Mitkä ovat syyt, joihin vedoten voi hakea lapsen huoltajuutta? Minä kun en sitä tajua... Mies hakee huoltajuutta lapsesta, joka on puolentoista vuoden päästä täysi-ikäinen. Yhteishuoltajuus on ollut ennen ja lapsi on asunut luonani. Koko yhteishuoltajuuden ajan olen taistellut tapaamisista, kun isällä on useasti ollut muita menoja. Olen lohduttanut, kun isä on loukannut lapsen tunteita teoillaan / käytöksellään. Elatusmaksuja ei ole ikinä maksanut vaan olen joutunut hakemaan ulosoton kautta ja myöhemmin kunta on maksanut je he ovat perineet isältä.
Onko syytä huoleen ja voiko isä saada yksinhuoltajuuden??? Ihmettelen yht.äkkistä kiinnostusta leikkiä isää. Mun puolen suku kyselee ihmeissään, et mikä sillä on takaa-ajatuksena ja mitä se kuvittelee hyötyvänsä? Vaikea vastata, kun en tajua itsekään. Lapsi on kohta täysikänen ja nyt haluaa yksinhuoltajuuden????? Erosimme, kun lapsi oli 7v.
Onko syytä huoleen ja voiko isä saada yksinhuoltajuuden??? Ihmettelen yht.äkkistä kiinnostusta leikkiä isää. Mun puolen suku kyselee ihmeissään, et mikä sillä on takaa-ajatuksena ja mitä se kuvittelee hyötyvänsä? Vaikea vastata, kun en tajua itsekään. Lapsi on kohta täysikänen ja nyt haluaa yksinhuoltajuuden????? Erosimme, kun lapsi oli 7v.
Vastaukset 10
Vanhimmat
hänellä nyt on. Jos on uusi nainen jolla ongelmia tai isällä ongelmia, voi olla alkoholiriippuvuus kummallakin niin kulissien tarve voisi olla? Tai joku perheleikki? Sinun mustamaalaaminen? Sukunsa aloite? Mitä sinun sukusi häärää asiassa? Onko joku käynyt viemässä sinusta juttua sossuun?
Aiotko vastustaa. Lapsen mielipide on painava ja jos sinulla ei ongelmia ole niin onnistuisiko.
Ei minun suvulla olekaan mitään tekemistä vaan ihmettelivät, kun kerroin asiasta heille.
Aion vastustaa. Pelkään vaan sitä, mitä lapsi sanoo, koska on kaikki nämä vuodet kerjännyt isän huomiota ja nyt sitä vihdoin saa. Kuusi vuotta on isä luvannut lapselle, että lapsi saa muuttaa sen luokse, kunhan he uuden perheen kanssa muuttavat isompaan ja sen kuusi vuotta olen sitä joutunut kuuntelemaan. Mutta eipä ole isä perheineen muuttanut vieläkään...
ajattelee että lapsenne puolentoista vuoden päästä täyttää 18v... Niin nyt olisi sitten lasten isä hakemassa yksinhuoltajuutta... mh. Olisikohan kyseessä jokin kiusan teko? Koska näin monen vuoden jälkeen mukamas olisi lapsesta nyt sitten yhtä äkkiä kiinnostunut... aika erikoinen juttu... en oikein jaksa uskoa että lapsesi isä saisi huoltajuutta jos lapsesi ei hyväksy sitä.. ja olisihan sinulla jo todisteena nuo elatusmaksujen laiminlyönnit...joita lasten isä on jättänyt hoitamatta... jos oikeesti olisi lasten isä lapsesta kiinnostunut niin olisi kiltisti hoitanut elatusmaksut ja ottanut sovittuina tapaamis kertoina lapsen luokseen.... eli vahvasti tulee se tunne että hän nyt kiusallaan on näin asiansa sinulle esittänyt...
Ole huoleti ... sinulla on näyttöä häntä vastaan...
siirretä noin vain. Ainoa järkevä syy hakemukseen voisi olla lapsen oma pyyntö. Teillä se ei kai tule kyseeseen? Muuten motiivina on pelkkä kiusanteko. Yritä viivyttää prosessia, niin että lapsi ehtii täysi-ikäistyä sillä välin.
Sitä mä juuri pelkäänkin, että lapsi haluaa, koska ei ole saanut ikinä sitä huomiota, mitä on halunut isältään. Nyt saa. Pelkään, että isä saa sillä käännettyä lapsen minua vastaan. Lapsi ei ole ikinä oikein uskaltanut uhmata isäänsä, koska pelkää, ettei isä ota sitten luokseen. Isällä kun on tapa kostaa lapselle sen "huono" käytös. Minulle lapsi sit on aina kiukutellut ja olen saanut kaiken "paskan" päälleni, kun isä on tehnyt jotain. Lapsen kantilta se valitettavsti on kuitenkin niin, että isi on se best ja mä vasta sitten.
Tuntuu pahalta se, että olen huolehtinut lapsesta kaikki nämä vuodet ja useasti olen apua isältä pyytänyt, mutta turhaan. Nyt lapsi on melkein täysi-ikäinen, mutta kuitenkin vielä johdateltavissa, niin isän isävaistot heräsi.
Voiko lapsi päättää huoltajuudestakin? Eikö se ole, että lapsi päättää, jos haluaa muuttaa toisen luokse, mutta huoltajuudestakinko? Lapsi on vielä aika sulkeutuvainen ja pelkään, että miten tämä ko. asia vaikuttaa sen henkiseen hyvinvointiin. Nyt on sellaisessa välitilanteessa, ettei uskalla sanoa, mitä oikeasti ajattelee, koska pelkää että välit isäänsä palaa ennalleen eli, ettei isä enää välitä.
Haluan ajatella lapsen parasta ja mietinkin, että onko se nyt sitten niin, että annan yksinhuoltajuuden ennemmin, kuin lähden riitelemään? Siinä kärsii kaikki. Ja jos lapsi on nyt onnellinen oikeasti, että sai isän huomion, niin pitäisikö antaa huoltajuus? Mutta kun en ole varma, että onko lapsi onnellinen vai onko vaan onnellinen siitä, että saa huomiota ja pelkääkö, mitä tapahtuu, jos ei tee niin kuin isä sanoo?
että miksi nyt isi haluaa hänet luokseen ja uskooko hän saavansa isiltä sen haluamansa huomion, oikeesti?
Millaisia muistoja pojalla on isistä, ja ollessaan käymässä luonaan???
pitäisi jo lapsenkin tajuta, koska on kohta 17v, että jotain "mätää" taustalla voisi olla, kun ei ole isi ennemmin halunnut häntä luokseen
ostaako isi m-pyörän, vai mitä ? lupailuja?
Ja koska hän on kohta täysikäinen. iskä "voi potkaista hänet" ulos taas, elämästään!
Pitäisi pystyä puhumaan kanssaan, vaikka aika vaikeeta se mahtaa usein olla ns. murkkujen kanssa!
Ei ne usko elleivät itse koe asiaa!
Vaikeeta on!
Aikanaan muutin itse pois 6v ja 11v poikieni kanssa ja isän luo jäi poika joka täytti kolmen viikon päästä 18v.
Sain jo tarpeekseni hellan ja nyrkinvälistä myös itse, mutta "pitihän lapsilla isi olla", elättelin toivetta 19v, silloin!
Isä yritti 11v poikaa jäämään luokseen, ettei tarvis maksaa elareita, mutta tämä poika itse halusi, että muutetaan äiti pois, kun isä selvänä ollessaan, päivällä potkaisi poikaa perseelle, kun poika könysi tipsukoiran kans lattialla..oli jo vuosi ennemmin lyönyt ruokapöydässä päin pläsia kun ei syönyt kasviksia silloin...
nykyisin tämä poika on kasvissyöjä!
Samoin nuorempi kertoi kun pois muutettu oli, että äiti, on ihanaa kun saa olla rauhassa, ei tarvi pelätä milloin isi tulee kotiin ja missä kunnossa, isi oli/on valtion virkamies!
Nuorinkin näki aikanaan yhdes ollessa painajaisia ja saattoi huutaa öisin, mies vain huusi että oo hiljaa ja nuku!
Nukkui samassa huoneessa vielä, minä menin ja otin syliin tuuditellen, ettei hätää, nukutaan ...
Kysy lapseltasi, koeta jutella, hyvänen aika, ettei hän joudu pian pettymään, hän saattaa suuttuakin sulle tai ei, mutta puhua pitäis ja kovasti, ilman itsesi suutumista, kestää vain ne "huudot" jos niitä tulee!
Tsemppiä!
Mopon osti jo viime keväänä tai niiden suku kumpassa ja vakuutukset laittoi lapsen nimelle. Karhuja tuli karhun perään ja mä olin ainoa, joka olin huolissani lapseni luottotiedoista. Itse olin tehnyt selväksi, etten osallistu mopon kuluhin, eikä minulla ollut varaakaan, kun olin Kelan sairauspäivärahalla ( selän takia ). Eipä silti, ei minulta edes kysyttykään, et osallistunko mopon kuluihin. Ilmeisesti isänsä oletti, että mä ne maksan, kun pojan nimiin laitto. Tai eihän se vissiin ite saakaan, kun luottotiedot on jo mennyt. Sattuu nimittäin olemaan sellainen taivaanrannanmaalari... Isä lupasi lapselle kevytmoottoripyöräkortinkin, mutta ei ole vielä saanut ja pyörän myös, mutta ei ole sitäkään saanut.
Nuoremmalle lapselle lupasi toissa jouluna lahjaksi mökkimopon, ei ostanut sen takia joululahjoja, eipä ole nuorimmainen saanut sitä vieläkään... Et silleen... Lupauksia lupauksien perään ja pettymykisä pettymysten perään... Niitä olen kuunnellut ja kukapa muukaan on lohduttajana, kuin minä...
Valitettavsti lapsi ei puhu. Puhuminen on ollut sille aina vaikeata. Nyt varsinkin, kun luulen, ettei se oikein uskalla puhua, kun pelkää isänsä reagtiota tai ainakin luulen niin. Olen tosi avuton. Olisipa lapsi saanut isänsä huomion jo pienenä, ettei oltaisi tässä tilanteessa.
samantapaista aikanaan meilläkin, isä lupas sitä ja tätä, ei koskaan mikään toteutunut!
Kalalle menossa ja keskimmäinen olis halunnut mukaan, en mä nyt katotaan ens kerralla, sitä kertaa ei koskaan tullut eli tälle "potkitulle pojalle", samoin nuorin halusi että isi lukisi kirjaa illalla, ei nyt, en ehdi jne.....
Hei, jos lapsi ei puhu, puhu sinä ääneen asioita, katso miten reagoi, olen joskus itse tehnyt niin, puhunut vain asioita, kyllä sinne joku sananen tulee tai sitten: turpa kiinni!
Mutta ne asiat menee sitten kuiteskin lasten ajatuksiin ja myöhemmin ne tulee esille, heiltä, tavalla tai toisella, puhele ääneen itseksesi koko ajan, jos sanoo, turpa kiinni, sano vain että ääneen saa ajatella ja jatka puheluasi...
ei kait alaikäiseltä vielä luottotiedot mene jos ei ole allekirjoittanut mitään, itse??
Eihän hän voi allekirjoittaa mitään tai tehdä sopimuksia kun ei ole tulojakaan, vai???
Nyt ota jostain selvää, vaikka pankista, voi kai ne sielläi neuvoa tai hei, sossu tietää kaiken, sinne, hopi hopi, kyseleen asioista, siellä on pakko neuvoa koska hän on vielä alaikäinen...sieltä sun on pakko saada se "ensiapu",
heti maanantaina sinne, joohan, menetjhän, ole nyt rauhassa tää viikonloppu, kyllä ne asiat selviää omalla painollaan, aina, toivon ja uskon, kirjoita tänne mites meni, ok!
Luottohäiriöisen elämä on hankalaa, joten yksi syy huoltajuuden hakemiseen voi olla se, että näin isä pystyy huoltajana tekemään lapsen nimissä sitoumksia, joita hän ei muuten voi tehdä. Voi myös olla, että isä on jo lapsen kanssa (tai ilman lasta) mennyt tekemään jotain sitoumuksia muka huoltajana, ja nyt sitten, ups, tarvitsee huoltajuuden virallisesti ja pian.
Lasta ja isää en tästä moiti, vaan moitin eduskuntaa ja lainsäätäjää, joka mahdollistaa alaikäisen lapsen velkaannuttamisen maassamme ja alaikäisen suojattomuun luottohäriöreksiteröinnissä.
Neuvoisin tässä vaiheessa lasta opettelemaan peilin edessä kieltätymään allekirjoittamasta mitään sitoumuksia tyyliin "en voi allekirjoittaa kun en ymmärrä mihin tämä asiakirja voi tulevaisuudessa johtaa". Nimittäin, kun läheinen tai pankin auktoriteetti esittää paperin allekirjoitettavaksi, että muodollisuus, johon pitäis nimi pistää, niin harva aikuinenkaan pystyy vastustamaan varsinkin, kun on riippuvaisuusasemassa tai muuten heikoilla ja haluaa olla mieliksi. Kysykää vaikka niiltä lukemattomilta viime laman aikana yleispanttauksen pankissa muka pelkkänä muodollisuutena allekirjoittaneilta suomalaisilta, joiden elämä sitä myötä tuhoutui, ja kysykää niiltä lukemattomilta päävelallisilta, jotka vetivät häpeissään itsensä hirteen aiheutettuaan läheisensä velkaantumisen.
En lähtisi lapselle tunteikkaasti mesoomaan isästä mitään pahaa tai hyvää, vaan löisin tiskiin kylmät faktat, eli että luottohäiriöinen ei voi omissa nimissään toimia että haluat lapsesi suojaavan itseään tässä tilanteessa rahallisilta sitoumuksilta ja velkaantumiselta. Peilin eteen harjoittelemaan. Jos lapsi ei puhu, niin jotain on ehkä jo menty tekemään, mutta koska isällä ei ole huoltajuutta ollut, niin oikeustoimi on pätemätön eikä siten sido lasta.
Sano, että ymmärrät, jos lapsi haluaa auttaa isäänsä, mutta sano, että et anna sitä huoltajuutta vaikka mikä olisi. Ota vastuu huoltajuuden vastustamisesta itsellesi, lasta ei voida pakottaa ottamaan kantaa vanhempien väliseen huoltajuusriitaan. Hän saa ottaa kantaa, mutta hänen ei ole pakko. Hänellä on oikeus kieltäytyä ottamasta kantaa, koska kyseessä on selkee lojaliteettiristiriita.