Minulle yksinäisyys on valinta. Ihmissuhteissa olen pettynyt paljon ja ystävyys on vaikeaa. On minulla tuttavia kyllä, mutta en kutsu ihmisiä luokseni kylään. Jotkut tulevat tosin kutsumattakin. Ihan mukava jos joku käy mutta en kaipaa mitään hyvin läheistä ystävää. Esim että joka toinen päivä tai kerran viikossa näkisin jonkun ihmisen. Nautin yksinäisyydestä. Voin mennä minne haluan ja tehdä mitä milloinkin haluan. Ei ole kukaan vaatimassa mitään. Tämä kai johtuu siitä että olen elänyt parisuhteissa joissa puoliso vei kaikki ajatukseni ongelmineen. Nyt tunnen olevani vapaa ja voin ajatella viimein itseäni. Kuka olen ja mitä minä haluan tehdä, ei vain se toinen. Olen myös kokenut miten samaa sukupuolta olevan ystävän riippuvaisen käytöksen itseäni kohtaan. Oli todella rasittavaa kun hän soitteli minulle useita kertoaja päivässä ja tivasi tekemisiäni. Tuntikaupalla olisi pitänyt kuunnella yksityiskohtaisia selontekoja hänen aamutoimistaan jne.
Myönnän kyllä että ilman kontakteja toisiin ihmisiin elämäni olisi tylsää. Kyselen kyllä tuttavien kuulumisia ja pidän yllä näitä ihmissuhteita viestein ja puheluin harvakseltaan.
Ystävyyssuhteeseen ei kannata ladata hirveitä odotuksia. Muuten voi pettyä ja tulla katkeraksi jos ne eivät täyttyneetkään. Itse olen pettynyt mutta olen antanut anteeksi, koska ymmärrän miten itsenikin on vaikea olla tietynlainen ystävä kenellekkään. Käytän vain tervettä järkeä etten päästä ketään kovin lähelle. Suojelen itseäni, olen itse paras ystäväni.
Myönnän kyllä että ilman kontakteja toisiin ihmisiin elämäni olisi tylsää. Kyselen kyllä tuttavien kuulumisia ja pidän yllä näitä ihmissuhteita viestein ja puheluin harvakseltaan.
Ystävyyssuhteeseen ei kannata ladata hirveitä odotuksia. Muuten voi pettyä ja tulla katkeraksi jos ne eivät täyttyneetkään. Itse olen pettynyt mutta olen antanut anteeksi, koska ymmärrän miten itsenikin on vaikea olla tietynlainen ystävä kenellekkään. Käytän vain tervettä järkeä etten päästä ketään kovin lähelle. Suojelen itseäni, olen itse paras ystäväni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen tällä hetkellä erittäin huonossa ihmissuhteessa. Olen ollut jo 22 vuotta saman ihmisen kanssa ja mitään yhteistä ei enää ole. Olen siis yksin ja eroa harkitsen koska en jaksa sitä että mies elää jatkuvasti omaa elämäänsä. Tottakai hänellä saa kavereita olla ym. mutta meillä se on mennyt liian pitkälle joka taholle. Itse en kaipaa niin kauheasti ketään ystävää myöskään,olen saanut pettyä petollisiin ihmisiin ja monet ovat energiasyöppöjä kuten sinä sanoit että sinullakin on sellainen ystävä. Olen myös itseni paras ystävä ja kaikkein parhaimmat ovat rakkaat kissani. Tuo kun sanoit että pitäisi kuunnella ystävän juttuja tuntikausia niin se on juuri sitä miksi minä en jaksa myöskään kuunnella. Haluaisi sitä itsekkin saada puheenvuoron joskus.
Minä viihdyn aika hyvin itsekseen. En pyytele ketään kylään, vaan jokainen itse päättävät tulevatko kylään.
Minulla on paljon tuttuja, kavereita, työkavereita, mutta lähintä ystävää en tarvitse.
Liikun yksin ja voin mennä minne vain ja milloin vain, kuuluttamatta kellekkään mitä teen tai milloin.
Jos kaipaan ihmis-seuraa, niin menen vaikka torille tai minne vain, kunhan näen ihmisiä, ei se pidä mua paikalla mitenkään.
Oman itsesä paras ystävä.