehkä helpommiksi.
Näin jälkeenpäin mietittynä kipuja on vaikea muistaa ja hahmottaa, miltä ne oikeasti tuntuivatkaan, mutta mitään traumoja ei synnytyksestä jäänyt, ja onnellinen olen että molemmat olivat raivotarjonnassa että sain kuin sainkin synnyttää alateitse, sektio oli minulle melkoinen kauhukuva ihan jo pelkästään leikkelyn kannalta, saati sitten kuinka hankalaa ensimmäinen kuukausi olisi kahden pienen kanssa ollut. Minulla on aika korkea kipukynnys, loppuvaihe ennen ponnistusta on kyllä siten mielessä että kylläpä sattui mutta se siitä. Kaikki unohtui hetkessä kun sai ne omat naperot syliin! Repeämiä ei tullut ja aika piakkoin nousin omin jaloin suihkuun ja sitten en pysynytkään hetkeä paikallani, ylpeänä äitinä hössöttelin ympäri osastoa ja hehkuin onnea!
Kertokaa ihmeessä omia tarinoitanne, kommentoikaa, keskustelkaa, mikä oli kamalinta, mitä kivunlievityksiä, synnytyksen kestoja, fiiliksiä synnytyksen jälkeen?
Ja mukavaa kesää kaikille mahtaville äideille!
Kirjoitanpa tähän vähän omia mietteitäni omasta synnytyksestäni kun sairaalassa ollessani jäin vähän paitsioon vauvojeni ohella enkä mielestäni ehtinyt puimaan koko sessiota läpi oikein kenenkään kanssa.
Synnytykseni käynnistyi lapsiveden menolla kotona aamulla noin kello kymmenen paikkeilla, raskausviikolla 35 1. En ollut oikein ehtinyt ajatella vielä koko synnytystä kun kuvittelin ettei lähtö vielä tulisi muutamaan viikkoon, vaikkakin lääkärit minua muistuttelivat jo alkuraskaudesta lähtien etteivät kaksoseni välttämättä asustele ainakaan laskettuun aikaan asti masussani, povailivat lähinnä viikkoja 36-38. Kolmea päivää ennen synnytystä sisätutkimuksessa paikat olivat vielä visusti kiinni joten siksi en ehtinyt olettaa että lähtö tulisi niin pian.
Kyllä minua alkuun nauratti koko tilanne, mitään kipuja ei ollut kun juoksentelin ympäri asuntoa pyyhe kourassa ja kuivailin lattioita. Synnärille soitettuani sanoivat että ennen puolta päivää mielellään sairaalaan mutta välttämättä ei tapahdu mitään kyseisen päivän puolella. Miehellekin soitin töihin ettei tarvitse hötkyillä mutta laitokselle lähden kaverin kyydillä, että ei kummempaa, ilmoittelen jos jotain tapahtuu.
Puoli kahdentoista maissa pääsin polille, mitään kiirettä ei pidetty, puolen päivän tienoilla alettiin ottamaan vauvoista käyriä ja samalla alkoi piirtymään supistuksia ensin viiden, sitten kolmen minuutin välein. Puoli tuntia keinutuolissa olin ja ihmettelin, eivät olleet mielestäni kovin kivuliaita supistuksia, pientä menkkajomotusta vain. Pystyyn kun pääsin niin alkoi vähän enemmän tuntumaan, annoin kipuarvosanaksi 6 kun kätilö sitä kyseli. Tehtiin sisätutkimus ja olinkin jo 4 cm auki, siinä sitten ihmeteltiin hetki ja ei muuta kun synnytyssalia valmistelemaan. Miehelle soitin että hophop.
Puoli tuntia vielä kärvistelin ja kivut yltyivät, kävelin saliin ja alkoivat anestesialääkäriä tilailemaan, epiduraalin kun tahdoin. Puoli kaksi kivut olivatkin yltyneet jo melkoisiksi ja ensi hätään antoivat kaasunaamarin, mukava pöhnä oli päällänsä. Epiduraali ei sitten koskaan ehtinytkään tippumaan, harjoittelija aikansa sitä selkääni värkkäsi ja kun homma oli melkein valmis niin hirmuiset tärinät alkoivat ja alkoi työnnyttämään. Kahdeksan minuuttia ja ensimmäinen poika oli maailmassa, toiset kahdeksan minuuttia ja toinenkin poika oli onnellisesti siinä.
Synnytyksen kestoksi on merkitty 2h35min, joka on ensisynnyttäjälle melkoinen suoritus. Kaksoset olivat pieniä joka teki tietysti omalta osaltaan ponnistukset ehkä helpommiksi.
Näin jälkeenpäin mietittynä kipuja on vaikea muistaa ja hahmottaa, miltä ne oikeasti tuntuivatkaan, mutta mitään traumoja ei synnytyksestä jäänyt, ja onnellinen olen että molemmat olivat raivotarjonnassa että sain kuin sainkin synnyttää alateitse, sektio oli minulle melkoinen kauhukuva ihan jo pelkästään leikkelyn kannalta, saati sitten kuinka hankalaa ensimmäinen kuukausi olisi kahden pienen kanssa ollut. Minulla on aika korkea kipukynnys, loppuvaihe ennen ponnistusta on kyllä siten mielessä että kylläpä sattui mutta se siitä. Kaikki unohtui hetkessä kun sai ne omat naperot syliin! Repeämiä ei tullut ja aika piakkoin nousin omin jaloin suihkuun ja sitten en pysynytkään hetkeä paikallani, ylpeänä äitinä hössöttelin ympäri osastoa ja hehkuin onnea!
Kertokaa ihmeessä omia tarinoitanne, kommentoikaa, keskustelkaa, mikä oli kamalinta, mitä kivunlievityksiä, synnytyksen kestoja, fiiliksiä synnytyksen jälkeen?
Ja mukavaa kesää kaikille mahtaville äideille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
4 tuntia... Ja tuli etuajassa, en ollut vielä orientiotunut synnytykseen, mies ei ehtinyt mukaan. Veden menon jälkeen alkoivat heti kovat kivut mihin ei sitten juurikaan auttaneet epiduraalit tai muut... Onneksi lapsi syntyi nopeasti, etten kerinnyt kärsimään kovin kauaa.
ja melkoisen hyvä ulosanti sulla:) kun tekstiä lukee. itse lähden tänään saamaan vauvaani ja toivon todella että viime hetken ultrassa todetaan, että vauva oikeassa asennossa ja voi syntyä alakautta. lasketun yli nyt 10päivää...olo on nyt rauhallinen, muutaman päivän pahantuulisuuden jälkeen.vaan hyytyy se hymy mullakin varmasti jossakin vaiheessa.eniten nyt olen miettinyt, että kauankohan mulla kestää tämä kolmannen saaminen, ensimmäisen tytön synnytys kesti 21h40min, toisen tytön 10h38min... niin että pääsisinkö nyt siihen 8tuntiin..? :)
toinen juttu, mitä mietin on se hormonimyrsky synnytyksen jälkeen.toivon mukaan tällä kertaa se on lievempää, aikaisemmin oon pelännyt ja itkenyt lapsieni puolesta vaikka mitä.ensimmäinen kun joutui crp:n nousun takia lastenosastolle ja sehän oli maailmanloppu tietenkin silloin! toisella ei ollut mitään, mutta vanhat asiat kummitteli mielessä..ei olisi kiva itkeä joka ikisestä asiasta:).
mukavaa kesää tirppaselle ja pikkuisille, lähden nyt suihkuun ja ukkoa herättelemään...jaiks!! ;)
joo meillä vanhimmainen poika syntyi päivällä yli las ajan 4-vuotta sitte ja synnytys kesti 12h35min 10 min ponnistus vaihe ja nuorimmainen joka nyt syntyi tammikuussa viikkoa ennen las aikaa ni synnytyksen kesto 2h ja minuutin ponnistus vaihe=) nopeaa toimintaa myös täällä päin!!Harmillista oli ettei nuorimmaisen synnytykseen mies ei harmi kerenny saati minne laittaa yhtä äkkiä vanhimmainen lapsi noin noppaa...