Miksi näissä kirjoituksissa haukutaan yh-äitejä,lapsen kasvatus on 24/7/365...vuodessa siihen asti kunnes lapsi muuttaa pois kotoaan!Saatteko jonkun nautinnon siitä kun haukutte toisia ihmisiä.Minulle ei ole ikinä oma isä ja äiti sanoneet lapsena kertaakaan että rakastaisivat mua!Rakastakaa ja näyttäkää se rakkaus lapsiinne,olittepa niiden isiä tai ette!OLETTE UPEITA IHMISIÄ NAISET JOTKA KASVATATTE LAPSET ILMAN MIESTÄ!
MIKSI MORKATAAN YH-ÄITEJÄ?
mies-37v
48795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
nauttivat siitä, että pystyvät hajoittamaan jonkun perheen. Saamaan vaimot hulluuden partaalle, ja lapset myös. En tosiaankaan ymmärrä, miten joku ihminen voi nauttia moisesta? Sanisin, että sairas on ihminen, joka tuollasta tekee. Ei se voi olla tervettä.
Laitoitkohan nyt väärään keskusteluun tuon vastineen?
palstan vakio Lissu/Maire valittaja, jolle jäänyt levy päälle.
On kysymys mistä tahansa, niin vastaus aina sama: perheenrikkoja, katkera-uusikko, mitäs otit varatun miehen...
Ei nääs ymmärrä lukemaansa, tosin on tuolla uusperhepalstalla
häiriköimässä yleensä.
metässä, niin Lissu/Maire kuittaisi :
Jättäkää mustikat ydinperheen äideille,
ne ei kuuluu perheenrikkojan pakastimeen :-DDD
Kun katsoo näitä nykyajan teinejä, niin niiden pahoinvointi eli kasvuolot kertoo, että se ei ole hyvä..suuri osa lapsista ja nuorista "kasvaa" yh ja uusioperheissä eikä ydinperheissä..vielä n.10-20v. oli tuiki tuntematonta se, että kouluja rikotaan monen sadan tuhannen arvosta per vuosi...siinä nuori purkaa pahoinvointiin minkä aiheuttanut sekava perhemalli.
nuorten pahoinvointiin ole vaikuttamassa monia syitä nyky-yhteiskunnassa. Perheongelmat ovat yksi syy, mutta se ei ole suoraan liitettävissä yksinhuoltajuuteen. Ongelmaperheissä on aina voitu pahoin ja jälkikasvu on helposto ajautunut sivuraiteille.
Jos väität, ettei tällaista pahoinvointia ollut ennen kuin nykyään ja vain yksinhuoltajuudesta johtuen, miten selität sen, että vastaavaa ei ilmennyt sodan jälkeen, jolloin Suomessa oli paljon traumaattisesti perheensä, toisen vanhempansa ja kotinsa menettäneitä lapsia, jotka elivät yksinhuoltajaperheissä? Silloin syntyi myös paljon lapsia, joiden isä oli joku satunnainen lomilla käynyt sotilas, jota ei koskaan sen jälkeen tavoitettu isyyttä tunnustamaan. Silloin myös yksinhuoltajien lapsia kohdeltiin huonosti ja avioliitonulkopuolella syntyneet olivat aivan onneton ihmisluokka.
Eiköhän yksinhuoltajuuden syyttäminen kaikista ongelmista ole hiukan suurenneltua yksinkertaistamista. Jos syy olisi todellakin yksinhuoltajuudessa olisi ongelmat helppo hoitaa ja kas, meillä olisi tyytyväisten, hyvinvoivien suomalaisten maa. Uskotko todella, että ratkaisu tämän päivän väkivaltaa, pahoinvointiin ja ilkivaltaan on niin yksinkertainen?
"Jos väität, ettei tällaista pahoinvointia ollut ennen kuin nykyään ja vain yksinhuoltajuudesta johtuen, miten selität sen, että vastaavaa ei ilmennyt sodan jälkeen, jolloin Suomessa oli paljon traumaattisesti perheensä, toisen vanhempansa ja kotinsa menettäneitä lapsia, jotka elivät yksinhuoltajaperheissä"
Sodan jälkeen ei ollut soskua, kelaa eikä yhärietä ollut virallisesti, koska lapsi oli äpärä, jos sen teki avioliiton ulkopuolella eikä ollut nykyistä nuorten ja lasten pahoinvointia.
ei se, että yksinhuoltajia ei muka virallisesti ollut vähennä yh-perheissä eläneiden lasten pahoinvointia. Voisi ennemmin olettaa, että pahoinvointi oli suurempaa kun yhteiskunta tuomitsi yksinhuoltajuuden.
Sitä paitsi sotalesketkin olivat yksinhuoltajia. Äpärät ovat eriasia kuin yh-perheiden lapset. Useimmat lapset nykyään ja ennenkin ovat syntyneet ydinperheisiin. Ero tai ehkä toisen puolison kuolema on tullut vasta lasten synnyttyä.
Aika jännä selitys muuten se, että sosku ja kela olisivat yksinhuoltajien pahoinvoinnin takana. Luulisi, että ne paremminkin auttavat siinä, aikoinaan piilossa olleen, pahoinvoinnin lieventämisesä.
Nykynuorten pahoinvointi on monen asian summa. Suurin syy on yhteiskunna arvojen muutos ja arvottomuuden lisääntyminen.
otos tilastosta.
Itse olen yh-äiti.
Siskoni elää ydinperheessä (äiti,isä,lapset)
Minulla ja siskollani on nuorimmat lapset saman ikäisiä.
Siskon lapsi jäi nyt luokalle ja joutuu tarkailuluokalle käyttäytymisen vuoksi.
Minun lapsi sirtyy seuraavalle luokalle ihan normaalisti keskitasoisena oppilaana.
Olemmeko tilasto poikkeuksia vai onko sinun kirjoituksesi vai "mutu-tuntumaa"?
minunkin lähituttavani elää ydinperheessä. Heillä on neljä lasta, joista kaksi on joutunut erityisluokalle, yksi kirjoitti ylioppilaaksi, mutta alkoi sen jälkeen tehdä lapsia ja jäi kotiin työttömän varastomies-miehensä kanssa. Yksi tytöistä muutti 18 vuotiaana asumaan 39 vuotiaan miehen luokse ja poika, joka valmistui ammattiin jäi kotiin vanhempien nurkkiin. Yksikään lapsista ei tee töitä. Ainoa joka on perheessä koskaan tehnyt töitä on kouluttamaton isä, joka on yrittänyt hinata perhettä eteenpäin vaimon hankkiessa velkaa velan päälle mm. tilailemalla holtittomasti postimyynnistä kaikenlaista. Nyt mies on sairastunut vakavasti, mutta se on vain hidaste muulle perheelle. Eivät kiinnitä siihen mitään huomiota, sillä on epämiellyttävää ajatella, että ainoa elinkeino, mies, kuolisi pois.
Meidän yh-perheessä lapset ovat menneet vuosi ja luokka koulunsa, kirjoittaneet ylioppilaiksi ja jatkaneet opiskelujaan yliopistossa Nuorin käy vielä lukiota. Asunto on maksettu palkkatyöllä, joka on omien opiskelujen johdosta aika mukava. Perhe ei ole konkurssin partaalla eikä ulosotto hätyyttele. Työtä ovat lapset tehneet aina opiskelujen lomassa minkä ovat kerenneet. Koskaan ei ole vieroksuttu töitä eikä tullut edes mieleen että joku elättäisi.
Jos syynä näihin eroihin on perhemalli olen todella iloinen, että valitsin yksinhuoltajuuden enkäjäänyt näivettymään ydinperhehelvettiin.
ja jospa se vertailuperheen isä väsyy kohta pois niin tilastot saavat fifty-fifty yh-perhemallit eli malli yh-perheet vertailtavaksi. On tosi hyvä, että kuulut varmuudella onnistujiin, onnittelen.
Nykynuorten pahoinvointi johtuu kasvatuksesta ei perheestä. Koulumurhaajilla oli ilmeisesti hyvät vanhemmat (ydinperhe), ja silti sinä syytät vain yksinhuoltajien lapsia.
Nykynuoret on kasvatettu pumpulissa ja kaadettu hunajaa korviin. Kaikki kurittaminen on kiellettyä ja lapset saavat tehdä mitä huvittaa ja siitä taputetaan vielä päähän.
Ota silmä käteen ja katso ennenkö huhkit olemattomia. Kurittomia lapsia on jokaisessa sosiaalisessa ryhmässä. Ei vain tietyssä.
Sinulla on sekava maailman kuva. Minkälainen on perheesi? Varmaan yhtäsekava.
... suhde koulun omaisuuden tärvelyyn viime lukuvuonna oli 1-4 eli yksi 1 yksinhuoltajaperheestä ja neljä ydinperheistä. Joten mikä mahta olla syy pahoinvointiin?
Et sinä yh-äippäRESSUKKA usko itsekkään tuota höpötystäsi MIEHEN kirjoittamaksi kun sunnuntaina kovassa kankkusessa luet sitä miten on taas tullut nolattua itsensä kirjoittamalla muka miehenä...
Sinusta ei saa miestä tekemälläkään ja se on sinun voi voi... ja meidän onni!!!
Totuus on se, että näiden muutamien sekojen yksinhuoltajia morkkaavat ja irvivät kirjoitukset eivät yh-äidin arkea ja itsetuntoa hetkauta tuumaakaan. Jos ihmisellä ei ole muuta huvia, kuin yleistää ja niputtaa kaikki yksinhuoltajaäidit tilastojen tai omien ikävien kokemustensa valossa samaan nippuun, niin suodaan se heille ja ristitään kätemme, että itsellä on pää pysynyt kuosissa eron jälkeen.
Tämä aito etäisukki kun se täällä kirjoittelee ja herjaa niin kovasti yh-äitejä johtuu luultavammin kahdesta seikasta, ensinnäkin siitä että ex-vaimo ymmärsi minkälaisen kuspään kanssa on joskus lyönyt hynttyyt yhteen ja otti ja erosi ja vei tietysti lapset mukanaan, toiseksi iskää kalvaa se, että äiti pystyy huolehtimaan näistä lapsista ihan yksikseen, mihin harva isukki pystyisikään.. Ja kolmanneksi ne elatusrahat mitä isukki maksaa lapsilleen, kirvelevät isukkireppanan mieltä.. Tässä juuri tulee esille selvästi esille esim. se ettei nuo lapset vois vähempää kiinnostaa, kun meni akka menkööt penskatkin, eix vaan isukkiRESSUKKA??
;;)) dxnnnna vai mikä sä nyt olitkaan? kokeilit sitten miehenä olemistakin? hehhehheheeeee
Kun yksinhuoltajuus ei aina ole oma valinta. Tekeekö se musta huonon vanhemman kun mies kuoli 5 vuotta sitten ja jäin yksin kolmen tyttären kanssa.
Ja eikös yksihuoltajat ole nykyään sinkkuäiteijä ja isiä;-)
Yh lapset ovat tehty monasti rahan takia ja äkkipikaistuksissaan tai jonkun muun takia. Ja vahinkossa suurimmaksi osaksi. Mielestäni perheeseen kuuluu mies ja nainen tai sitten miehen kaltainen tai naisen kaltaisen kuvatus jonkinmoista mallia antamaan. Yksinäisten ihmisten lapset ovat monasti heitteillä kuin parisuhteessa elävillä. Joo olen nähnyt että yhhoot ovat jopa jämäkämpiä kasvattajia kuin ydinperheelliset.
Sinähän sen näytätkin tietävän ketä kukin rakastaa. Et varmaankaan ole äiti, kun et tiedä todellisesta rakkaudesta mitään.
Yh:t tekevät lapsia pikaistuksissaan? Synnytänkö yksinhuoltajaksi, jolla on tietynlainen luonteenpiirre? AJattele jos sinun lapsesi on syntyjään yh, mutta et ole vielä huomannut sitä;)
Oletko ihan varmasti sitämieltä, että perheessä pitää olla miehen tai naisen kaltainen kuvatus? Siis irvikuva miehestä tai naisesta? Aika erikoinen näkökulma, vaikkakin ikävän tosi monissaa perheissä;)
Miten yksinäinen ihminen voi olla yh? Eihän hän ole yksinäinen jos elää useammankin lapsen kanssa yhdessä. Yksinäiset hankkivat kissoja ja pysyvät edelleen yksinäisten kirjoissa. Lapsen tai lasten kanssa elävät aikuiset ovat perheellisiä.
Mitä tarkoitat, että kaiken tämän jälkeen oletkin sitä mieltä että yh:t ovat jämäkämpiä kasvattajia kuin ydinperheelliset? Onko se kompuroivaa sarkasmia vai onko yhteenveto tarkoitettu johonkin muuhun tekstiin?
Entä sitten otsikko: Yh:t eivät koskaan rakasta. Loppuuko rakastamisen kyky vasta kun yksinhuoltajuus alkaa vai onko se synnynäinen vaiva? Entä jos lapset ovatkin syntyneet ydinperheessä, joka hajoaa eroon? Loppuuko rakkaus ja lapsista tulee tienaamisen välineitä? Eikös se ole vähän myöhäistä kun usein kaikki perheiden tuet ovat jo loppumassa kun ero tulee?
lapseni yksin vaikka isä lapsia tapaakin. Hän tapaa heitä nykyään säännöllisesti mutta ei osallistu muuten mihinkään esim. koulun osalta. Hän ei tule vanhempainiltoihin eikä muutakaan. Mutta käsittääkseni osa ydinperheen isistäkään ei osallistu? Aikani olin katkera lasten isän lähdettyä perheestämme, muutettuaan suoraan toisen naisen luo. Lapsille oli vaikeaa aikaa ja minulle. Suru kulkee mukanani koko elämän, samoin lasten. Mutta olemme saaneet silti hyvän elämän keskenämme ja tunnen suurta vahvuutta, muut (esim. isä ja hänen uusi naisensa) ovat niitä elämän luovuttajia ja vastuuttomia. Katkeruus ei minua kantanut, sen huomasin. Olenkin saanut ihmettelyjä siitä miten olen niin ystävällinen exääni kohtaan, mutta sanonkin aina, että ei, olen ystävällinen lasteni isää kohtaan.
Nykyään tuntuu ettei suruja saa surra, vaan on "löydettävä uusi onni" tai "päästävä eteenpäin" tms. Minulla suru menetetystä rakkaasta ja perheonnesta seuraa mukanani. Olen oppinut elämään sen kanssa. Jos jonkun saan & otan elämään rinnalleni, hän ei tule kenenkään paikalle tai mitään korjaamaan vaan kumppanikseni elämäämme täydentämään.
ex ukkoos et saa takas vaikka kuinka oisit toiveikas ja yrittäisit olla hyvää pataa exäs kanssa. menetit sen lastesi isän paljon paremmalle naiselle etkä saa ikuna edes puoliksi niin hyvää miestä itselles vaikka kuinka olisit tyrkyllä! tuo jeesustelu että lapset ois saanu hyvän elämän on vaan sun omaa utopiaa, yrität vaan uskotella niin vaikka sun takia ne menetti isän ja kunnon perheen! et tule pärjäämään elämässäs ja se on surku sun lasten kannalta. );
naapurissa asuva yh-akka.
Tästä yhteiskunnan elätistä on upeus kaukana.
Kolme pentua tehty eri miehelle (ite sanoi että kannattavampaa niin, kuin tehdä kaikki samalle, saa isommat elarit).
Ei tartte sen käydä töissä (töitähän ei ole),
nostaa kaikki mahdolliset tukiaiset,
hoidattaa pentunsa ilmaiseksi päiväkodissa, koska lasten kasvattaminen on NIIN raskasta ja itse pitää saada aikaa itselleenkin.
Eihän äiti voi olla kokoajan lapsiensa kanssa,
mutta ei niitä voi antaa isillekkään myös.
Sossusta nostaa rahaa ruokaan ja laskuihin.
Kerrankin kehui miten hyvin sai rahaa,
pääsi käymään kampaajalla taas, edellisestä kerrasta olikin jo kaksi kuukautta.
Jos pennut sattuvat olemaan kotona ja pihalla, niin ei tämä yh-äiti itse ole mukana, vaan lapset keskenään, sehän olisi liikaa vaadittu väsyneeltä yh-äidiltä, että kattoisi pentujensa perään.
Saavat olla kuin mullikat metässä.
Kyllä on yh-äidin (siis tämän, monta en tunne) elämä helppoa,
ei vastuuta, ei huolta, kaikki kannetaan eteen valmiina.
"Kyllä on yh-äidin (siis tämän, monta en tunne) elämä helppoa,
ei vastuuta, ei huolta, kaikki kannetaan eteen valmiina."
Mikä kaikki kannetaan eteen valmiina? Miten niin ei ole vastuuta? Ei huolta? Mistä sinä tiedät? Kuinka hyvin sinä tunnet kyseisen ihmisen?
ja kun jossain rapussa/pyykkituvassa tavataan,
niin hyvin "osaa kehua" sillä mitä saa
ja miten asiat hoitaa (hoidattaa muilla).
Tv, soittimet, vuokra, ruoka, vaatteet, lääkkeet,
lapsille harrastus mahd. ymym. hän
OMIEN sanojensa mukaan maksattaa sossun kautta.
Sitä en tiedä miten onnistuu siinä, kun itse en tuollaista tee.
Tienaan rahani työllä ja niistä maksan meidän kulut.
Joten itse on mulle kehunut asiansa.
on laillinen oikeus saada yhteiskunnan tukia.. Sossun toimeentulotuen suuruus tai pienuus määräytyy sen mukaan,kuinka paljon laskelmassa jää miinukselle kun on laskettu ensin muut tulot ja huomioonotettavat menot.
No siinä yksi kateellisen kirjoitus. Ja tunnut tietävän hyvin naapurisi asiat. Taidat olla oikein kyttääjä. Ja et ole ainakaan luotettava naapuri, miten edessäpäin? Käännäppä katseesi omiin asioihisi j a h a n k i e l ä m ä ! !
ite kehuu mulle miten nostelee sossun
avustukisa, miten se musta tekee kyttääjän?
Sulla taitaa olla tekstin ymmärtämisessä vikaa?
Miten mun tarvii ollakkaan jollekkin loiselle "luotettava naapuri"?
Sillehän riittä että voi luottaa sossuun.
Olen luotettva niille ketkä mua tarvii, omat lapset, oma perhe,
omat työkaverita jne.
Ja mulla on elämä, ihan itse hankittu ja ite rahoitettu.
En ole mikään siivellä eläjä, niinkuin varmaan sinä.
Älä ala mulle täällä vittuilemaan, vaikka kerroin OMAN kokemukseni
ja oman näkemykseni naapurin yh-äidistä.
Vai tunnistitko itsesi, naapuri?
Jos sulla on elämä niin miten ihmeessä jaksat puida toisten tekemisiä ja jopa raportoida niistä nettipalstalle? Ettet olisi vaan kateellinen... :D
johonkin aiheeseen kantaa ja perustelee näkemyksiään pariin otteeseen,
niin se on toisten tekemisten puimista.
No, olkoon sitten.
Miksi sinä täällä puit minun kirjoituksiani sitten?
Ettet vaan olisi lois-yh-äiti?
No, anyway, mun pitää lähteä töihin ihan ITSE tienaamaan
ihan IKIOMAA rahaa...
Jää sinä lorvimaan ja kuittailemaan mulle lisää...
minulle, kun olin itse onnellisessa parisuhteessa, en olisi ihan ekana hoksannut tulla asiasta valittamaan S24:n yh-palstalle =)
Ehkäpä joku yhteiskunnan tuet -palsta olisi voinut käydä mielessä, muttei yksittäisen yh:n puheita olisi tarvetta julistaa muille yksinhuoltajille.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/2275
Suomi24 > Keskustelu > Yhteiskunta > Yhteiskunnan tuet ja avustukset > PERHE-ETUUDET
parisuhteessa?
yh-äiti?
Mikä sinut noin katkeraksi on tehnyt? Ihan ystävällisesti kysäisin jotta oletko kenties kade tai jopa pakkomielteinen kun näit sen vaivan että tänne tulet raportoimaan naapurisi asioista...
Ja minäkin sitten olen loinen-lorvija kun erehdyin sinulle kuittaamaan, hehe... Lukeudut näemmä etäiskätason porukkaan noine juttuinesi, yhärithän siis eivät käy töissä eivätkä tienaa sitä ikiomaa rahaa.
Olen yh:na sitä mieltä, että ketkä meitä " haukkuvat" ja morkkaavat ovat vain kadeja. Itse saattavat riutua huonossa parisuhteessa. Niin ja onhan meitä yh äitejä ja isiä leskeytymisen vuoksikin. Mutta sen voin sanoa, että HELPOLLA EI PÄÄSE YH. Olkoon vaikka huonompikin parisuhde, mutta aina on ihminen vierellä kelle voi puhua tai vaikka soittaa mukuloiden asiaoista.
Tän ketjun keskustelut tais mennä taas ohi aiheen, mut mua itteeni kiinnostaa toi aihe, johon en ollut törmännyt ennen omaa yksinhuoltajuuttani. Edelleen tulee vastaan asenteita, että yh:t on jotenkin huonompia ihmisiä tms, mutta vieläkään ei ole selvinnyt, mistä se johtuu! joten jos joku viitsisi valaista... Itse tunnen muitakin yh-äitejä (ja pari yh-isääkin), mutta ehkä liikun lähinnä oman koulutustasoni tai muun vastaavan luokituksen piirissä, joten en näe näitä pelkästään kotona olevia yksinhuoltajia. Joka tapauksessa o yhteiskunnalle huomattavasti halvempaa tukea kotihoitoa etenkin pienten lasten osalta, kuin kustantaa heille kaikille kunnallinen päivähoito. Joten rahantuhlaamisesta en osaa muuta sanoa kuin sen, että kukin käyttää sen mitä saa. Oma palkkani on ihan mukava, lapseni kanssa pärjään ja teemme mitä huvittaa. Olin hetken myös hoitovapaalla, mutta lapsenhoito ei selvästikään ole ominta aluettani, joten palasin aika pian takaisin töihin. Kunnioitan niitä, jotka jaksavat hoitaa omia ja muiden lapsia päivästä toiseen!!! kiitos mm oman lapseni hoitajalle :)
Yh:lla on joka tapauksessa täysi vastuu lapsesta/lapsista, joten täysin vastuuttomasta ja "työttömästä" vanhemmasta en missään nimessä itse puhuisi, vaikka sosiaalivirasto perheelle jotain maksaisikin. ottaen huomioon, että sossulta saa rahaa pelkän itsensäkin elättämiseen, niin kyllä tulee meille kaikille veronmaksajille halvemmaksi, että edes osa ihmisistä hoitaa lapsensa itse.
no niin, asiaan, mikä vika siis on yksinhuoltajissa noin yleensä? itse siis tunnen monta yh:ta lähes kaikki käyvät työssä, paitsi ihan pienten lasten/vauvojen äidit. isompienkin lasten kanssa moni ei-yh on kotona, mutta silloin mies/vaimo yksin tienaa sen, millä perhe elää. lisäksi toki tulevat kaikille samansuuruiset lapsilisät ja mahdolliset kelan normaalit tuet. tässäkään asiassa ei siis tule eroavaisuuksia kahden ja yhden vanhemman perheiden välillä. '
vastauksia kiits.
noin kauniisti! Jotka vievät kakraransa tarhaan vaikka päivät makaavat kotona!
Minä en haluaisi syntyä sellaiselle vanhemmalle joka tätä subjektiivista oikeutta käyttää. Olen Mikkosten kannalla että lapsen paras paikka on kotona. Niin kauan kunnes lapsi menee kouluun niin on paikka kotona. Tiedän omasta kokemuksestani sen. Levottomat lapset ovat masentuneita ym. paskaa. Suurin osa vanhemmista ovat jo eronneet kun lapsi on kouluikäinen ja silloin vanhemmat syyttää ihan vain huvikseen toisiaan!
Tämäkö on sitä kehitystä kun jotkutsanoivat lapsien tuovan inhimillisyyttä ihmisen elämään?
Isätön lapsi olen minäkin ja pärjännyt hyvin ja jotenkuinkin mutta sukuani en jatka vaan nautin elämästä ilman kasvatus tarvetta. Kasvatan vain itseäni opiskelemalla vieläkin keski- iässä. Olen sitä mieltä että YH- äidiksi ihan hankkiudutaan väkisin valinnoillaan. Valitaan sellainen puoliso jonka kanssa ei ole tulevaisuutta ja hankkiudutaan paksuksi. Siinä oikein ero ilmapiiriri jo valmis paketti.
Mitä helvetin upeeta on siinä yksin kakaroiden kasvattamisessa? Suuri häpeähän se on. Mitään oikeata parisuhde mallia lapset eivät saa uusperhe kyhäilyistä joissa kaikki paska yhteen syssyyn koitetaan väkisin lyödä. Kyllä väkinäisiä uusperheitä näkee jotka hampaat irvessä koittavat jotain luoda ja näennäisesti onnistuvatkin joskus. Kasvatusasiat monet laistavat ja sysäävät ne heti päiväkodeille ja sen jälkeen kouluille. Kotona on vain joku surkea työtön yh ämmä joka laskeskelee kenelle seuraavaksi paukahtaa paksuksi jotta saa baarielämiseen lisää rahaa.
traumaasi voisi hakea apua?
Olen yh perheestä ja nyt aikuisena en koskaan valitsisi sitä roolia. Valitsin miehen joka rakastaa minua sekä ylä että alamäessä. Rakkauden sanoja ei ennen ollutkaan vaan ne näytettiin tekoina Mikään ihmeen uroteko ei ole mielestäni kasvattaa lapsia yksin ja rankkaa se on. Silloin kun on tuntenut itse jäävänsä paljosta paitsi lapsuudessa niin miksi heti tehdä oma kakara? Miksi ei kehitä itseään ja anna aikaa itselleen parantua haavoista? mIKSI PITÄÄ KIERRÄTTÄÄ SAMAA KAAVAA KUN VANHEMMATKIN OVAT TEHNEET? Älykäs ihminen osaa katkaista kierteen jatkamatta samaa vanhempiensa paskaa.
Miksi tehdä lapsia jos vain odottaa koska he lähtevät kotoa? Monet tienaavat kakaroilla ja saa maata kotona kunnes jaksaa viedä päiväkotiin niin hyvä on olla!
traumaasi voisi hakea apua?
niillä kakaroilla tienaa?
muutaman satasen kuussa?
Ja helppoa rahaahan se olisi.
Ei tarvitse kuin olla raskaana 9 kk ja synnyttää,ihan helppo juttu.Kyllä kivut,turvotukset tai revenneet alapään paikat kestää, kun tietää tienaavansa ruhtinaallisesti.
Vauva-aika,varsinkin koliikkilapsen kanssa,helppo nakki sekin.Kyllä se kannattaa valvoa kuukausi tolkulla parkuvan lapsen kanssa,kun simmuissa näkyy vaan euron kuvat.
Uhmaikäisen lapsen itkupotkuraivarit,antaa mennä vaan,kun rahaa tulee ikkunoista ja ovista..
Teini-iän mahdolliset rajojen kokeilut,ja reviirikiistat,höh,palkaksi kuitenkin tulee loistohillot!!
Eipä minunkaan oikeasti kannata olla hyvin palkatussa,mukavassa työssäni.Kun on tuota vastuutakin..
Taidan alkaa tehtailemaan lapsia,kun niillä kerta rikastuu niin helposti!!
Siis tää viestiketjuhan on siis niin hanurista ku olla ja voi, on toki asiaakin, mutta paljon on sitä ihmeellistä kateuden sävyttämää kitinää.
Näin asiana kysyisin, mitäs mieltä ihmiset sitten ovat, mitäs minun olisi pitänyt tehdä? Olin yhdessä mieheni kanssa viitisen vuotta, kunnes tulin raskaaksi. Raskauden loppuvaiheessa mies jäi työttömäksi ja siitä alkoikin alamäki. Alkoi jokapäiväinen juominen, ja riidan haasto, kun tämä koki kai miehisyytensä suurestikin murentuneen työttömyydestä. Apua hän ei suostunut hakemaan, ei millään. Loppujen lopuksi lähdin, kun poikamme oli 10kk. Tilanne oli jatkunut jo vuoden, mutta ei mitään muutosta. Aamu alko saunalahden pullolla, ja puolilta päivin isi jo sammui ekan kerran. sitten olikin laskuhumalan ja suuren kiukun aika, ja vauvan ruokasoseet lenteli pitkin seiniä. Ja sitten uusi kierros...
ANTEEKSI VAAN KAIKKI YDINPERHEELLISET, MUTTA KYLLÄ MÄ OLEN AINAKIN AIKA HELVETIN YLPEÄ ITSESTÄNI, ETTÄ LÄHDIN, ENKÄ HALUNNUT LAPSENI KASVAVAN SELLAISESSA ILMAPIIRISSÄ!!
Että ei se yksinhuoltajuus aina ole se huonoin vaihtoehto. Ja, vaikea sitä on kasvattaa lapsensa itse yksin kotona, ja samaan aikaan käydä töissä tienaamassa, ettei olisi sossun loiskasvatti. OIKEASTI, joku järki ihmiset!! Ei yksi ihminen voi tehdä kahden ihmisen töitä. Se on jokaisen oma ratkaisu valitseeko kotihoidon ja sossun rahat, vai kunnon palkan ja päiväkodin.
... mutta toisaalta niin vähän.
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F02963_1
vastuun jakautuminen on pysynyt ennallaan. Isän "kunniallisuus" ei onneksi nykyään ole kiinni siitä onko hän au-lapsen isä vaan siitä miten hän hoitaa velvollisuutensa. Se velvollisuudentunto ei kuitenkaan ole kehittynyt pätkääkään näihin päiviin tultaessa.
Onneksi kuitenkaan yhteiskunta ei enää ole moksiskaan yksinhuoltajista. Avioerojen yleistyttyä yksinhuoltajien määrä on kasvanut niin, että se ei enää jaksa kiinnostaa ketään.
Ennen suurin osa yksinhuoltajista oli au-lasten äitejä. Nykyiset yh:t ovat eronneita. Aniharva enää tekee tieten tahtoen au-lapsen, mutta jos näin on sekään ei tule esiin millään tavalla.
Yksinhuoltajien morkkaaminen nykyään on ennemmin katkeroituneiden expuolisoiden kiukkua kuin yhteiskunnan halveksuntaa. Nämä solvaajat sotkevat vanhanaikaisen au-äitien imagon eronneideisiin yksinhuoltajiin ja sekoilevat iloisessa sekamelskassa syyttäen naisten tekevän lapsia rahasta, miesten kiusaksi, omaksi ilokseen tai muuten vain typeryyttään. Todellinen yksinhuoltajuuden syy jätetään ilmeisesti tahallisesti pimentoon. Kukapa mies haluaisikaan puhua siitä, että iso osa yksinhuoltajista on päätynyt eroratkaisuun miehen kätöksen vuoksi. Nykyaikainen yksinhuoltajuus kertoo siin karua tarinaa miesten kyvyttömyydestä isyyteen ja perhe-elämään eikä suinkaan naisten haureudesta.
ite olen yh sen takia etten jaksanu katella miestä joka kävi vieraissa...
uusi mieskaveri on. ja odotan neljättä lasta ja naljailua saa kuulla..huoh...
aborttia minäkin aluks mietin,mut päätin pitää lapsen!
v minulla kuin lapsilla.
Suhde lapsiin läheinen.
Rahaa en saa sossusta, lapsilisät ja elarit saan ja lisäksi käyn töissä nyt kun kotihoito aika loppui.
Opiskelupaikkaa haen. Itsetuntoni kohdallaan ja en koe huonommuutta yh-äitiydessä. Epätoivoinenkaan en oo. Ei siis pidä yleistää, kun ei oo yhtä muottia yh'äideistä. Ikää 37