Humanisti taitaa työllistyä vain tuurilla muulle kuin opetusalalle.
Tutkimusten mukaan vain 20 % humanisteista on koulutustaan vastaavassa työssä opiskelujen jälkeen.
Usein opiskelujen jälkeen koittaa kotirouvana oleminen tai sitten kouluttautuminen uuteen ammattii kuten lähihoitajaksi, jos ei sitten se ole löytänyt rikasta miestä itseänsä elättämään.
Tutkimusten mukaan vain 20 % humanisteista on koulutustaan vastaavassa työssä opiskelujen jälkeen.
Usein opiskelujen jälkeen koittaa kotirouvana oleminen tai sitten kouluttautuminen uuteen ammattii kuten lähihoitajaksi, jos ei sitten se ole löytänyt rikasta miestä itseänsä elättämään.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja mihinkäs "tutkimuksiin" mahdat viitata?
No, itse toimin pääasiassa av-kääntäjänä, vaikka teen kyllä opetustyötäkin välillä osa-aikaisesti. Teen mielestäni koulutustani vastaavaa työtä.
Tuo osoittaa muuten stereotyyppistä näkemystä humanisteista, että koet useimpien päätyvän kotirouviksi tai etsivän itselleen rikkaan miehen.
Minä satun olemaan miespuolinen, joten kotirouvaa minusta ei määritelmällisesti saa mitenkään ja heterokin olen, joten tuskin alan rikasta miestäkään ihan äkkiä etsiä.
Mutta onhan se tietysti totta, että humanistit saattavat joutua näkemään tavallista enemmän vaivaa oman työuransa eteen, koska moni humanistinen ala ei valmista suoraan mihinkään ammattiin - siis ilman niitä pedagogisia opintoja, joiden myötä voi sitten opettajaksi ryhtyä.
Humanisti on aika laaja käsite. Omalta laitokselta n. ~80% pääsee koulutustaan vastaavaan työhön, ja työt on usein ihan hyvin palkattujakin.
Ilman muuta, olet oikeassa. Humanistisia aloja on paljon. En jaksanut ruveta sen ihmeemmin rajaamaan tuossa viestini lopussa. Vaikeinta työllistyminen lienee (ihan mutu-tuntumalta kylläkin) erityyppisten kulttuuriaineiden opiskelijoilla.
Perinteisten pedagosten ohella/sijasta voi muuten aina tietysti tehdä kylkiäiseksi informaatiotutkimuksen opinnot ja hakeutua kirjastoalalle.
Opiskelujen jälkeen hankin muutaman vuoden verran työkokemusta yksityiseltä alalta ja toisen mokoman yliopiston virasta. Nyt olen ollut oikein mukavasti menestyvä yrittäjä muutaman vuoden. Hienoa hommaa.
Menepä seuraavaksi provoilemaan vaikka oikeustradenomien tutkinnon vastaavuudesta oikeustieteellisestä valmistuvien tutkintojen kanssa. Siitä saat kovemmat sävärit kuin tästä humanistiaiheesta, joka kaluttiin loppuun jo 1960-luvulla.
Minä meinaan vaihtaa alaa, eli siis suuntaan koulunpenkille. Olen kyllästynyt tekemään vaativaa työtä huonolla palkalla. Olisinpa tiennyt paremmin silloin kun hain alalle. Uskon silti, että humanistinen koulutukseni ei ole mennyt täysin hukkaan (jee), vaan tuon toisen tutkinnon kanssa saatan tulevaisuudessa saadakin ihan kelpo hommia :) (en muuten aio lukea lähihoitajaksi)
Siis eihän nyt mikään koulutus mene "hukkaan", jos oikeasti on nauttinut ja ollut kiinnostunut opiskelusta, vaikkei töitä saisikaan. Ihmetyttää kun kaikki opiskeluasiat ajatellaan aina jostain "hyötynäkökulmasta". Opiskelulla on myös ihan itseisarvo.
Olipas taas tuhnuinen aivopieru. Kiitos aivopierusta
Okei! Opiskelulla on myös itseisarvo, väität.
Mutta se joka sun opiskelun järjestää ja maksaa, haluaisi siitä myös jotain muutakin tuottoa ja hyötyä kuin sinun opiskelunautintosi. Minusta tuollaiset hyödyttömät nautinnot pitäisi maksaa kokonaan itse.
Kun kuluttaa yhteiskunnan resursseja, olisi hyvä nähdä pidemmälle kuin oma napansa.
Sinä olet kuule itse se aivopieru. Yksinkertainen pierijä
Mene kuule muualle siitä lässyttämään
Nousitko sängystä väärällä jalalla? Vai eikö muija antanut tänä aamuna?
Mikä on ongelmasi?
Humanistiset alat ovat nykyään niin koulutuksessa kuin työmarkkinoilla menettämässä suosiotaan. Koulutus niille ei ole kovinkaan tuottavaa yhteiskunnalle.
Tähän on syytä varautua kaikkien, jotka harkitsevat kyseisten alojen opiskeliua.
humanistiset alat eivät ole varsinaisesti ammattitutkintoja. Sen oman uran ja alan löytäminen on toinen juttu. Tutkintonsa voi varmasti hyödyntää monella eri tavalla ja hyvin monella tekemisen alalla. Yllättäviäkin urapolkuja löytyy jos päänupissa on virtaa.
Humanistikoulutus on yleiskoulutusta. Ei se suuntaudu johonkin ammattiin, kuten vaikkapa hammaslääketieteen opiskelu.
Aika monet menevät opettajiksi. Siitä on syntynyt varsin yleinen näkemys, että se on opettajien ala.
onhan se yrittäjyyspolkukin olemassa. Ammatinharjoittajissa on humanisteja. Se omaan lukuun tehtävä työ/ammatti on silloin kehiteltävä ihan itse.
On vain kolme ammattia,
1) Humanistinen opettaja
2) Luonnontieteen opettaja
3) Insinööri
4) Terveydenhoitoala
5) Rakennusala.
Mikä ala on Humanismi. Ei sellasta ole! On matemaatikko, fyysikko, lääkäri, lakimies. Ei ole humanistia. Vai onko teillä ollu kansakoulussa oppiaine humanismi?