Tiedustelisin muilta kissaihmisiltä, onko kissani käytös normaalia, vai onko siinä kenties jotain vialla.
Kissallani on ikää vuosi ja 4kk (uroskissa). Kun kissani tuli minulle, se oli vain 4 viikkoa vanha. Tämä siksi, että emon omistaja ei ole mikään kissarakas ihminen, ja kyseinen emo oli aina aikaisemmin synnyttänyt vain yhden pennun, mutta minun kissani syntyi kolmen pennun pentueeseen, ja omistaja uhkasi kuolemantuomiolla, ja minä halusin antaa kissalle mahdollisuuden elämään. Joten sitten opiskelujeni ohessa elin kuin pienen lapsen kanssa, monet kerrat päivässä kävin ruokkimassa korvikkeella pipetin ja ruiskun avulla. Liian nuorena emolta vieminen on tietenkin osaltaan voinut vaikuttaa kissan käytökseen.
Huomasin jo aikaisessa vaiheessa, että kissa on kovasti vilkas, jopa liiankin. Sai yhtäkkiä "kohtauksia", että juoksi aivan hurjana kämppää ympäri niin että matot lensivät rullalle. Se myös juoksee sohvien yli aivan täysillä, ja välillä pelkään sen saavan vahinkoa aikaan jos joku istuu sohvalla. Kissa saa näitä kohtauksia vielä nykyäänkin.
Lisäksi kaapin ovet ovat sille pakkomielle, se yrittää avata keittiön kaapin ovia, roskiksen ovia, vaatekaappien ovia, ja kaikkia mahdollisia ovia, joihin saa edes vähän tassunsa väliin.
Kissa matkustaa aina kanssani jos vain mahdollista, koska en tahdo jättää sitä yksin. Stressaako matkustaminen kissaa liikaa?
Yksi pahimmista piirteistä on se, että kissalle tulee sellaisiakin kohtauksia, että se hyökkää aivan yhtäkkiä jalkojen kimppuun, ja joko roikkuu jalassa, tai jos sen hätistää pois, niin hyökkäilee yhä uudestaan ja uudestaan.
Se myös saattaa hyökätä käsien ja muun yläruumiin kimppuun, kun kävelee ohi. Tätä se ei ole tehnyt usein, eikä minulle koskaan, mutta äidilleni näin on käynyt pari kertaa.
Kissa myös imeskelee ja "tamppaa" peittoja, mutta tämä on käsittääkseni yleistä liian aikaisin vieroitetuilla kissoilla.
Kissani ei myöskään paljoa perusta hellyyden osoituksista, yleensä se alkaa purra jos yrittää silittää. Vain rauhoittuessaan nukkumaan se pitää silittämisestä, muuten se tuntuu koko ajan olevan "valmiustilassa" valmiina tappelemaan.
Olen ollut kissojen kanssa tekemisissä lapsesta asti, mutta en ole koskaan nähnyt kissan kiintyvän ihmiseen, niin kuin kissani minuun. Mieheni ja ystäväni ovat sanoneet, että kissa nostaa hirveän metelin ja huutaa oven takana, jos lähden esim. ulos, ja jos menen vessaan tai toiseen huoneeseen niin, että kissa ei ehdi livahtaa ovesta mukaan, niin se huutaa silloinkin oven takana. Jos olen nukkumassa, niin miehen on pakko päästää kissa huoneeseen, koska se ei rauhoitu ennen kuin pääsee luokseni. Kissa seurailee minua melkein jatkuvasti, varsinkin aamuisin, jos se on ollut yön yli toisessa huoneessa. Johtuukohan tämäkin aikaisesta vieroituksesta, että kissa pitää minua emonaan?
Mainitsin eläinlääkärille kissan ylivilkkaudesta ennen leikkausta, mutta hän totesi vain, että tilanne rauhoittuu leikkauksen jälkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kissan ei pitäisi olla levoton/agressiivinen minkään sairauden tai vaivan takia, se on tutkittu, rokotettu ja madotetaan säännöllisesti. Se on sisäkissa, mutta vien sitä valvottuna ulos, ja sillä on kiltti koira kaverina, ja mieheni kanssa leikimme sen kanssa paljon, varsinkin iltaisin, että se saisi purettua energiaansa, ja me saisimme nukkua yömme rauhassa. Kissa saa kulkea talossa vapaasti, yhtä huonetta lukuun ottamatta, jossa on viherkasveja, jotka saattaisivat olla syötynä vaarallisia.
Mikä kissassa voisi olla vialla vai onko tämä ihan normaalia? Vai johtuuko kaikki liian aikaisesta vieroituksesta?
Kissallani on ikää vuosi ja 4kk (uroskissa). Kun kissani tuli minulle, se oli vain 4 viikkoa vanha. Tämä siksi, että emon omistaja ei ole mikään kissarakas ihminen, ja kyseinen emo oli aina aikaisemmin synnyttänyt vain yhden pennun, mutta minun kissani syntyi kolmen pennun pentueeseen, ja omistaja uhkasi kuolemantuomiolla, ja minä halusin antaa kissalle mahdollisuuden elämään. Joten sitten opiskelujeni ohessa elin kuin pienen lapsen kanssa, monet kerrat päivässä kävin ruokkimassa korvikkeella pipetin ja ruiskun avulla. Liian nuorena emolta vieminen on tietenkin osaltaan voinut vaikuttaa kissan käytökseen.
Huomasin jo aikaisessa vaiheessa, että kissa on kovasti vilkas, jopa liiankin. Sai yhtäkkiä "kohtauksia", että juoksi aivan hurjana kämppää ympäri niin että matot lensivät rullalle. Se myös juoksee sohvien yli aivan täysillä, ja välillä pelkään sen saavan vahinkoa aikaan jos joku istuu sohvalla. Kissa saa näitä kohtauksia vielä nykyäänkin.
Lisäksi kaapin ovet ovat sille pakkomielle, se yrittää avata keittiön kaapin ovia, roskiksen ovia, vaatekaappien ovia, ja kaikkia mahdollisia ovia, joihin saa edes vähän tassunsa väliin.
Kissa matkustaa aina kanssani jos vain mahdollista, koska en tahdo jättää sitä yksin. Stressaako matkustaminen kissaa liikaa?
Yksi pahimmista piirteistä on se, että kissalle tulee sellaisiakin kohtauksia, että se hyökkää aivan yhtäkkiä jalkojen kimppuun, ja joko roikkuu jalassa, tai jos sen hätistää pois, niin hyökkäilee yhä uudestaan ja uudestaan.
Se myös saattaa hyökätä käsien ja muun yläruumiin kimppuun, kun kävelee ohi. Tätä se ei ole tehnyt usein, eikä minulle koskaan, mutta äidilleni näin on käynyt pari kertaa.
Kissa myös imeskelee ja "tamppaa" peittoja, mutta tämä on käsittääkseni yleistä liian aikaisin vieroitetuilla kissoilla.
Kissani ei myöskään paljoa perusta hellyyden osoituksista, yleensä se alkaa purra jos yrittää silittää. Vain rauhoittuessaan nukkumaan se pitää silittämisestä, muuten se tuntuu koko ajan olevan "valmiustilassa" valmiina tappelemaan.
Olen ollut kissojen kanssa tekemisissä lapsesta asti, mutta en ole koskaan nähnyt kissan kiintyvän ihmiseen, niin kuin kissani minuun. Mieheni ja ystäväni ovat sanoneet, että kissa nostaa hirveän metelin ja huutaa oven takana, jos lähden esim. ulos, ja jos menen vessaan tai toiseen huoneeseen niin, että kissa ei ehdi livahtaa ovesta mukaan, niin se huutaa silloinkin oven takana. Jos olen nukkumassa, niin miehen on pakko päästää kissa huoneeseen, koska se ei rauhoitu ennen kuin pääsee luokseni. Kissa seurailee minua melkein jatkuvasti, varsinkin aamuisin, jos se on ollut yön yli toisessa huoneessa. Johtuukohan tämäkin aikaisesta vieroituksesta, että kissa pitää minua emonaan?
Mainitsin eläinlääkärille kissan ylivilkkaudesta ennen leikkausta, mutta hän totesi vain, että tilanne rauhoittuu leikkauksen jälkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kissan ei pitäisi olla levoton/agressiivinen minkään sairauden tai vaivan takia, se on tutkittu, rokotettu ja madotetaan säännöllisesti. Se on sisäkissa, mutta vien sitä valvottuna ulos, ja sillä on kiltti koira kaverina, ja mieheni kanssa leikimme sen kanssa paljon, varsinkin iltaisin, että se saisi purettua energiaansa, ja me saisimme nukkua yömme rauhassa. Kissa saa kulkea talossa vapaasti, yhtä huonetta lukuun ottamatta, jossa on viherkasveja, jotka saattaisivat olla syötynä vaarallisia.
Mikä kissassa voisi olla vialla vai onko tämä ihan normaalia? Vai johtuuko kaikki liian aikaisesta vieroituksesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä on myös toinen kissa tuollainen "ylivilkas". On muuten emon hylkäämä pentu, tullut meille 8-viikkoisena toisesta perheestä, jonne taas oli otettu ihan pienenä hoidettavaksi kun emo ei ruokkinut, ilmeisesti saanut liian monta pentua. No, ei kuitenkaan ilmeisesti johdu käytös siitä. Kissa juoksee ympäri kämppää, jahtaa toista kissaamme, hyökkäilee jalkojen kimppuun... Ja myös puree silitettäessä, mutta olemme huomanneet että se on leikkiä. Vuoden vanha on nyt. Toinen kissa taas on ihan ylirauhallinen, samanikäinen, Karvista muistuttava iso poika. Voi olla että kissasi tuosta rauhoittuu, on aika nuorikin vielä, mutta voi olla että ei. Kissoilla on luonne-eroja, ihan kuin ihmisilläkin, eikä minusta kissasi kuulosta mitenkään oudolta.
Niin, ja meillä tunkee molemmat vessaan mukaan, kissat ei pidä suljetuista ovista, on uteliaita että mitä siellä tapahtuu...
Otimme eläinsuojelusta kissan luoksemme ja sen käytös alkuunsa oli samanlaista. Hyökkäili jalkoihin eikä antanut silittää. Valvotti öisin ja teki "pahoja". Sitten otimme toisen kissan myös eläinsuojelusta tälle ensimmäiselle kaveriksi ja kaikki muuttui. Kissat tulivat heti toimeen keskenään. Vauhtia kyllä riittää vieläkin aina välillä, mutta ensimmäinen kissa on huomattavasti rauhoittunut. Se antaa silittää ja ottaa syliin eikä hyökkäile enää jalkoihin. Kaapeissa nämä molemmat veijarit viihtyvät ja suljetut ovet on tehty avattavaksi. Meillä ainakin toisen kissan ottaminen rauhoitti tilannetta.
Meillä on kaksi kissaa, he saavat myös tuollaisia ''kohtauksia'' että juoksevat ympäri kämppää ja sohvaa päin. Minusta se on aivan normaalia, sinulla on vain leikkisä ja vilkas kissa :)
Jos nyt kumminkin alkaa asia epäilyttämään niin ota eläinlääkäriin yhteys, en silti usko siihen että kissallasi olisi jokin vikana.
Hyvää kesää :)
normaalilta kissalta.:)
meillä on kaksi kissaa, toinen n.8v ja toinen 2v, molemmat leikattuja ja kyllä juoksevat useastikin sellaista rallia ympäri asuntoa että välillä kyllä sohvalla istuja meinaa jäädä jalkoihin.:D
sama on meillä myös tuo että suljetut ovet eivät vain käy päinsä,joka paikkaan olisi päästävä ja vessaan tietenkin mukaan tai muuten oven takana on hirmuinen huutokuoro.:)
Itsellä kissoja kuusi kappaletta, joista suurin osa pelastettuja reppania. Nuo sinun kuvailemasi asiat on ihan arkipäivää meidän taloudessa, tosin tuo jalkoihin hyökkäily ei kuulu tälle porukalle. Kuulu aikaisemmin kun osa näistä tuli ihan pentuina, ja harjoittelivat "saalistusta". Ajan kanssa kadonnut juttu. Hyökkäilevät toistensa kimppuun kun leikkivät. Ihania otuksia....
Meillä tapahtui tuota aluksi, mutta nyt 5kk ikäisenä se loppui?? Kissa nukkuu lähes koko ajan sylissä ja leikkii kyllä laiskasti jos leikkimällä leikitetään...? myös syöminen on hankalaa, kissa syö vain jos sen vieressä istutaan ja tuputetaan..